maanantaina, huhtikuuta 23, 2018

"The feather series"

Ensimmäinen tämän vuoden projekteistani potkaistiin alkuun 11.3, kun tämä ihanainen oripoikanen suostui kamerani eteen rekvisiitat päässään ja sieti vielä kaiken päälle salamavalon välkähtelyä kuin todellinen ammattilainen. Sarjaa olisi tarkoitus vuoden aikana täydentää parinkin erilaisen hevosen kanssa, sekä erilaisia sulkia käyttäen eri määrillä ja eri paikoissa. Todellisuudessahan näissä sarjoissa haen jokaiselta kuvauskerralta sitä yhtä kuvaa, jota mielessäni lähdin toteuttamaan, mutta omistajalle teen usein useammankin kuin vain sen yhden kuvan kiitokseksi vaivannäöstä. Esille aijon tänne blogin puolelle laittaa myös useampia, saatte sitten kertoa omat lempparinne. Tässä postauksessa esittelen kuitenkin tuon yhden ns. pääkuvan tämän hevosen kanssa otetusta sarjasta.

Kyseisen kuvan julkaisin myös isossa kansainvälisessä hevoskuvausryhmässä facebookissa. Julkaisuni oli ensimmäinen laatuaan yhtään missään, ja olin todella yllättynyt sen suosiosta! Kuva valittiin viikon kolmen parhaan kuvan joukkoon, ja se pääsi ryhmän erilliseen parhaiden kuvien galleriaan päivän profiilikuvaksi, sekä erilliseksi julkaisuksi. Ja aivan äärettömän kovassa seurassa! Olin äärettömän otettu tuosta kunniasta, enkä oikein edelleenkään tiedä miten suhtautua asiaan. Päälimmäisenä mielessä tällähetkelä pyörii erilaiset projektit ja ajatus "miten voisin tehdä sen vielä paremmin". Uudemman kerran en ole julkaisua tehnyt ryhmään, sillä tuntuu ettei kuvien taso riitä, mutta ehkä vielä joskus uudestaan.


Kuvan speksit:
Lokaatio: suuren ladon oviaukko
Käytetyt välineet: Canon EOS 5DM3 + 70-200mm f2.8 (200mm) + Speedlite 470EX II + Godox softbox
Asetukset: f4.5 1/200 ISO 640
Rekvisiitta: riikinkukon sulka, askartelutarvikeliikkeestä

Kuva on otettu ennen objektiivin huoltotarkastusta, ja näiden kuvien jälkeen ymmärsin huollon tarpeen. Tarkennus ei osunut puolissakaan sinne minne olisi pitänyt. Tässä pääruudussa onneksi osui. Iso arvon suuruus johtuu salaman tehottomuudesta, hevosten kanssa ulkona kuvatessa tarvitsisi kyllä tehokkaampaa, mutta näin testivaiheessa mennään nyt halvemmalla setillä.

Hevonen ei ole ollut kuvaustilanteessa vapaana, vaan riimussa. Jälkikäsittelyssä on säädetty valkotasapaino, hienosäädetty valotus ja poistettu riimu, sekä riimunaru.

sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2018

lauantaina, huhtikuuta 21, 2018

Lumiratsastukset aamunkoitossa

Vaikka kevät alkaa vihdoin ja viimein saapua puran minä edelleen talvikuvien kuvakansioita! Nämä kuvat on otettu 24.2 ja onneksi jo maaliskuussa saatu omistajille. Itse en näitä vaan ole vielä kerinnyt "virallisesti" julkaisemaan.

Lähdimme kahden hevosen, tai tarkemmin yhden hevosen ja yhden ponin, kanssa aamulla aikaisin toteuttamaan peltoratsastelukuvauksia. Ideana ottaa kivoja treenikuvia lumessa. Sää vaan ei ollut meidän kanssa ihan samaa mieltä. Vaikka aamu oli upean kirkas, oli se myös äärettömän kylmä ja kuvaukset koitettiinkin toteuttaa mahdollisimman reippaasti, ennen kuin ratsastajat jäätyisivät kalikoiksi hevostensa selkään. Koska kuvia on paljon, laitetaan ensin kuvat mustasta herrasta ja omaan postaukseensa sitten ihanan kimon poniveijarin kuvat.

Tämän kerran oppina oli säätää mustan hevosen karvan kiillettä kirkkaan lämpimän oranssin sävyisen auringon kanssa. En nimittäin halunnut mustan ruunan näyttävän ihan palaneen ruskealta. Tämä vaati yllättävän paljon jälkityöstöä ja viimeisen päälle työstöt tehtiinkin vain vajaaseen 15 kuvaan, loput meni kevyemmällä työstöllä. Osaan myös jätettiin tarkoituksella auringon aamuhehku.










torstaina, huhtikuuta 19, 2018

Epäonen sunnuntai



15.4 Sunnuntaina oli vuorossa 1-tason esteratsastuskilpailut Turun Artukaisissa. Lähdin paikalle inan puolikuntoisena, olin menettänyt ääneni muutamaksi päiväksi ja puhuessa ääni rohisi edelleen aika reilusti. Paikalla olin lähes koko kisojen ajan. Ainoastaan kaksi viimeistä luokkaa jäivät kuvaamatta, kun sateen alkaessa valon tulo maneesiin loppui ja kuvaamisessa ei ollut enää järkeä.

Sinänsä kuvaaminen oli ihan ok, esteitä kuvattavaksi oli se n. 2kpl/ratsukko. Artukaisten maneesissa joutuu kuvaamaan maneesin toisesta lyhyestä päädystä, jossa katsomo sijaitsee. Maneesi itsessään on ihan ok aurinkoisella säällä, siellä pitkät sivut ovat täynnä ikkunoita, mistä valoa pääsee reippaasti sisään. Kaikkein onnistuneimmat kuvat tulevatkin yleensä näiden ikkunoiden alta. Kuvat itsessään eivät tältä kerralta ole kummoisia, aika peruskauraa kisakuvia.

Mielenkiintoisin tapahtuma sattui kuitenkin vasta kisojen jälkeen. Päätin olla fiksu ja käydä kaupassa ennen kotiin menoa. Pihalle päästyäni nappasin pussini ja kassini autosta ja ... kolikolikoli ... kamerani tipahtaa kameralaukusta suoraan asfaltille. Siinä kohtaa taisi sydän jättää yhden lyönnin välistä, pelästyin niin vietävästi. Laukun kiinnike oli pettänyt ja tämän johdosta kamera putkineen pääsi luiskatamaan sieltä ulos suoraan sateesta lilluvalle asfaltille. No mitäs siinä, kamera äkkiä kantoon ja sisälle tarkastamaan toimiiko se vielä. Eikä siinä vielä kaikki! Sisälle päästyäni sain pian lähteä takaisin ulos metsästämään valikkorullan päällisiä! Ne kun olivat huomaamattani rytäkässä irronneet ja jääneet kävelytielle makaamaan. En tiedä mikä onnenkantamoinen siinä sitten oli matkassa, mutta juoksin äkkiä ulos (vielä ilman takkia...) ja löysin kuin löysinkin irronneet osat. Korjaustoimenpide on tällähetkellä aika karu, sillä liimat valikkorullan kuvista ovat lähteneet irti.  Tuo valikkorulla oli siis kahdessa osassa. Sisäosan klipsautin takaisin paikoilleen ja pääliosan kuvakkeet teipillä kiinni. Kesään mennessä tuokin kai pitää nyt sitten käydä korjaamassa. Onneksi tällä hetkellä vaikuttaa siltä, ettei obiskan tai kameran sisällä ole käynyt sen suurempaa vahinkoa.




Sitten vielä perään muutama kuva Artukaisista. Kuvista näkee selvästi, minne on tullut ikkunoista valoa ja minne ei. Mitä olette muuten tykänneet kun viimeiseen muutamaan postaukseen on nyt laitettu kuvista valotustietoja?


1/320 f4 ISO5000 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin

1/320 f4 ISO5000 + LR valotuksen korjau +0,64. Selkeästi näkyy kuinka ollaan maneesin pimeässä nurkassa.

1/320 f3.2 ISO5000 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin

1/320 f4 ISO5000 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin

1/320 f3.2 ISO5000 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin

1/320 f3.2 ISO5000 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin
 
1/320 f2.8 ISO6400 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin. Taas ollaan pimeässä nurkassa

1/320 f2.8 ISO6400 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin. Sateen aikanakin ikkunan alla sai vielä ihan ok kuvaa.





tiistaina, huhtikuuta 17, 2018

Kamerahuoltoa ja uusia akkuja


Nyt tulee postauksia vähän väärässä järjestyksessä (loistavasti ajastin pieleen). Tämän olisi pitänyt sijoittua ennen edellistä postaustausta Ypäjä Easter Showsta, mutta parempi nyt kuitenkin myöhään kun ei milloinkaan.

Kymppisarjalaisten aikaan kannoin aina mukanani vähintään 4 akkua. Nuo vietävät rungot kun söivät virtaa kuin mitkäkin sähköhirmut. Yhtien n.8h kilpailujen aikana sekä 30D, että 50D oikeasti söivät nuo akut tyhjiksi, täyteenladattuinakin. Oli siinä akkujen kanssa säätämistä ja vaihtamista. Pidemmissä kisoissa oli jatkuvasti ongelmaa ja jännitystä sen suhteen kestäisivätkö akut loppuun saakka. Lopulta kaikkein huonoin akuista kesti ehkä 30minuuttia, ennen kuin se oli tyhä. Oli se kyllä luonnollisesti jo aika vanhakin.

Hankkiessani nykyisen rungon, eivät vanhat akut kuitenkaan enää sopineet siihen, joten siitä lähtien olen tullut toimeen yhdellä akulla. Hetki sitten mietin, miten se on ollut mahdollista, mutta toki asiaan vaikuttaa se etten ole kisakuvamaailman kanssa ollut pahemmin puoleentoista vuoteen tekemisissä, eli kuvauspäivät eivät ole olleet kovinkaan pitkiä. Ypäjä CDI reissu kuitenkin herätti minut tosimaailmaan, pitkissä kisapäivissä se yksi akku ei välttämättä riitäkkään. Kaikkialla kun ei ole virtalähteitä sen yhden akun lataamiseen, kuten osassa Ypäjän katsomoita on. Tätä kirjoittaessani edessäni on Ypäjä Easter Show, esteratsastuskilpailut erittäin pitkillä päivillä. Pelkkänä lauantaina mm. päivä alkaa klo 9:00 ja viimeinen luokka alkaa 20:05. Vaikka kuinka hyvä akun kesto nykyisessä akussani onkaan, niin ei se noin pitkää päivää tule kestämään. Ei vaan millään. Ei siis auta, kuin  päivää ennen kisoja siirtyä kamerakauppaan hakemaan vara-akku. Normaalisti tilaisin akun jostakin muutamaa kymppiä halvemmalla, mutta nyt pitää hädän hetkellä kävellä johonkin Turkulaiseen kameroiden kivijalkaliikkeeseen. Lisäksi onhan toki muitakin tapahtumia varten hyvä olla yksi akku varalla, mitä tahansa kun voi käydä. Toinen akuista voi vaikka hajota.

Sitten toiseen asiaan. Kirjoittelin hetki sitten, kuinka objektiivini kävi huollossa. Vihdoin ja viimein sain myös rungon vietyä vuositarkastukseen, juuri sopivasti siten että tarkastus ehdittiin saada valmiiksi Ypäjän kisoihin mennessä. Tuota runkoa en ole omana aikanani itseasiassa tarkastuttanut koskaan, joten hieman jännitti kuinka pölyinen se lopulta olisi sisältä, tai kuinka finaalissa sen suljin mahtaisi ollakkaan.

Huollon kommentointi oli kuitenkin erittäin positiivista. Runko oli erittäin siistissä kunnossa, se putsattiin niin sisältä kuin ulkoakin (ja siltä muuten näyttääkin! Aivan kuin uutta runkoa pitäisi hyppysissään!). Missään ei ollut oikeastaan mitään vikaa ja kaikki toimi kuten pitikin. Eniten kuitenkin jännitin sulkimen laukaisumäärää. Minähän en nimittäin ostanut runkoani uutena, vaan vähän käytettynä, joten ihan tarkkaa laukaisumäärää minulla ei ollut tiedossa. Nyt kuitenkin sain sitten mustaa valkoisella, rungolla on lauottu yhteensä 167 323 kuvaa. On siinä kuva poikineen. Arvioin itse, että noista vähintään 120 000 on minun ottamiani, todennäköisesti vielä suurempikin määrä. Mutta selvillä vesillä siis, suljin ei ole vielä lähellekkään tiensä päässä! 5DM3 on kuulemma huoltoon tullut jopa 360 000 räpsyä nähneinä, eli omalla kamerallani on vielä mooooonia kuvauskertoja jäljellä. Ainakin toivottavasti. Tosin omalla tuurillani se suljin napsahtaa jo kesällä ;)