tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden viimeinen pääkuva ja nyt ollaan sitten facebookissa

2

Te ette kohta enää ollenkaan varmaan nää muuta kuin Blendan kuvia silmissänne? No tässä vielä yksi lisää, pitäähän jonkinnäköistä taitotasoa ylläpitää sentään. Ja mikäs siinä kun on suloinen nuori mitä saa käydä kuvaamassa. Tosin itse ponia kuvaaminen ei olisi voinut taas vähempää kiinnostaa ja tämä otos saatiin napattua lennosta juuri kun se hetkeksi sattui katselemaan jotain tien suunnassa.
 
Kuvasta huomaa meidän olleen liikkeellä taas pilvisenä iltapäivänä, mutta siihen nähden pidän sitä ihan onnistuneena. Hirveästi valoista aikaa kun ei meinaa näin talvella riittää.
 
 
Sitten päivän toiseen, melkein suurempaan asiaan. Nyt on tuo kuvasivustoni sitten vihdoin ja viimein sekin virallisesti facebookin puolella. Uskaltauduin ottamaan askeleen sosiaalisen median syövereihin, ja katsotaan kadunko, vai tuleeko tästä askeleesta olemaan hyötyäkin. Toivoisin sen ainakin helpottavan kuvauskerroista ilmoittamista, pystyisin kätevästi laittamaan tiedon ladatuista kuvista tuonne Facebook sivun puolelle. Nyt siis kaikki vain ketkä tykkäävät seurailla, niin tykkäämään sitäkin kautta!
 
 
 

maanantai 30. joulukuuta 2013

Voiko parempaa fiilistä ollakkaan?

0

Kuin onnistua asiassa, minkä kanssa on taas tapellut pidemmän aikaa.
 
 
Tosiaan, edeltäviä postauksia lukeneet tietävätkin taas kuskia vaivanneesta pienestä istuntaongelmasta. Kuitenkin vieläkin aivan fiiliksissä tässä koneella istuva kirjoittelija voi ilokseen todeta tuon ongelman olevan ainakin hetkellisesti taas historiaa! Tänään päästiin asian ytimeen, tasapaino kohdilleen ja satulassa pysyttiin paremmin kuin kertaakaan viimeiseen muutamaan viikkoon. Tämä tietenkin vaihtelee tällaisella treenailijalla kun ei mene jokapäivä, mutta nautitaan nyt hyvistä hetkistä.
 
Onnistuin siis vihdon ja viimein pitkästä aikaa saamaan jalan rennoksi jalustimeen niin, että jalan paino lepäsi jalustimen päällä. Tottakai näin jalustimen pysyvän jalassa extra hyvin ja jalkakin pysyy suht paikoillaan. Tämän lisäksi onnistuin muuttamaan jotain keskikropassa niin, että löysin taas tasapainoisemman tavan istua siellä penkissä. Lisäksi käsi oli suht joustava, ja hevonen tyytyväinen. Ida olikin ihan superhyvä, se ravasi rennosti ja hieman isommalla liikkeellä (nyt kun kuskin istunta salli sen liikkua paremmin), kuunteli kaikki avut hyvin ja vastasi niihin mukavasti. Se myös käytti takajalkojaan paremmin kuin viimekerroilla, ja ravin laadun parantuessa oli siellä selässä vielä entistä helpompi istua.
 
Positiivisena huomiona voi myös mainita, että kankiuitsituksen käyttö, ja sillä ratsastaminen alkavat kokoajan tuntua kotoisemmalta. En siis ylivaro enää yhtä paljon, mikä helpottaa ratsastusta suunnattomasti. Tämä hyvä, sillä sitä pitää osata käyttää mikäli tulevaisuudessa jotain haluaa osatakkin kisaustasolla saakka. Ihan kuin joskus kisaisin... se nyt ei ole ensimmäisenä mielessä, mutta kuitenkin, niin se vaan on että sitä kankisuitsitusta täytyy osata käyttää. Ja tämä hyvä myös idan kannalta, pystyn kommunikoimaan sen kanssa selkeämmin.
 
Harmi kun hyville kerroille ei saa ikinä kuvaajaa. Tosin taidan jännittää kameran edessä ratsastusta sen verran, ettei siitä hyvää saisi tekemälläkään. Ironista, kuvaaja joka itse ei ikinä onnistu missään silloin kun pitää itse olla kameran kohteena.
 
Kuva viikon vai kahden takaa. Näissä hirmuisesti istuntahäikkiä, mutta koitetaan nyt ohittaa ne.

Alkulämpät ja loppuravit tehdään meillä aina ilman kankiohjaa. Sen verran siitä pidetään yhdellä sormella kiinni, ettei nyt aivan heilu ympäriinsä.

 

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Pieleen mennyt kuva pelastettuna? Tapaus I - Blendan pukki

4

Kaivelin vielä tässä illalla Blendan juoksutuskuvia. Tarkoituksenani käsitellä viimeisetkin ja laittaa eteenpäin omistajalle. Näin siis niin kauan, kunnes törmäsin yhteen hauskaan pukkikuvaan, jossa poni heittää takajalkojaan kameraa kohti. Valitettavasti olin kuitenkin mennyt sössimään kuvan ja siitä tuli epätarkka, mutta päätin kuitenkin nyt omaksi huvikseni yrittää pelastaa tuota kuvaa tekemällä siitä jotain aivan muuta mitä sen alun perin piti olla.
 
Kommenttia saa toki heitellä, onnistuiko ollenkaan vai menikö täysin pöpelikköön tuokin yritys. Tämän kaltaista en ole oikeastaan ennen koitellut, vaikka joskus ehkä vähän useammin pitäisi. Voisi joskus saada ihan hauskoja kuvia säilöön.
Kuva 1
 
Huomatkaa epätarkkuus ja suhruisuus.
Toki olisihan tuo häntä voinut olla kokonaan kuvassa, ja muuta kaikkea pientä, mutta ylivoimaisesti eiten pielessä on juurikin tuo tarkkuus.
 
 
Kuva 2
 
Kuvaan haettu erilaista lähestymistapaa, se saa olla suhmurainen ja rakeinen ja värillä halusin luoda pikkuisen erilaista tunnelmaa siihen.
Samoin joku saattoi jo huomata minun poistaneen kuvasta aidat ja juoksutusliinan.
 
 
Mitäs mieltä olette? Kannattaako näitä edes koittaa pelastaa?
Tarkoituksena olisi aina silloin tällöin koittaa tehdä tämän typpisiä "kuvien pelastus" postauksia. Valikoin aina jostakin kuvauskerrasta jonkin pieleen menneen kuvan ja koitan tehdä sille jotain, jospa vaikka joka kerrasta jos sopiva kuva sattuu tulemaan. Tykkäisittekö sen tyyppisiä postauksia seurailla? Samalla pääsisitte nautiskelemaan siitä kun kuvaajallakin menee aina joskus metsään ja pahasti.



Ida kuulumisia ja mietteitä

0

Pahoitteluni, en oikein tiedä mitä bloggerille tapahtui tätä kirjoittaessani. Siksi kuvat ihmeen "mattapintaisia" ja rivivälit voivat olla ihmeellisen näköisiä.
 

Huima otsikko eikö vaan? Tuli tässä mieleen kirjoitella pikkuisen miten meillä Idan kanssa menee täällä synkän melkein talvisen kelin keskellä. Pääasiassa meille kuuluu yksinään treenailua pimeässä ja pohdintaa mennäkkö vai eikö mennä kangilla, sekä uudelleen pienen istuntaongelman kanssa kamppailua.
 
Pääasiassa tehdään aika perus juttuja lähtien asetteluista, tavutteluista ja suoruudesta. Näihin sitten lisäillään sillointällöin hiukan valkkujen kanssa treenailtuja juttuja: takaosakäännöksiä, käynnin lisäämistä ja kokoamista, siirtymisharjoituksia ja muuta mukavaa perustyöskentelyä. Ja ihan mukavastihan nuo periaatteessa menevät. Kuskille on kuitenkin viimeaikoina tuottanut hankaluuksia ravissa istuminen, tämä taito oli jossain vaiheessa jo suht hyvin hanskassa En usko että se kaukana on, jossain tuolla korva takana se piilee. Idan omistajan kanssa on pohdittu että voisiko olla vähän henkisekin puolen ongelma, nyt nimittäin kun ollaan nuo kanget otettu käyttöön, niin varon niiden kanssa ehkä vähän liikaa, pelkään käden olevan kova. Tästä syystä hieman ehkä jännitän kroppaa normaalia enemmän ja ravissa olo hankaloituu. Laukassa kun tätä ongelmaa ei ole. Idallahan tuo ravi on muutenkin paljon vaikeampi askellaji istua, niin nuo kaikki yhdessä voisiat tuota aiheuttaa. Tai olla ainakin osa kokonaisuutta. Tätä ongelmaa ruvetaan kuitenkin nyt itseppäisesti työstämään pikkuhiljaa taas parempaan suuntaan.
 
 



Omasta mielestäni on myös aika jännä huomata kuinka erilainen hevonen voi olla eri kuolaimilla. Idaahan voi ratsastaaa joko nivelellä tai kangilla, ja nyt kun on molempia päässyt koittamaan niin huomaa mikä ero niiden kahden käytössä on! En tätä edes tajunnut kokonaisuudessaan ennen kuin pistin taas parin kankikerran jälkeen nivelet tammalle suuhun. Ida on herkästi pelkällä nivelellä hieman painava kädelle ja vähän hitaampi vastaamaan avuille (toki nämä saa ratsastuksella korjattua, ei siinä mitään, mutta työtä täytyy nähdä kaksin verroin). Kangilla se on huomattavasti kevyempi ja reagoi puolet nopeammin apuihin. Kokoaminen on myös helpompaa, tällainen alkeellinen kokoaminen mitä tasoiseni ratsastaja nyt voikaan osata, mikä helpottaa sen laukan ratsastamista kolmitahtiseksi ja pyörivämmäksi. Kaikkein suurin ero on juuri tuossa painavuudessa, säästää hirmuisesti omia käsiä ja treeniaikaa kun ei tarvitse puolta tuntia ensin keskustella kumpi kantaakaan hevosen pään, ratsastaja vai hevonen itse. 

Jatkakaamme siis harjoittelua kovasti, koitetaan saada perusratsastus kuntoon. Ida mamma opettaa, valmennuksiin olisi tarkoitus jossain vaiheessa taas mennä ja oppia jossain kohtaa taas hiukan jotain uutta. Toivottavasti saadaan kohta lunta!

 
 
Ja vastailkaahan toki sivupalkin kysymykseen erikoispostauksista. Muutama tuolla onkin jo korvantakana säilössä, mitkä jokatapauksessa teen.
Posted in   

lauantai 21. joulukuuta 2013

Juoksutuksen kuvaamista

2


Miten päivän piti mennä? Perjantaina oli hirmuiset suunnittelut Idan kanssa, miten lauantain kuvaamiset ja ratsastukset hoideltaisiin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan ensin piti kuvata vuonisvarsa blendaa, jonka jälkeen itse kiipeäisin hevos-Idan selkään ja ratsastelisin sitä, samaa aikaa Volna laitettaisiin kuntoon ja se tulisi aloittelemaan silloin kun itse olisin lopettelemassa ja ehtisin tätäkin hevosta kuvaamaan. Arvaako kukaan onnistuiko tämä suunnitelma? No eipä tietenkään, pienten sattumusten jälkeen kuvattiinkin Blendan juoksutusta, ja sen jälkeen Volna ja Ida samaa aikaa kentälle ja joku muu kameran päähän heilumaan.

Menihän tuo näinkin, mutta kuvat eivät olleetkaan ihan sellaisia mitä niiden kuviteltiin olevan. Aloitellaan nyt ensin näistä Blendan juoksutuskuvista ja mennään sen jälkeen vasta omiin ratsasteluihin seuraavassa postauksessa tuossa sunnuntain/maanantain aikana. Maanantaina kiipeän nimittäin jälleen Idan selkään.

Juoksuttamista liinan päässä on ainakin omasta mielestäni hankalahko kuvata. Siinä on hyvin hankala saada liina siististi mukaan kuvaan ja helposti hevosen asento näyttää, no, oudolta. Joko kyseinen eläin on kaatumassa sisäänpäin, tai sitten otollinen hetki ehtii juuri mennä ohi näppien, mahdollisesti mukana saattaa olla myös kaikenmaailman säätämistä mistä saada epämääräisiä tilannekuvia. Varsinkin tällaisen vauvan tapauksessa kun ei vielä aivan tasapainossa osaa liikkua. Oman haasteensa teki myös päivän valotus, sankka pilvi ja melkeen sateista, elikkä hämärää oli. No ainakaan ei ole kovia varjoja, tosin riittämättömien suljinaikojen kanssa saatiinkin sitten kamppailla vähän enemmänkin kuin vähän, suuren osan kuvista totesin olleen tärähtäneitä. Enköhän siitä huolimatta tähän muutaman julkaisukelpoisen saa näytille.


Kyllä se lapsihevonenkin väläyttelee.
Liinan päässä vai vapaana?


Ja tässä sitten vielä pieni kuva meistä idan kanssa, pahoittelen laatua, meidän aikana ilmeisesti pimeni jo jonkin verran. On muuten hauskannäköistä kun itsellä jo paksut talvivaatteet päällä, eihän sitä tuonne sovi ollenkaan :D Ei me kyllä muutenkaan kovinkaan ehkä edustavilta näytetä, mutta me treenaillaan niin ehkäpä ensikesänä ollaan jo melkeen edustuskunnossa! Tai ainakin lähempänä edustuskuntoa taas.



keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Blogi uudistuu

4

Kuten joku onkin jo saattanut huomata, blogin nimi meni uusiksi (osoite säilyy samana vanhana). Tämä siksi, että haluan blogin nimen vastaavan enemmän sen sisältöä ja kuvaavan blogia paremmin. Uudistus käsittää uuden bannerin ja uudenlaisen mallin sekä linkit, ja blogin sivut huolletaan. Tästä syystä esittelysivuihin ja kuvauskalenteriin ei hetkeen tule pääsemään, mutta älkää huolehtiko, ne tulevat kyllä yksitellen takaisin toivottavasti entistä parempina.
 
Koen siis blogin uuden nimen "hevoskuvauksen jäljillä", kuvastavan enemmän suurinta osaa täällä ilmestyvistä postauksista, mitkä ovat hevoskuvapainotteisia. Samalla korostaen kuvaamista omana harrastuksena ja halua kehittyä siinä. En halunnut missään tapauksessa blogin nimen antavan kuvaa minkäännäköisestä ammattilaisesta ja tästä syystä en halunnut laittaa nimeen minkäänlaista photography tai galleria tms. liitettä. Kaikki postaukset eivät toki muutu kuvapostauksiksi, itse sisältö pysyy suht samana, elikkä sekä roni, iida, ratsastuskoulukertomukset että satunnaiset ratsastelut pysyvät edelleen kuvioissa mukana.
 
Toivottavasti tämä muutos on jonkun muunkin mieleen ja blogin nimi ei olisi enää harhaanjohtava :)
 
Bannerista, sekä koko muutoksesta saa toki heitellä kommentteja ja mietteitä tulemaan. Parannusehdotukset ovat myös tervettulleita. Pyrin kuitenkin pitämään ulkoasun mahdollisimman yksinkertaisena ja siistinä.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

My Life, tanssinäytös

2

Osa tanssiryhmästä Uniq
 
yhdeksäs päivä joulukuuta oli Kaisakin tanssinäytös, joka järjestettiin Logomossa. Aika hieno juttu, että pääsin tätä kuvaamaan! Kerrankin jotakin muutakin kuin hevoskuvia, sanovat kaikki tuntemani ei-hevosihmiset. Tanssin kuvaaminenhan siis ei ole mikään bravuurilajini, kerran viimevuonna olin  Kaisakin näytöstä kuvaamassa ja tätä ennen näytöksissä ollut tavallisena katsojana pikkusiskoni suorituksia kuvaten. Siskoni siis esiintyy yhdessä Kaisakin ryhmistä.
 
On omallatavalaan hauskaa päästä kuvaamaan periaatteessa niin erilaista juttua kuin nuo hevoset. Sieltä löytää niin paljon samanlaisia elementtejä, mutta myös niin paljon eri asioita. Molemmissahan kuvataan liikkuvaa kohdetta, hevosissa vain osaa nykyään ennakoida tapahtumia. Tanssin yhteydessä ei taas ollenkaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, varsinkaan kun en nähnyt mitään kenraaleita tai vastaavuuksia. Olin siis ihan uunona tansseista, ja koitin vaan arvailla millon seuraava nosto tai hyppy tulisi. On myö niin erilaista kuvata kokonaista ryhmää, ei kykene silmillään kaikkea edes seuraamaan!
 
En se enempää jaarittele, kun en tuosta tanssimisesta oikeastaan mitään tiedä. Valikoin tähän muutamia omia suosikkejani. Monia kivoja jäi ottamatta, mutta ei niitä kaikkia yhteen postaukseen voi laittaa. Loppujenlopuksi karsinnankin jälkeen näytöksestä jäi käteen n.230 kuvaa, jotenka nämä muutamat ovat vain pintaraapaisua koko saldosta.
 
Kommenttia saa toki heitellä tulemaan, mielelläni kuulisin onnistuinko ollenkaan! En ottanut tähän mukaan semmoisia omasta mielestäni ns "perus" tanssikuvia, olisiko pitänyt?
 
Tanssiryhmät Crystals & Xeria
Crystals & laulamassa Kelly
Osa tanssiryhmä Uniq:sta
Uniq
Osa tanssiryhmästä Xeria
 
 
Glow
 
 

maanantai 9. joulukuuta 2013

Kankimeininkejä

2

Pitkästä aikaa on taas jotakin selitämisen arvoista, mennään siis suoraan asiaan. Nyt olen tehnyt koko elämäni ensimmäiset treenit kankisuitsitusta käyttäen. Tämä tapahtui siis Idan kanssa viikonloppuna olleessa valmennuksessa, voin kertoa, että muuten jännitti niiden käyttöön otto. Jos olisikin liian kova kädellä jne jne jne. Onneksi kuitenkin oli valmentaja opastamassa ja hieno hevonen opettamassa.
 
Lähdettiin ihan tallista käsin, miten ne kanget ja muut härpäkkeet oikein sinne suuhun laitetaan, kuinka tiukalla leuan alle menevän ketjun kuuluu olla, mistä pidetään kiinni ja miksi. Samoin selästä käsin läähdettiin rauhakseen, ensin verryttely ja sen jälkeen miten ne toiset ohjat otetaan käteen, mikä kireys, milainen tuntuma, miten niitä käytetään ja missä tilanteissa ei käytetä. Kaikki ihan nollatasosta saakka alkaen, sillä itsekkin halusin oppia käyttämään niitä ja saamaan niiden käyttöön jonkin järjen ennen kuin lähde yksinäni treenaamaan.
 
Ratsastuksellisesti lähdettiin kanssa ihan pienestä, jotta tajuan miten se kanki siellä suussa toimii, ja millainen se elukka on ratsastaa niillä. Pikkuhiljaa erilaisia siirtymisiä käyttäen haettiin tuntumaa, ja voi että, oli se niin eri tuntuinen kuin yleensä! Idahan on herkkä, mutta että se voi olla noin herkkä! Aivan mahtavaa. Ja hieno fiilis, löysin taas ihan uudenlaisia nappuloita ja harjoiteltiin eritoten ranteen ja hartioiden rentoutta, hieman höystettynä temmonmuutoksilla ja takaosakäännöksillä. Tuosta on kyllä hyvä lähteä, ja saatiinkin lupa treenailla kangilla myös itseksemme. Nähtäväksi jää miten siinä käy, ida tuppaa kuumumaan ja ottamaan kierroksia vähän vielä näköjään enemmän ne erilaiset kuolaimet suussa. Eikun siis treenamaan! Ehkä musta saadaan sittenkin vielä joskus monen vuoden päästä jonkunnäköinen kouluratsastaja.
 
Valitettavasti kuvia ei tästä ole todistusaineistoksi, mutta ehkä jonainpäivänä niitäkin saadaan. Lähipäivinä saanette myös "nautiskella" tanssikuvista, kun olin kuvaamassa Kaisakin tanssinäytöstä "My Life", heti kun siis tämän kaiken joulu, työ ja ratsastuskiireen keskellä saan ne katsotua läpi. Toivottavasti siis pian.

torstai 3. lokakuuta 2013

Valmennusta valmennuksen perään.

8

Tosiaan, sattuipa minulle tuuria kun pääsin muutamaan valmennukseen putkeen. Toinen oli toki suunniteltu jo vähintäänkin paria viikkoa etukäteen, mutta toinen ikäänkuin "hupsistavain" sattui kohdalle. Erikoisena tilanteena vielä se, että ensimmäinen oli idan kanssa (jonka kanssa siis normaalisti käyn valmennuksessa jos nyt jonkun kanssa), mutta toinen olikin sitten Ronin kanssa. Ajatella sitäkin, tuollakin ponilla mennyt jo lähemmäs 4 vuotta ja kerran ollut koko aikana tunnilla. Taisi olla ihan hyvästä käydä vähän näyttäytymässä jonkun silmän alla. Selittelen valmennukset nyt aikajärjestyksessä.
 

Sunnuntai 6.9 - Ida

Lähdettiin työstämään heti alusta saakka aika yllättävänkin perusasiaa, nimittäin asetuksia. Meillä on tuossa ollut hieman hankaluuksia saada rehellisesti asetus läpi oikealle, kun taas vasemmalle ei mitään ongelmaa. Toki hevosellekkin tuo oikea suunta on hankalampi, mutta kyllä nyt oli taas kuskin tukiohjassa parantamisen varaa.
 
Sitä ei ollut ennen tajunnutkaan kuinka vahva sen tukiohjan pitää itseasiassa olla. Minut se saatiin tajuamaan vasta-asetusten kautta, jolloin oli pakko pitää tukiohja ympyrällä tarpeeksi tuntumalla jotta päästiin kääntymään. Tästä sitten paljon asetusten vaihteluja puolelta toiselle, fiiliksen ja sen rehellisen asetuksen hakemista. Omaksi yllätyksekseni teimme tätä paljon laukassa, olin ajatellut että tuommoisia nyt ensin ravissa tehtäisiin. Ei siinä mitään, hankalaahan tuo laukka oli säilymään saada pitkiä pitkiä aikoja kun aina tukiohjan löystyessä Idapa pudotti raville. Ainakin huomasi ne kerrat kun tuki puuttui. Tosin osan ajasta huutelin selästä itsekkin, että "nyt se tukiohja hävis taas!"
 
Toinen ehkä hankaloittava, ehkä helpottava tekijä oli ilman jalustimia meneminen. Koko tunnin ajan siis ilman niitä killuttii siellä selässä. Toisaalta, huomasimpahan keskittyessäni pääseväni istumaan sinne satulaan aika yllättävänkin hyvin syvälle, tuli hieno fiilis siinä mukana keikkuessa. On tuolli istunnalle ilmeisesti edes jotakin tapahtunut.
 
Seuraavasta Idan valmennuskerrasta (kun tämä samainen valmentaja taas tulee) ei nyt taaskaan vielä tedetä, mutta olin aika hämmentynyt siitä mitä kuulin tunnin jälkeen. Valmentajan suusta pääsi lipsahtamaan, että "ensikerralla laitetaan sitten kanget". Olin hetken että MITÄH eeeehhehei, nyt kuulin väärin. Mutta juu u, niillä pitäisi ensikerralla mennä. Onneksi valkku tulee silläkerralla opettamaan kaiken kankien laitosta lähtien ensimmäisiin askeliin ja siitä eteenpäin, elikkä saa sitten ihan hyvän opetuksen siihen kohtaan, mistä olen hyvin tyytyväinen. Tätä siis odotellessa... Katsotaan suostunko noilla kangilla ratsastamaan, vaikka tässätapauksessa valmentajan sana taitaa olla laki : D
 

Tiistai 1.10 - Roni

Nyt voi varmaan suoraan sanoa, että jännitti. Halusin ja en halunnut tietää kuinka hirvittävää määrää virheitä noiden vuosien aikana oli meille kehkeytynyt. Lisäksi työpäivä meni niin, että oli aika siinkä ja siinä ehdinkö edes koko valmennukseen, mutta onneksi omistajat olivat luvanneet laittaa ponin kuntoon jos en ehtisi sitä itse laittamaan. No loppupeleissä kuitenkin ehdin. Myös valmentaja oli minulle aivan vieras, en ollut ikinä edes nähnyt yhtäkään hänen valmennuksistaan.
 
Kokonaisuudessaan olin kuitenkin tyytyväinen, että tuonne tunnille pääsin. Sain kiitosta ratsastus asennostani, näin tämän koko tunnin ehkä ainoan hyvän ajatuksen mainiten. Loput olikin sitten varsinaista työn raatamista ja sen tuloksia. Lisäkis tuntumani ei Ronin kanssa ollut läheskään riittävä, ja sitä tuntumaa ruvettiinkin siihen ponille hyväksyttämään (varmaan tottunut, ettei kanssani tarvitse niin loistavia tuntumia jne). Poni oli kuitenkin päättänyt, että tänään ei mikään tule ilmaiseksi, eikä tainnut pitää ajatuksesta työnteko, taivuttelu ja notkistelu (mikä muuten tekee sille erittäin hyvää, kun tuo hieman vino on ja  ei niin letekä tällähetkellä).
 
Koko valmennuks rakentui pääasiassa taivuttelun ja sitä kautta sellaisen "notkistelun" ympärille. Oli paljon erilaisia taivutuksia, missä jatkuvasti kuulin "enemmän, enemmän, enemmän", mikä muuten vieläkin soi korvissani. Lisäksi hieman kokoamisia ja pysähdyksiä, ja viilattiin laukan pyörivyyttä. Sekä poni, että ratsastaja tekivät virheitä eikä vakku ehkä nähnyt lähellekkään sitä parasta meitä, mutta jotain saatiin kyllä lävitse. Seuraavana päivänä nimittäin jatkoin näillä samantyyppisillä harjoituksilla, ja ai että kun se eläin oli yli puolet parempi verrattuna edelliseen päivään! Kyllä, näitä harjoituksia kyllä jatketaan edelleen, ja mikäli vain pääsen niin uudestaankin sinne tunnille kyllä mennään.
 
Postaus on tälläkertaa hieman kuvaton, saan niin harvoin kuvia omasta menemisestäni. (vaikka muista löytyy aina kuvia vaikka millä mitalla! no kai se on tämä kuvaajan kohtalo) Katsotaan josko noita kuvia taas joskus saisi. Ratsastuskolun puoleltakin voisin jossain vaiheessa luvata jonkunnäköistä postausta, jos vaan saan jonkun kuvaamaan meidän jo nyt sysipimeää tuntia.

maanantai 30. syyskuuta 2013

28.9 Koulukisat kotimäessä.

3

 
Pitkästä aikaa ehjä kamera, hieno ilma ja lupaavalta tuntuvat kisat. Mikä voisikaan enää mennä pieleen? No se, että kuvaajalle tietenkin nousee kuume, jonka jo luulin menneen ohitse. Voi tätä syksyn flunssa-aikaa.
 
No jokatapauksessa, pääsin olemaan paikalla muutaman tunnin aamusta. Mikä on toki parempi kin ei mitään. Tietenkin olisin halunnut ehdottomasti nähdä sen helppo A luokan, sillä tottahan on että he c tasoisia ratsukoita näkee huomattavasti useammin kuin noita. Mutta ei auta, armoton palelu ja väsymys ajoivat tämän suht sitkeänkin kuvaajan kotio aika nopeasti.
 
Olisin halunnut kuvata C:n tuolta kentän laidalta pitkältä sivulta, mutta aurinko oli niin suorassa vastavalossa, etten oikein selvinnyt siitä. Siispä siiryin ja jouduin ottamaan rumemman taustan kuviin, mutta sainpahan kuvattua. Ne muutamat mitä kuvasin HeB luokasta, ovatkin sitten paremmalla taustalla.
 
 
 
Tästä huolimatta taisin saada silti pari ihan kivaa kuvaa. Parhaimmat taisivat tulla jopa koko päivän ensimmäisestä ratsukosta, näin omaan makuuni (päivän ensimmäistä nimenomaan koitin kuvata eri paikasta kuin koko luppu heC luokkaa). Samoin testailin myös hieman eri aukon arvoja. Yleensä tykkään kuvata aukolla f4, sillä siinä on hiukan pelivaraa syväterävyyden kanssa, sekä se on omassa putkessani hyvin tarkka aukko ja tarkennus osuu helposti kohdilleen, vielä niin että tausta hieman sumenee/pehmenee. Nyt testasin kuitenkin parin ratsukon aikana käyttää jopa f2.8 aukkoa maximaalisen taustan sumeuden aikaansaamiseksi. Tosin tarkennushan tuossa falskaa vähän helpommin. Saa nähdä harjoittelenko sen käyttöä lisää, vai tyydynkö näissä peruskuvissa tuohon nelosen aukkoon.
 
 
Joku jo varmaan huomasikin suosikkiaskellajinni kuvata?
Ja kyllä ensiviikolla olisi tarkoitus pääsät kotimäkeen jälleen. Tälläkertaa jos nyt pääsisi vihdoin kokopäiväksi. Näköjään ei kuitenkaan kannata odotella liikoja, mennyt vähän ongelmaisesti omalta osaltani tämä kuvaamisen loppukausi. Toivottavasti saadaan siihen suhteellinen päätös ja ensivuonna uudestaan näin kisakuvaamisen osalta! (ja ehkä sitä jotkut hallikisat voisi ensikuun jälkeen jostain vielä koittaa bongata.
.)

torstai 19. syyskuuta 2013

Miksi kuvaan?

2

minä kuvaamassa © Mari Soiniitty
Lueskelin aikanikuluksi nettiä ja löysin itseasiassa ht.netin (missä moni muukin varmasti joskus seikkaillut) puolelta viestiketjun, jossa juteltiin meistä ketkä käyvät mm. kisoissa kuvaamassa. Tämä viestiketju sai minut itseasiassa miettimään miksi kuvaan, ja kuinka hullu sitä saakaan olla että jaksaa seistä siellä kentän reunalla pahimpina päivinä sen kymmenenkin tuntia.
 
Topicissa otettiin esiin aiheita lähtien kalliin kaluston hankkimisesta ja siitä miksi niitä kuvia eivät jotkut välttämättä sitten edes julkaise missään, tai mahdollisesti pyydä edes mitään korvausta. Miksi siis kuvata vain omaksi iloksi.
 
Yksinkertaisin syy tähän harrastukseen on se hirivittävä tyytyväisyyden tunne minkä saa kun niiden kaikkien otettujen kuven joukossa on se yksikin helmi, se yksi onnistunut kaikin puolin. Tätä yhtä kuvaa saattaa joutua metsästämään koko päivänkin, yleensä itse kuvan ottajan silmään lähes jokaisessa kuvassa on joku pikkuvika (ainakin minulla), jossain saattaa olla jalat huonosti, jokin kohta yivalottunut, hevosen korvat väärässä asennossa, kuva saattaa olla hieman vino jne. lista on loputon. Tästä lähtee kuitenkin se oma halu kehittyä harrastuksessa, viedä se pidemmälle ja jossain vaiheessa laajentaa sitä myös eri kuvausalueille. Minua motivoivat ne pienet onnistumiset siellä kaiken muun keskellä. Ne henkilökohtaiset syyt ovat niitä, miksi jaksaa koittaa kehittyä, miksi hankkii satojen eurojen kuvauskalustoa, kun vanha ei enää vastaa tarpeita tai riitä laadullisesti, ja miksi siellä kentän reunalla jaksaa istua harjoittelemassa ja kuvaamassa kerta kerran jälkeen. Jos sen kaiken tekee vain muita miellyttääkseen, loppuisi harrastus ainakin omalta kohdaltani lyhyeen.
 
Onnistuneitakin kuvia on monenlaisia, toisissa riittää pelkkä ajoitus, toisessa haluaa sekä ajoituksen ja valotuksen. Riippuen vallitsevista olosuhteista.
Ajoituksen onnistumistakin on monen laista. Esimerkiksi tilannekuvatkin pitäisi osata ajoittaa oikein, jotta ne ovat hyviä eivätkä vain mauttomia..
Tosiasia kuitenkin on, että ihan 10 tuntia ei kentän reunalla jaksa istua aina pelkästään omista syistä, vaikka kuinka haluaisi harjoitella. Joskus siellä tulee roikuttua viimeiseen luokkaan saakka vain koska siellä starttaa joku tuttu, ja tiedät ilahduttavasi häntä kun olet saanut sen yhdenkin kivan kuvan tämän tutun hevosesta ja heidän suorituksestaan. Samasta syystä joskus jaksaa herätä tuntia aikaisemmin, jotta ehtii päivän ensimmäiseen luokkaan taas kuvaamaan niitä tuttuja. Joskus vieraampaakin ratsukkoa, jos ovat sattuneet pyytämään etukäteen sinua tulemaan. Saattaa tuntua ristiriitaiselta edeltävän kappaleen kanssa, mutta myös se on omalla tavallaan palkitsevaa jos niillä kuvilla joihin on itse suhteellisen tyytyväinen onnistuu vielä miellyttämään jotakuta muuta. Toki se ei ole yhtä voimakas kuin oma sisäinen motivaatio, mutta sen pienen lisän kanssa saattaa sillointällöin jaksaa sen pari tuntia pidempään.
 
Itse kuvaamisen lisäksi kisoissa on myös mahdollisuus nähdä hienoja hevosia, mitä ei normaalisti tulisi missään nähtyä. Lisäksi varsinkin koulusuorituksia on mielestäni palkitseva seurata ja joskus koittaa ottaa malliakin. Katsella miten ratsukot suoriutuvat, miten ratsastajat istuvat, miettiä kykeneekö itse joskus samaan. Joskus haluaa itselleen muistoja, mikäli pääsee katsomaan jotain hyvin erikoista luokkaa, kuten esteillä 140cm luokkia tai koulussa vaativia korkeampia luokkia, mitä ei todellakaan usein näe.
 
 
nämä kaksi kuvaa ovat vuoden 2010 HIHS tapahtumasta, ne eivät ole hyvälaatuisia, eivätkä ole olleet ikinä esillä missään. Ne olivat muistoja itselle upeista hevosista ja hienosta tapahtumasta.
Oma tilanteenihan on se, että kun kuvaan laitan pääasiassa parhaat/siedettävät kuvat kuvagalleriaan esille, jos niistä mahdollisesti olisi iloa myös ratsukoille. Alkuperäisistä kuvistahan pyydän pienen korvauksen, mutta tämä on pääasiassa vain jotta saan itse kuvagallerian maksettua. Elikkä vain sen osuuden, mikä tarvitaan jotta kiinnostuneet voivat kuvansa nähdä. En pyydä rahaa, jotta maksaisin itse harrastuksen tai kaluston, jotka olen itse vapaaehtoisesti harrastustani varten hankkinut.
 
Ymmärrän siis myös heitä, jotka kuvaavat vain itselleen, harjoittelevat itseään varten eivätkä laita kuvia mihinkään esille. Harrastus saattaa itsessään olla niin palkitseva, ettei koe siihen tarvetta tai halua, osa taas ei jaksa käsitellä niin suurta kuvamäärää eikä halua laittaa viimeistelemättömiä kuvia esille. Itse olen kehitellyt jotain tästä välistä. Mielestäni on mukavaa jos joku ilahtuu ottamastani kuvasta, mutta en aio istua tunti tolkulla muokkaamassa kuvia, jotka eivät välttämättä edes kiinnosta ketään. Siispä lataan galleriaan yleensä aina raakaversiot, elikkä pelkästään pienennetyt versiot ja pienennyksenkin teen automaattiohjelmalla. Ne kuvat mistä oikein suuria versioita pyydetään muokkaan kyllä.
 
Tässä joitain minun mietteitäni lyhyenä versiona, omiaan saa mielellään laittaa tulemaan. Keskustelen aiheesta hyvin mielelläni :)

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Toivekuvapostausta?

6

 
Koska kisoihin ei ole hetkeen päästy, ja ensiviikonloppukin näyttää tällähetkellä niin sateiselta että kuvaukset saattavat jäädä väliin, ajattelin toteuttaa toivekuva-postauksen. Monen muunkin blogissa näitä olen nähnyt, mutta minua viehättää näissä idea jopa vähän oman itsensä haastamisessa. Onnistuisinko toteuttamaan ehdotetut kuvat niin, että ne miellyttävät omaa ja muidenkin silmää. Onnistuisinko esittämään ne vähän jotenkin eritavoin kuin vain "tässä tämä nyt on" kuvana. Elikkä kuvauskohteiksi saa heitellä kaikkea mahdollista mikä vaan mieleen tulee, lähtien hevosista ja päättymättä mihinkään.
 
Totuutenahan on, että olen pidemmän aikaan suunnitellut kaikkia jänniä kuvia. Tyhmänä ihmisenä en kuitenkaan ole kirjoittanut ideoita ylös ja olen unohtanut suurimman osan. Haen näillä ehdotuksilla myös vähän uutta inspiraation poikasta ideoilleni, jospa sitä jotain hauskaa keksisi.
 
Laittakaa siis ideoita kehiin ja katsotaan onnistuuko tämä pikkuinen pää toteuttamaan niitä!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Napakymppi + testilaukaukset

2

 
Soittivat tänään kamera korjaamosta. Runko oli valmis (normaalisti sieltä tulee aina viesti, mutta nyt oikeen soittivat). Kertoivat, että siitä oli pakko vaihtaa vielä valotuskenno kokonaan. Mutta arvatkaas mitä? Nyt se kotitestienkin jälkeen vaikuttaisi paremmalta kuin hyvin toimimalta! Kiitos korjaamon pojat, teitte hyvää työtä! Hakiessani sitä muisti asiakaspalvelijakin minut jo ulkoa: "aaa tämä oli se kun valotti päin mäntyjä". Nyt sitten saakin luvan pysyä kunnossa. Hauska fiilis, nyt on hyvä lähteä tekemään vielä muutamia vuden viimeisiä kisakuvauksia vihdoin ja viimein toivottavasti täydellisesti toimivan rungon kanssa. Ja toivotaan myös, että kuvauskohteita riittää myös pitkin vuotta. Ja jos ei meinaa riittää, niin sitten niitä hankitaan!
 
Testikuvat on otettu ihan omasta pihapiiristä, jotenka mitään ihmeellisyyksiä eivät ole. Ihan perus "tusinakuvia", mutta tässätapauksessa ne vain osoittavatkin että kamera toimii ja on valmiina kanssani koitoksiin. Näillä siis mennään, tästä lähin näette minut pääasiassa 50D kädessä kentän laidalla taikka puskassa vaanimassa.
 
 
Syksy onpi tulossa näköjään.
 
 
 
 

maanantai 9. syyskuuta 2013

Mistä näitä ongelmia tulee?

0

Tosiaan.. Ne nuorten hevosten festivaalit. Kyllähän siellä tuli käytyä, kokonaisen puolentoista tai kahden tunnin verran. Ajoin ypäjälle saakka toteamaan vain, ettei 50D olekkaan vielä kunnossa. Elikkä kaikki hienot huolelliset suunnitelmat meni mönkään ja lähdin kotia. Alkuunhan tuo toimi melkein nätisti, vähän epäilytti mutta jatkoinpa sitten. Jossain vaiheessa sitten huomasin ettei valotukset oikein osu kunnolla (kuvaan siis puoliautomaattisilla ohjelmilla, periaatteessa osaisin varmaan täys manuaalisellakin, mutta noilla näin nopean lajin kuvaaminen sujuu joutuisammin). Kävin siis tuossa keskellä kesää korjauttamassa rungon sulkimen ja sen jälkee heti perään piti käydä säätämässä valotuskenno ja jotain virtapiirejä, mutta valotuksen ongelma ei ilmeisesti ratkennutkaan tällä. Ja nämä valotukselliset ongelmat siis eivät ole kiinni omista asetuksistani.
 
Nyt sitten tiistaina kutsuisi taas kameran korjaamo, taitavat tunnistaa minut jo kohta naamalta. Tuohon sulkimen rikkoutumiseen osasin sentään varautua, mutta en näihin kameran omiin sisäisiin valotusongelmiin. Toivotaan vain että pääsisi tämän vuoden puolella vielä kunnolla kuvaamaan.
 
Seuraavalla kuvasarjalla siis vähän dmonstroin mitä ihmettä kamerani oikein puuhailee. (tämän sarjan lisäksi esiintyy myös täysin valkoisia ja mustia kuvia, tämä on vielä melkein kestettävä kuvasarja)
 
suoraan kamerasta, normaaleilla asetuksilla valotuksia korjaamatta (tai lisättynä 1/3 valoa en ihan tarkkaan muista). Ja tämä oli vielä valoisa kuva. sääolosuhteet aurinkoiset, hyvät kirkkaisiin kuviin.
Samat olosuhteet, jouduttu ylivalottamaan kokonaisen askeleen verran jotta saatu melkein normaali kuva. (mennyt tosin myös hieman ylivaloiseksi)
Ehjällä rungolla, samat valo-olosuhteet, ei minkään näköisiä korjauksia tehty kameran valotukseen. huomaako eron ylimmän ja alimman kuvan välillä?