maanantai 29. huhtikuuta 2013

Paljon asiaa

2

Nyt täytyykin jo etukäteen varoittaa, että tästä tulee pitkä postaus. Asiaa löytyy kahdeltakin päivältä, joten ruvetaas käymään sitten aikajärjestyksessä asioita läpi. Ratsastustunti oli perjantaina ja kirjoittelen siitä mitä muistan. Sunnuntaina taas oli koulukisakuvaamisia, mistä kerron sitten tämän jälkeen.
 

Ratsastustunti

Perjantaina oli taas Kroko-päivä. Nyt tulee mentyä tuolla ponilla aika paljon, se kun paljastaa ratsastajan virheitä aika hyvin ja koska tallin muutama isompi hevonen on poissa pelistä nyt jonkin aikaa.
 
 
Päivän aiheena oli pitkälti pohkeenväistöt, pääty-ympyrät ja istuminen, ainakin minulle. Heti alkuunsa opettaja käski ottamaan jalustimet pois, ja ilman niitä mentiin sitten koko tunti. Tällä pyrittiin parantamaan ryhtiäni ja saamaan istuntaa enemmän istuinluiden päälle. Krokon kanssa kun jostain syystä tuppaa tuo istunta aina välillä leviämään ja minulle ilman jalustimia meneminen on oikein hyvää treeniä, sillälailla pääsen istumaan rennommin ja oikeammassa asennossa. Ensimmäistä kertaa ikinä minulle myös sanottiin liian korkeista käsistä. (!) Ei varmastikkaan ikinä ennen ole ollut liian korkeita käsiä, jotenka nyt voisi huutaa jes! Vihdon ollaan päästy ainakin osittain liian matalasta kädestä eroon.
 
Pohkeenväistöt tehtiin tälläkertaa yllättävän kivasti, pyydettiin ratsastamaan niin, ettei ponin liike sammuisi kokonaan väistön aikana, ja osittain onnistuttiinkin. Liike saatiin varsinkin käyntiväistöissä säilymään, tosin ratsastaja päästi ponin aika-ajoin taipuneeksi, mistä tuli sitten kyllä noottia opettajan puolelta. Raviväistöissä sain ponin pysymään paremmin suorana, mutta sittenpähän liikkuminen sammui. Mitäköhän tästä voidaan päätellä? No se tietenkin, että ratsastaja ei osaa ratsastaa yhtä-aikaa sivulle ja eteen.
 
Laukoissa haettiin ensin rentoutta ja sellaista fiilistä, ettei kokoajan tarvitse puskea ponia eteenpäin. Tuo tapaus kun ei aina jaksaisi oikein tehdä töitä. Tämän jälkeen treenailtiin nostoja sekä ravista, että käynnistä. Laukka mentiin aina kulmien ja lyhyen sivun läpi, sitten pitkät sivut aina joko ravissa tai käynnissä. Tässä kohdin kiitosta saatiin nostoista, tulivat kohdalleen ja energisesti. Jälleen tosin ratsastaja ei ratsastanut ihan riittävästi kulmiin, pääsi poni pariin otteeseen hieman oikomaan. Samoin kommenttia tuli kun istunta valahti takakenoiseksi kun piti ravissa samantien päästää poni liikkumaan reippaammin eteenpäin.. Se takakeno on tällähetkellä kyllä varsinainen riesa. Ainoastaan kerran tai kaksi pääsin istumaan niin, ettei takakenoa ollut.
 
Edelleenkään en ole myöskään saanut korjattua ponin tyhjyyttä edestä. Nyt vähän hyväksyin jo asian, että aina se tulee olemaan super kevyt, ja tällä kertaa sai jo jotain kunnon tuntumaakin aina välillä, mutta on se jotenkin ärsyttävää kun ei saa ratsastettua ponia sellaiseksi, ettei aina tarvitsisi katsoa onko se asettunut jne, kun sitä ei vaan tunne. En vain keksi mikä siihen auttaisi, opettaja on puhunut, että mahdollinen kuolainten vaihto voisi auttaa. Katsotaan löytääkö hän paremman kuolaimen sille ajan kuluessa. Tämä ongelma ei nimittäin ole vain minun kanssani.
 
 
Valitettavasti saan todella harvoin uusia kuvia, joten kaikki krokokuvat ovat taas aikaisemmin talvella otettuja.
 

Sunnuntain koulukisakuvaus

 
Sunnuntaina oli vihdoin ensimmäiset kisat pitkään aikaan, mihin pääsin jälleen kuvaamaan. Paikalle saapuessa näytti siltä, että päivä jää aika hämäräksi. Kuitenkin hetken paikalla oltuani kirkastui, kuitenkin niin että pilvi jäi auringon eteen. Ajattelin jo, että tästähän tulee ihana päivä. Ei liian voimakkaita varjoja ja kontrasteja! Alkuun se olikin tämmöistä, keskipäivällä olosuhteet kuitenkin sitten muuttuivat kun aurinko rupesi paistamaan. Artukaisissa vielä se puoli, että koulukisoissa kuvaa lähesä aina vastavaloon tai huonoon sivuvaloon.
 
 
Siinä vaiheessa kun aurinko alkoi paistaa, teinkin päätöksen laskea kuvien kontrasteja. En tosin vieläkään tiedä oliko se hyvä vai huono juttu.. Noh jokatapauksessa kuvat onnistuivat ihan kohtuullisesti. Varsinkin muutamasta ratsukosta tuli tosi mukavia kuvia. Vielähän nämä alkukauden kisat ovat kuvaajallekkin sellaista harjoittelua ja arkeen palaamista, toivottavasti keskellä kesää ja loppukaudesta olen taas kehittynyt eteenpäin ja saan entistä enemmän sellaisia onnistumisen kokemuksia.
 
Nyt näyttää vielä siltä, että kouluratsastuksen pystykuvat vaativat hieman tereeniä. Varmasti kukaan muu ei osaa ottaa yhtä vinoja pystykuvia kuin mitnä! Tosin vaakakuvat ovat sitten parntuneet viimevuodesta, nykyään ei jää enää niin usein ratsastajan kypärä pois kuvasta.
 
 
 
Tässä muutama kuva päivältä:
 
 
 

 
 
Lisää kuvia löytää täältä: 28.4 Seurakoulu, TR/Turku, Artukainen
(niiden laatu valitettavasti huonompi, sillä pienennetty atuomaattiohjelmalla)



torstai 25. huhtikuuta 2013

Vanha mamma ottaa kierroksia

0

 
Haha, voi kuulkaas, rupesi sitä oikein itseä naurattamaan ja hämmästyttämään kun sitä tajusi mamman oikeasti kuumenevan ratsastuksen aikana. On se normaalisti nimittäin niin rauhallinen, mutta nyt tuli sellaista terävyyttä kaikenmaailman puuskutusten ja pörinöiden kera. Kuitenkin niin, että rentona pysyttiin kokoajan.
 
Pysyttiin pitkälti tämän viikon teemassa, elikkä lisäyksissä ja väistöissä ja siirtymistä. Ja Idahan tosiaan ottaa kierroksia varinkin noista lisäyksistä ja laukoista. Siirtymisissä ei sinänsä mitään erikoista, päästin hevosen muutamaan otteeseen liian vinoksi, jolloin siirtymästä/pysähdyksetä tuli huono. Varsinkin pysähdyksissä huomasi jos hevonen jäi vinoksi.
 
Mutta sitten taas näihin lisäyksiin ja niiden iänikuisiin ongelmiin. Idanhan askeleet eivät ole helpot istua, mikä pahentaa vielä lisää muutamia virheitäni. Nimittäin jotta pystyisin istumaan alhaalla lisätessä (ronin kanssa viimeksi naksahti joku palanen paikoilleen ja kerrankin idankin kanssa oikeasti onnistuttiin lisäämään, eikä vaan lisäämään vauhtia) saan aikaiseksi hirveän takakenon ja kädet laskee harjaan.. Harmillista mutta totta. Siitä pitäisi koittaa nyt päästä eroon pikkuhiljaa, ei sellaista missään kouluradallakaan kehtaisi esittää. Pohkeet sentään sai osittain pysymään kunnolla kiinni, ettei jalat heiluneet aivan minne sattuu.
 
Onnistun myös aina välillä ratsastamaan idan todella painavaksi kädelle, ja välillä ei oikein auta opettajien ohjeetkaan (kunnon pidäte, jotta pääsee sitten päästämään). Nyt ongelma kuitenkin vähän väheni kun mummo rupesi niitä kierroksia lisäämään, johan rupesi kevenemään myös kädelle. Laukkakin saatiin taas pyörimään mukavasti, uskokaa tai älkää, idalla on nimittäin yllättävän hyvä laukka! Laukassa tehtiin myös vähän tempon muutoksia, alkuun ei mummo meinannut lähteä pohkeesta eteenpäin, mutta pikku muistutus raipalla niin johan sitä virtaa rupesi löytymään.
 
Rupesi sieltä omistajakin huutelemaan, että kyllä se lisäys kuule vielä siitä! Että kyllä siellä ilmeisesti jotain tapahtuu. Ja Idastahan on sanottu, että se on parhaimmillaan juuri ennen sitä räjähdyspistettä, elikkä aika paljon se saa kuitenkin kuumua.
 
Seuraavaksi olisi sitten tulossa ratsastustuntia ja piakkoin sen jälkeen mahdollisesti vähän kuvausjuttua.
 
hupsis, kantapäät, kädet ja muut... onneksi oli vain hetkittäien olotila. Kuvat viimeviikolta.
 
 

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Mikä lisäys!

0


Tänään oli ronipäivä ja tallille päätin lähteä heti töitten jälkeen, että ehdin vähän tarhaakin siivoamaan ja illalla vielä lukemaan pääsykokeisiin. Ette kuitenkaan uskokkaan mitä poni keksi heti alkuunsa varusteita laitaessa! Sepä päätti omassa pienessä päässään, että minäpäs menen tästä makuulle satula selässä. Voitte veikata oltiinko me ponin kanssa tästä asiasta samaa mieltä.
 
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, en ollut sen suuremmin miettinyt mitä teen ponin kanssa. Mikä oli toisaalta ihan hyvä, sillä lähdin sen kanssa ensimmäistä kertaa talven jälkeen kentälle ratsastamaa. Oletusarvona oli, että joko poni käyttäytyy kuin idiootti ja päättää sinkoilla kulmasta toiseen, tai se on lähes normaali. Alkuunsa olin kaatua ensimmäisen vaihtoehdon puoleen. Poni kuitenkin päätti ottaa ja yllättää!
 
Ravissa ponski oli alussa hieman viulunkieli, ravi oli varsin töpöttävää ja muu mailma olisi kiinnosanut ratsastajaa enemmän. Päätin kuitenkin järjestää sille vähän tekemistä, josko mielenkiinnon kohde sitten muuttuisi. Koska se ei tuntunut mitenkään ihmeen räjähdysherkältä, päätin treenailla vähän samoja asioita kuin idan kanssa valmennuksessa viimeviikolla. Aloiteltiin ihan perusjutuista (= meillä, vasemmassa kierroksessa poni suoraksi, se on hirmuisen vino aina välillä siinä suunnassa), pohkeesta eteen ja pidätteestä takaisin, pysähdykset jne. Minkä jälkeen tehtiin vähän pohkeenväistöä. Poni kyllä osaa, kuskilla oli hiukan ongelmia. Jäin pariin otteeseen liikaa kiinni ja pyytämään liikaa sivulle, jonka johdosta poni yksinkertaisesti asteli suoraan sivuttain ja liike eteenpäin pysähtyi täysin. Onneksi sain muutamaan otteeseen korjattua tämän.
 

Tälläkertaa kuskin istunta oli parempi, mikä näkyi kun ruvettiin treenaamaan vähän ravilisäyksiä. Sain jalat rennoiksi, pohkeet kiinni ja kunnon jouston aikaiseksi, minkä johdosta ponin oli kiva lähteä ravaamaan eteenpäin, ja mitä siitä tulikaan! Ei mitään hössön hössön jalat lentelee minne sattuu hirmusella vauhdilla, vaan me oikeasti lisättiin! Askel piteni ja tuli lennokkaammaksi, ja oikein kunnolla. Enpä ole koskaan tehnyt sen kanssa yhä hyviä lisäyksiä. Toisaalta, kädet siinä tipuivat melkeen harjaan kiinni ja poni pääsi karkaamaan vähän turhan pitkäsi, mutta niitä pitää jatkossa koittaa pitää vaan paremmin omalla paikallaan.
 
Sen enempää en oikein jaksa tarinoida, kun laukoissakaan ei mitään sen ihmeellisempää ollut kuin vinoutta mitä korjailtiin. Samoja askeleen lyhennyksiä ja pidennyksiä siinä treenailtiin ja kuski testaili vähän vaihtoja, mitä ei tosin itsekkään vielä oikeastaan osaa... Onneksi Roni on kiva kaveri siihen hommaan, se kun tykkää noista laukanvaihdoista.
 
Jotenkin oma ratsastus taitaa taas olla siinä vaiheessa, ettei vaihteeksi oikein huomaa noita omia virheitä. Vähän aikaa sitten oli muutamia mitkä huomasin aina ja mitä korjasin, nyt täytyy taas ruveta tunneilta oikein kunnolla poimimaan lisää vikoja, mitä voi yksinään treenailla ja korjailla. Minulla kun ne tuntuvat menevän tuollalailla aalloittain.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Kevätkuvaamista!

0

 
Ahh, ette voi uskoakkaan tätä ihanaa tunnetta kun pitkän ja kuvaamattoman talven jälkeen pääsi taas kameran taakse. Ihaniksi malleikseni ja harjoituskohteiksi suostuivat hevoset Vinja ja Qruella's Ella. Lisäksi kuvasin myös ponia Daisy Dee koulutreenejä vääntämässä.
 
Ilma oli mitä ihanin, vaikkakin hieman hankalahkoja kovia varjoja tuli varsinkin osaan Vinjan kuvista, kun vielä haeskeltiin sellaista sopivaa paikkaa. (jota ei kyllä mitenkään kovin helposti löydetty. Aina oli takana talo tai jokin muu härpäke) Ja jos joku vinjan mahaa ihmettelee, niin tamma on kantavana ja varsa syntynee n. 3 vko päästä. Sovittiinkin jo nytten omistajan kanssa, että sitäkin käyn jossain vaiheessa sitten katsomassa. Enkä meinaa malttaa millään odottaa!
 
Ella taas ei millään tahtonut seistä paikoillaan, mutta siitä huolimatta saatiin tammasta muutama ihan edustuskelpoinenkin otos. Ella on nimittäin aikas näyttävä ja kaunis, ainakin minun mielestäni. Ja hyvä harjoittelukohde vähän sählemmän hevosen kuvaamiseen.
 

Tuota rakenne/pääkuvausta on tullut yleensäkkin tehtyä vähän vähemmän, en ole oikeastaan ikinä pahemmnin näyttelyissä ja mätsäreissä käynyt, mutta nyt ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja treenailla kesänmittaa sitäkin enemmän. Sitten voisi ehkä jotkut mätsäritkin kiertää kuvaamassa jos jostain sellaiset sattuu lötymään. Mutta eiköhän näistä ole ihan hyvä aloittaa treenaaminen, vai mitäs olette mieltä?
 
(pahoittelen laadun huonontumista, se johtuu kuvien runsaasta pienentämisestä)


 
"Ella"


 
 
 
Nyt on sitten kai jo aika ruveta pikkuhiljaa myös suunnittelemaan tulevan kesän kisakuvauskalenteria, kunhan pikkuhiljaa niitä ruvetaan taas järjestämään. Oikein innolla sitä taas odottelee.
 
 
 

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Kultakaloja me ollaan vaan

0

Tosiaan, tänään olin ensimmäistä kertaa ikinä idan kanssa valmennuksessa. Kyseessä oli siis Kauppisen Minnan kouluvalmennus, ja voin kertoa, että vaikka mitään syytä ei ollut niin kyllä vähän jännitti. Oma ratsastuksen opettaja tuli katsomaan, samoin kuin pari tallikaveria, ja heidän käteensä törkkäsin kamerankin.

Aloitettiin tunti tosiaan ympyrällä siirtymisiä tehden. En ollut edes huomannut ennen, että Ida oikeassa kierroksessa hieman siirtää etujalkoja liikaa sisälle siirtymistä tehdessä, joten olipas hyvä kun siitä minulle sanottiin ja sitä korjailtiin sisäpohkeen ja taivutuksen kanssa. Hevonen liikkuin kokoajan mukavasti eteenpäin, ja tuntui tuo mummo vähä kierroksiakin ottavan. Sai välillä vähän pidättääkkin, jotta tahti säilyisi. Sama tehtiin myös toiseen suuntaan, joka oli helpompi ja jalat sekä lavat pysyivät oikeilla paikoillaan. Siirtymisistä itsestään saatiin kehuja parin töksähtävän mallin jälkeen.

 
 
 
Tämän jälkeen alkoi meidän kultakala- osio. Tarkoituksena oli lähteä uralta ensin 3 askelta pohkeenväistöä keskelle päin, sitten 3 askelta suoraan ja uudestaan kolme askelta pohkeen väistöä jne. Voin kertoa ettei muuten ollut ainakaan minulle mikään helppo homma... Sitä oli kokoajan myöhässä ja askelia tuli liikaa. Lisäksi ongelmaa tuotti pikkuinen kultakalasyndrooma..  Vasenta pohjetta väistäessä mentiin vielä siedettävästi, suoraan osiot meni suoraan ja väistö oli väistöä vaikka askelia oli liikaa ja asetus hukkui välillä väärään paikkaan. Suuntaa vaihdettaessa ne ongelmat sitten alko, väistö kyllä sujui hankalahkon alun jälkeen, mutta se ei sitten loppunutkaan. Ei päästy melkeen yhtään askelta suoraan ja mentiin sellasta kiemuraa välillä, kun kultakalat ui. vasta ihan viimisessä väistössä päästiin edes hiukan suoraan. Rupesi melkein siellä selässä naurattamaan itteäänkin ja totesinkin, että me ei kyllä tänään näkköjään osata mennä suoraan ollenkaan.
 
 

Tämän jälkeen alkoi sitten laukkatehtävät. Hyödynnettiin tuota väistöä ja väistettiin uralta hiukan sisälle ja sitten nostettiin vastalaukkaa. Alkuun ei ekalla kerralla noussutkaan.. hupsis, mokasin vähän valmistelun ja heppo oli kiireinen. Seuraavalla kerralla nousi oikein nätisti ja itseasiassa molempiin suuniin tehtiin ihan hyviä nostoja ja varsinkin vasemmalle tuli muutama aika huippuhyvä nosto. Saatiin pari kertaa kehujakin vaikka tasaisuus hävisi kyllä vähän välillä. Ja aina kumpaakin suuntaan lopuksi otettiin pitkät oikeat laukat, että päästiin niitä työstämään. Siinä kohtaa ei pahemmin onneksi ollut ongelmia, ida toimi nätisti ja saatiin laukka kivasti pyörimään. Kokoataleikkaa uralla tehtiin myös parit lisäykset ja täytyy kyllä sanoa, että siinä oli kyllä kuskilla pysymistä kyydissä. Vaikkei vielä mitään super lisäyksiä osatakkaan tehdä.
 
Vielä pari laukkakuvaa loppuun :)
 
huiiiiii, puskassa oli jotain jännää. Kyllä se mummokin vielä väläyttelee ;P


 
 
 
 
 


perjantai 19. huhtikuuta 2013

Parannusta viimeviikkoon

0

Jotta koko kuvio avautuisi selkeämmin, täytyy minun nyt alkuun selittää vähän viime viikkoisesta ratsastuskoulun tunnista. Silloin meillä ei nimittäin mennyt ihan putkeen koko homma ja tänään haettiin ratkaisuja viime viikon ongelmiin.
 
Perjantain 12.4 ratsuna siis toimi Kroko ja koko tunnin meillä oli ongelmia ponin moottorin kanssa, jota ei vain saatu käyntiin. Poni oli tahmea ja ei reagoinut pohkeeseen kunnolla ja raippaankin miten kuten. Tämän johdosta poni tuli epätasaiseksi, hävisi tuntumalta entistä enemmän ja koska kyseinen poni on varsinainen makaroni kropaltaan (elikkä taipuu miten päin vain ja minne vain ja jos kääntää esimerkiksi pelkällä ohjalla, eikä kunnolla, niin ponin pää ja kaula kääntyvät, mutta muu kroppa jatkaa suoraan) tuli kääntymisestäkin hankalahkoa. Koita siinä sitten pyydellä eteenpäin ja lisäillä kun ponin lavat karkailee minne sattuu suuntaan.
 
Nyt viikon päästä perjantaina lähdettiin sitten saman tien korjaamaan tuon tunin ongelmia. Jo ennen kuin kunnolla edes aloiteltiin tunteja, kääntelin ponia pohkeilla kulmista oikein kunnolla ja vaadin sen kunnon kääntymisen. Lähes vuorotellen etu- /takaosakäännösmäisesti niin kauan, että sai pohkeet kunnolla läpi.
 
Tämän jälkeen otettiin ponit käynnissä ympyrälle ja aloitettiin moottorin aktivointi. Ensin pyydetään kunnolla eteenpäin ja katsotaan että se poni kävelee kunnolla, oikein isolla k:lla. Sitten lyhennetään askelta, mutta pidetään moottori edelleen toiminnassa. Missään vaiheessa ei päästetty jalkoja laahailemaan pitkin maata. Tässä vaiheessa ei tasaisesta suusta/tuntumasta ollut vielä tietoakaan, kunhan eteenpäin päästiin. Näin jatkettiin muutama kierros kunnes poni alkoi tuntua aktiivisemmalta ja jopa hieman enemmän eteenpäin pyrkivältä. Sitten sama juttu ravi käynti siirtymisillä, vastaus pitää tulla heti ja kunnolla. Oikeasta reaktiosta kiitos ja taputus, mikäli reaktiota ei kuulu kunnon näpäytys raipalla. Kokoajan aktiivisuutta aktiivisuutta. Pikku hiljaa se siitä rupesi sitten paranemaankin, ei tarvinnut ihan kokoajan ylläpitää sitä menoa.
 
 
 
Saman laista tempojen vaihtelua ja siirtymisiä jatkettiin läpi tunnin. Laukassa otettiin oikein spurtit, joiden jälkeen haettiin lennokkaampaa ja eteenpäin vievää ravia. Vaikkakin tosin noitten laukkojen jälkeen/aikana ponin keskittyminen herpaantui ja se rupesi löytämään kentän ulkopuolelta kaikkea mielenkiintoista. Noh ainakin se heräsi. ¨Tämän jälkeen saattoi ruveta kiinnittämään huomiota ponin tasaisuuteen, elikkä todellisuudessa vasta loppu tunnista. Poni on hirmuisen usein epätasainen ja "tyhjä edestä", sitä ei oikein saa kunnon tuntumalle millään. Sitä sitten haettiin kunnon ulko-ohjan tuella ja asetuksilla ja edelleen eteenpäin ratsastuksella ja hetkittäin saatiinkin muutamia hyviä askeleita kun ravi piteni ja saatiin tuntuma aikaiseksi. Valitettavasti tyhjyys palasi kuitenkin aika nopeasti.
 
Koko tunnin ponin moottori kuitenkin toimi kiitettävästi ja sain kehuja erityisen hyvästä käden paikasta (välillä minulla ongemallinen) ja jäntevästä ryhdistä, kokonaisuudessaan siis paljon parempi kuin viime viikolla. Muutenkin tunnuin istuvan pystymmässä, joka kovasti helpotti sen käden paikankin hakemista. Edelleen haeskellaan pikkuhiljaa ratkaisua ponin tyhjyyteen, mutta pääasiassa tyytyäinen olen. 
 
 
Lauantaina pitäisikin sitten mennä Kauppisen Minnan valmennukseen Idalla. En ole idan kanssa ollut vielä kertaakaan tunnilla, joten vähän jännittää. Toivon kuitenkin, että me saadaan jotain hyviä neuvoja istumisen kanssa, sekä mahdollisesti siihen, kun ida painaa helposti jonkin verran kädelle ratsastuksen aikana.
 
Kuvat on otettu aikaisemmin talvella.

aloitus

0

© Essi Sainio
Heipä hei kaikille tutuille ja tuntemattomille! Olen suhteellisen huono tällaisissa alitusteksteissä, jotenka jätän tämän lyhyeksi. Tämä blogi on siis aivan uusi ja vastaluotu ja blogin pitäminen on uutta myös ylläpitäjälle, joten virheitä saattaa esiintyä matkan varrella. Mutta itse asiaan.

Blogin tarkoituksena on toimia tällaisen niinsanotun normi tuntilaisen/vuokrailijan treenipäiväkirjana nyt niin kauan kuin hevosharrastustani pystyn jatkamaan. Blogissa pääasiassa tarinoin kahdesta niinsanotusta vuokrahevosestani Ronista ja Idasta, sekä normaaleista ratsastustunneistani pienellä ratsastuskoululla. Satunnaisesti saatttaa tulla myös juttua kuvaamisesta, sekä muista pienistä hevosiin liittyvistä asioista.

Kuvia koitan laittaa päivittelyihin mahdollisuuksien mukaan, mutta valitettavasti yleensä olen itse se kameran takana hilluja, joten niitä saattaa välillä olla vähemmänlaisesti.

Sen enempää en näin heti alkuun osaa tarinoida, ehkäpä tämä lähtee premmin sitten liikkeelle seuraavan ratsastustunnin jälkeen!