3 päivää, 4 hevosta

Tai oikeastaan 3 päivää, 3 hevosta koska ratsastin kaksi kertaa samalla nelijalkaisella. Mutta jokatapauksessa, ajattelin tarinoida lyhyesti (ja yritän myös ytimekkäästi) päivä kerrallaan mitä tapahtunut ja tehty. Lisäksi heti alkuunsa voi ilmoittaa, että tarkoitus olisi lähteä Alvalle (Raisioon) kuvaamaan alue-estekisoja, jotenka jos joku haluaa erityisesti itseään kuvattavan, niin kannattaa ilmoitella. Yritän silloin keskittyä tuplasti.

 

Perjantain tunnista teen sitten postauksen erikseen, mikäli silloin jotain tapahtuu. Samoin perjantaina saadaan ehkäpä tietää enemmän kouluruudusta, jonka mene idan kanssa.
 

Tiistaina 

Oli super ahkeruus päivä.  Ratsastin normaalisti Idan, mutta sen lisäksi menin myös ihmis- Idan hevosen Fridan. Joku saattaa Fridan muistaakkin aikaisemmista postauksista, kun olin sitä kerran kuvaamassa.

 

Idan kanssa treenailtiin viimeisen valmennuksen asioita, oman käden sekä jalan paikkaa ja istumista, miten se laukka nousikaan oikein (eri tavoin siis kuin olen ennen nostanut). Pitkälti noihin keskityttiin, ensikerralla loput tunnin asioista taas. Niin moneen asiaan kun ei yksinään kykene keskittymään samaa aikaa. Alkuunsa oli sekä ratsastaja, että hevonen hieman epätasainen, mutta hetken hakemisen jälkeen tilanne rupesi hieman aukeamaan ja saatiin aikaiseksi hyvä fiilis.

 

Fridan kanssa taas ajattelin tehdä ihan perusjuttuja, hakea nappuloita millä hevonen toimii tja rupesin ratsastamaan pohkeita läpi ja hyväksyttämään tuntuman ja tosiasian kanssa, että nyt tehdään töitä. Alkuun poni pistikin parhaansa mukaan vastaan, kyseli onko pakko tehdä, mutta sitten nappuloita löytyi ja rupesivat asetukset ja taivutuksetkin menemään lävitse, samoin pohje ja ponista tuli oikein kiva ratsastaa. Ponilla olikin "vähän" hiki ratsastuksen jälkeen. ei tainnut kovin helposti kuivaa paikkaa löytyä. Mutta hirmuisen kiva poni ratsastaa! Tykkäsin, kiitos Ida.

 

bonimuuli :D

Keskiviikkona

Menin Ronin vain kevyesti, sillä se oli rokotettu maanantaina. Ilman satulaa mentiin kentäälle vähän humputtelemaan, kaikki askellajit läpi. Poni olikin kyllä aivan super ihanan oloinen, olisi varmaan jaksanut enemmänkin ruveta työskentelemään, muttaakun hiki ei saanut tulla niin jätettiin kerta tosi lyhyeksi. Sen verran mainitsen, että istuin pitkästä aikaa kunnolla ronin laukassa ilman satulaa, jes! Sillä kun on sellainen "ihana" keinuhevoslaukka.. Ratsastuksen jälkeen käytiin vähän taas maistelemassa vihreää, nam nam.

 

Hiki oli vuonistytöllä kyllä aikamoinen molempina päivinä. (tässä ei edes näy kunnolla)

Torstaina

Torstaina oli jälleen Frida päivä. Tarkoituksena oli treenata sen kanssa laukannostoja, haettiin sitä että poni alkaisi reagoida niihin paremmin ja nostamaan ajallaan. Mitäs sitä kuitenkin, ponilla taisi olla pienoinen känkkäränkkäpäivä, taas mentiin ensin päälle puolituntia ihan vaan että saadaan kaikki läpi. Ihanasti kuitenkin rupesi paranemaan ja kohta päästiin itse ratsastuksen aiheeseen, niihin nostoihin. Tein nostoja sen kanssa paljon, jäin ympyrälle ja aina vähintään kaksi nostoa per ympyrä. Nostot tein siis käynnissä, ravikaahottelua ja sinnetänne nostoja ei kelvattu. Aina vain uudelleen käytniin ja uusi nosto. Pienen tekemisen jälkeen ne laukat alkoikin sitten löytyä, paljon tuli sellaista 2-4 askelta ravia ja nousee, mutta lopulta saatiin molempiin suuntiin muutamat oikein hyvät nostot, mitkä lähtivät suoraan käynnistä ja pyydetyllä hetkellä. Jes, hyvä poni! Loppuun alkoi vuonistyttö ollakkin jo aika superhyvän tuntuinne, ja taas vaihteeksi hieman hikinen. No pesun kautta karsinaan, minne se jäikin tyytyväisen näköisenä torkkumaan. On se vaan kiva hevonen.

 

Mikäli perjantain tunnilla tapahtuu jotain ihmeellistä, kirjoittelen siitä siis sitten erikseen omat postaukset. Ja toivottavasti saisin vihdoin tietää minkä luokan ratsastan koulukisoissa, yhden luokan aikaansaaminen kun on vielä vähän auki.

Olipa kiva tuntea itsensä taas huonoksi ratsastajaksi!

Varoitus! Mikäli et jaksa lukea pitkää selostusta kouluvalmennuksesta ja virheistä ja niiden korjaamisesta, hyppää tämän postauksen yli

.

 

Ristiriitaistako? Kyllä, mutta mitä enemmän tunsin itseni huonoksi sunnuntaisessa valmennuksessa Idan kanssa, sitä tyytyväisempi olin. Joku saattaa ihmetellä, että miksi, mutta olin vain niin tyytyväinen siihen kaikkeen mitä sieltä opin ja sain irti, ja kuinka paljon virheitäni korjattiin, ettei vaan voinut jäädä kuin hyvä fiilis. Vihdoin pääsee taas vähän eteenpäin tässäkin harrastuksessa. Tämä postaus tulee tosin vähän myöhässä ja on kuvaton, mutta se saa nyt luvan kelvata.

 

Kyseessä oli siis yksityistunti ja keskityttiin hyvin paljon sellaisiin asioihin mitkä parantavat aivan perusratsastustani ja mitä kykenen myös yksin treenaamaan. Alkuunsa valmentaja hieman katseli kun käveltiin ja ravailtiin ja tehtiin muutamia tehtäviä. Tämän jälkeen hän otti minut keskelle ja istutti parempaan asentoon ja parempaan paikkaan satulassa ja neuvoi miten pääsen sinne myös jatkossa. Olen istunut satulassa helposti aivan liian takana ja sitä sitten korjattiin enemmän keskelle. Samalla istunta syveni. Oli tunne muuten aivan erilainen, ne hevosen liikkeet tuntee ihan eritavoin. Samoin pohkeen paikkaa ja jalan asentoa haettiin uudestaan, ei se paljoa muuttunut, mutta tämä vähäkin vaikutti koko olemukseeni jo ihan hirveästi. Toinen juttu jaloista mitä hän sanoi oli, että älä kävele jalkojen kanssa hevosen kanssa (ei se ihan noin mennyt, mutta idea sama), rentouta jalat niin että ne pysyvät paikoillaan, mutta muista että rento on eri kuin löysä. Kuinka vaikeaa voikaan olla saada jalat rennoiksi ja jämäköiksi! Ei meinannut alkuunsa onnistua ollenkaan.

 

Sitten ravissa. Vaikka pysyn normaalistikkin melkein ok idan ravissa niin nyt saatiin vähän lisää apua siihen. Itseäni auttoi mielikuva: svengaa ravin tahdissa ja tahdita sitä ravia puolipidätteillä. Ja johan siellä istuttiin! Samoin treenattiin muutamat lisäykset, ja en ole ikinä ennen pysynyt idan lisäyksissä yhtä hyvin, tähän vaikuttivat sekä istunnan muutokset että tämä "svengaamisen" harjoittelu. Kontrolloin siis ravia enemmän kuin ennen.

 

Käsistäni sain myös kuulla. Sielläkään tehtävä korjaus ei ollut suuri, ainoastaan kättä hieman eteenpäin, niin että kyynervarsi ei jää linkkuun sinne kyljen viereen. Omituiseltahan tuo asento tuntui, monta vuotta kun on ratsastanut kädet väärin, mutta kyllä se siitä. Näin sain kädet kannettua itse rehellisemmin ja hevonenkin säilyi helpommin keveänä. Lisäksi käsien oikea asento kuulemma auttaa istunnassa siten, että se ikäänkuin vetää ratsastajaa paremmin syvemmälle satulaan. Niin suurta muutosta en ehtinyt tuntea, mutta enpä vielä kyennytkään keskittymään kaikkiin korjauksiin samaan aikaan, että ehkäpä kykenen miettimään sitä lisää hieman myöhemmin. Nyt ainakin suurinpiirtein tiedän missä niiden käsien pitäisi olla.

 

Samoin kevennystäni korjattiin. Luonnollisesti kun olen istunut liian takana satulassa niin kevennyksessäkin menee alas tullessa liian taakse. Minun piti siis keskittyä keventämään keskelle satulaa, keventämään takajalkoja. Tämäkin tuntui heti erilaiselta, ja paljon paremmalta. Hevonen heti enemmän sen oloinen että on hanskassa ihan eritavoin kuin ennen.

 

Ja nyt päästään vasta laukannostoihin, jotka nämäkin olen tehnyt väärin. Ainakin osittain. Kuten varmasti monia, minuakin on opetettu aikoinaan, että sen laukan nostaa se pohje. Hah, eipä se olekkaan pelkästään se ja asetukset ja painot. Se nostettiinkin niin, että valmistelu (tottakai) johon kuului sisään asettaminne ja haluttavan laukan puoleisen pohkeen vieminen sinne paikoilleen, sitten ravi sellaiseksi mukavan energiseksi ja hevonen sen oloiseksi, että ihan mitä vaan tekee niin laukka nousee. Tämän jälkeen laukka nostetaan istuinluuta pyöräyttämällä laukkamaisesti (paino hieman enemmän sillä puolella mikä laukka halutaan) ja ihan samaa aikaa helppaamalla asetus. Ja sehän nousi! ihan tuostanoin vaan, niin helposti ja keveästi. Ihana tunne.

 

Sain tästä valmennuksesta niin paljon irti. Vaikka tehtiinkin aivan perusasioita, niin mikä voisi sopia paremmin ratsastuskoulun kasvatille kuin alkaa vihdoin oppia tekemään noita aivan perusjuttuja oikein. Nyt sitten vaan treenaamaan koko seuraava viikko ja saman valmentajan tunnille heti vaan kun hän tännepäin on tulossa. Tällä viikolla menenkin poikkeuksellisesti Idan, Ronin ja normin tunnin lisäksi ihmis-Iidan vuonistyttö Fridan kahteen kertaan. (samainen vuonis mitä olen kertaalleen jo kuvannutkin) Elikkä harjoittelumahdollisuuksia löytyy tälläviikolla oikein huimasti.

25.5 Turun Malja, part 2

 

En vain yksnkertaisesti osaa kuvata vastavaloon taikka voimakkaaseen sivuvaloon. Tainosiis, lähes suora vastavalo menee vielä, mutta se sivuvalo mistä tulee hirveän voimakkaat varjot.. Ei toivoakaan. Ihanaa aloittaa tämä päivittely näin negatiivisesti, mutta niin se vain taitaa olla. No harjoittelemalla sen kait joskus oppii. Onneksi joukossa edes muutama siedettävä kuva, loppujen kaveri on photoshop.

 

Muutenhan päivä meni oikein mukavasti, auto oli käyössä ja löysin oikealle parkkipaikallekkin. Jopa melkein oikeaa reittiä. Tälläkertaa pystyin olemaan paikalla koko päivän, elikkä kaikista luokista löytyy kuvia. Huomasin myös, että osaan jostain syystä kuvata alaviistosta paljon paremmin kuin normaalisti seisaaltaan (?). Kummastutti, mutta onneksi tajusin, sain rajauksiakin paremmin kohdilleen. Tosin jossain vaiheessa tuli hieman tarkennusongelmia, mutta onneksi vain osaan kuvista ja hetkellisesti.

 

Vaikka itse kuvaamiset menivät suht hyvin ja hyvässä seurassa (Mari seuranani jälleen), niin päivän aikana sattui kuitenkin pari hassua kommervenkkiä. Ensinnäkin (no tämä nyt ei ole niin hassu, mutta kuitenkin) onnistuin polttamaan itseni auringossa, mitä ei tapahdu lähes koskaan! Ja nyt on sitten selkä ruskea ja mahapuoli ihan valkoinen. Onneksi sentään otin opiksi viimevuodesta ja käytin olkaimetonta toppia. Viimevuonnahan sain niin upeat rajat, ettei juhlamekkojakaan kehdannut käyttää. Toiseksi joku onnistui lukitsemaan minut vessaan siellä kisapaikalla! Siellä oli sellaiset hakaset ulkpuolella ja joku ilmeisesti ajatteli, että se oli unohdettu auki ja kävi laittamassa sen kiinni. Nauratti kun joutui huhuilemaan sieltä sitten, että voisikos joku ystävällisesti päästää mut ulos täältä. Tämän vessalukitsijan ansiosta saatiin sentään hyvät naurut.

 

Oli muutenkin aika hienoa kuvailla oikeasti isoja luokkia, yleensä kun noissa pienemmissä kisoissa luokat loppuu sinne metrin hujakoille. Ja ai että siellä oli hienoja hevosia, oikein ilo oli katsella ja kuvata.

 

Nyt alkaakin sitten suuri kuvarumba, kahden päivän kuvat pitäisi katsoa läpi ja laittaa esille. On siinäkin sitä hommaa sitten  taas. Sunnuntaina en kuitenkaan pääse enää kuvaamaan maljaan, minulla on oma valmennus idan kanssa, jotenka sitä odotellessa. Ehkä saan iskettyä jollekin kameran käteen, jos saataisiin vähän päivitetympiä kuvia.

 

Jälleen kerran muutama kuva esimauksi

 

Samainen jännäsilmäinen hevonne, mutta pakko oli laittaa kun tykkäsin tästä kuvasta.

 

Olihan noita tuossa vähän luvattoman monta, mutta ei auta kun päivä kaikesta huolimatta onnistui yllättävän hyvin. Vähän tuntuu aina nuo kimot erottuvan joukosta kun näitä nopeasti katselee, mutta on siellä muistakin kivoja kuvia. Laatu huononi hieman bloggeriin lisätessä.

 

24.5 Turun Malja, part 1

 

Alunperinhän luulin jo etten pääse koko tapahtumaan käymäänkään, mutta onneksi Mari tuli ja pelasti minut! Lähdettiin jo heti aamusta liikeelle ja oltiin jopa ajoissa paikalla. Kauhean kuvauspaikan pohdinnan jälkeen päästiin asettumaan aloillemme ja aloittamaan. Alkuunsa asetukset hieman hukassa, kokoajan kovin tummia kuvia ja sen jälkeen liian vaaleita, mutta pävän mittaan ne siitä paranivat kokoajan hieman. Edelleen ongelmana kuitenkin tuppaa olla, että ylivalotan nuo kuvat. Kuitenkin sen voin ilokseni sanoa, että ajoitukset olivat kerrastaa paremmat kuin viimeksi kotimäellä. Ja sääkin meitä vielä suosi, sellainen mukava pilvinen mutta kirkas ilma! Aiettä kun oli hauskaa.

 

Päätin jossain vaiheessa toista luokkaa testata myös toisella rungolla pikkuobjektiiviani, jospa kuvat alhaaltapäin onnistuisivat. Kauhean kameran asettelun jälkeen kuvasin sillä hetken, mutta luokan puolivälissä totesin, etteivät onnistu ja jätin sen leikin siihen. Ensi kerralla sitten paremmin, pitäisi tuo kaukolaukaisin ja pieni kolmijalka hankkia.

 

Ja ai että sitä nautti, oli hauska taas päästä vihdoin ja viimein kuvaamaan hyvällä mielellä (vaikka toinen välivuosi onkin taas edessä... pöh.) ja mukavassa seurassa vielä. Saatiin vielä pikkuvesi kuvattuakin niin johan onni potki. Toki siellä kauempana olisi houkutellut trippelikin, mutta sinne saakka ei putket riittäneet.

 

Minun piti myös päättää lähdenkö Artukaisiin myös lauantaina, vai menenkö silloin seuraestekisoihin. Tällähetkellä näyttää kuitenkin siltä, että kyllä sitä Artukaisiin lähtee, noita isoja luokkia saa sen verran harvoin kuvata.

 

Loppuun muutama nopeasti löydetty suosikki, kuvat katson kokonaan läpi heti kun ehdin.

 

 

 

Pakkohan tällaisia muka taidekuviakin olla

 

 

 

Tämä silmä oli niin omalaatuinen, että siitä oli pakko ottaa kuva!

Koitin vähän erilaistakin lähikuvaa

Semmoista tänään, katsotaan mitä saadaan aikaiseksi lauantaina. Haluaisin koittaa yhtä erikoisuutta, mutta katsotaan tuleeko siitä mitään. Itse sivuille kuvat päätyvät käsittelemättöminä, käsiteltyjä versioita tai isoja alkuperäistiedostoja (käsiteltyinä) saa laittamalla sähköpostia. Suurista alkuperäiskuvista pyydän pientä korvausta. annika.m@windowslive.com

 

 

Ohoooops, ja hevonen vapaana.

 

 

Minulla ei ole tähän postaukseen sopivia kuvia, joten kaivoin jotain 3 vuotta vanhoja irtojuoksutuskuvia.

 

Tosiaan, nyt ei mennyt kaikki ihan suunnitelmien mukaan. Tarkoituksena oli alunperin mennä Ronin kanssa ilman satulaa sellaista mukavaa ja rentoa menoa ja kevyemmin (itsekkin kun nyt kipeäksi tulossa, niin ei ihan hirveästi uskalla rasittaa omaakaan kroppaa). Noh loppujenlopuksi kaikki kääntyi ihan hyvin päin ja poninkin sain ihan mukavaksi taas ratsastaa, mutta se välinumero. Ohhoh

Mentiin siis maneesissa kun ulkona satoi ihan mukavasti. Olin juuri ehtinyt selkään ja kävellä muutamia kierroksia ja aloittelemassa ravaamista, kun maneesiin saapui toinenkin ratsukko. Tämäkin aikeissa mennä ilman satulaa. Kävi kuitenkin vähän köpelösti, maneesiin tullut hevonen ei ollutkaan ilmeisesti ikinä kantanut ratsastajaa selässä ilman satulaa välissä ja sai tästä syystä pikku slaagit. Tuloksena se, että itsekkin hyppään alas ponin selästä ja otan juoksevan hevosen kiinni kun se meidän luo tuli. Sitten ei kun uuteen yritykseen, käveltiin yhdessä maneesin toiseen päähän ja vähän naureskeltiin ja juteltiin niitä näitä, annoin toisen ratsukon ratsastajan kiivetä ensin uudestaan selkään. Tämä ei kuitenkaan päässyt sinne saakka, hevonen lähti alta ja niinpä ryykäisi sitten ronikin irti. Siellä ne kaksi hevosta sitten iloisesti juoksivat maneesin toiseen päähän, ja molemmat ratsastajat katseltiin vähän kauhistuneina. Onneksi pysähtyivät ja roni vähän tuli kohtikin kun sitä rupesin huutelemaan. Kaiken kukkuraksi rupesivat haistelemaan toisiaan ja toinen latasi vähän potkuakin.. Onneksi ei osunut.
 

poni näyttää aivan hullulta :D vaikka tänään enemmänki puhinaa ja ihmetystä.

 

Vauhita oli silloin, niinkuin tänäänkin

Ja nyt jos joku luulee, että tämä loppui tähän niin ei suinkaan. Eihän sitä selkäänousua nyt voinut enää lopettaa kun kerran aloitettiin. Palattiin taas toiseen päähän ja jälleen kerran tämä toinen hevonen juoksi alta. Kaiken lisäksi maneesissa oleva koira rupesi haukkumaan (normaalisti erittäin hyvin käyttäytyvä, ei hauku jne. ei häiriöksi mitenkään), mikä taisi olla ronille taas viimeinen pisara ja sitten sitä mentiin takaperin sellaista formulavauhtia puoleen väliin maneesia, että huhhuh. Itrti en tosin päästänyt, mutta ei ollut kivaakaan. Ja varmaan todella ihanan näköistä kun tyttö roikkuu ponin perässä ja poni vaan peruuttaa. Onneksi sain taas sen toisen hevosen kiinni ja mitään pahempaa ei tapahtunut.

 

Tämän jälkeen päädyttiin seuraavaan ratkaisuun: koita laitettiin paikkaan, josta se ei nää hevosia -> rauhoittui, minä menin ronin kanssa maneesin toiseen päähän silläaikaa kun toinen nousi selkään. Tälläkertaa onnistui ja loppujenlopuksi minäkin pääsin selkään ja tilanne ohi. Tosin rentoudesta ei sitten ollut enää tietoakaan. Siinä sitten järjestämään ponille mahdollisimman paljon puuhaa, jotta se rupeaa kekittymään. Onneksi tämä onnistui ja loppuakohden oli poni taas erittäin hyvä itsensä.

 

Sitten vähän kuvaus asiaan. Tarkoituksenanihan oli mennä kuvaamaan Turun Maljaa nyt viikonloppuna, varsinkin perjantaina kun olisi tuttujakin hypännyt, mutta nyt minulla ei olekkaan autoa käytössä kuin n. 3-4 tuntia. Ja tämähän on ongelma.. Hakitsen jo busseihinkin siirtymistä ja mikäli joku tietää jotakin busseista mitkä menevät turusta artukaisiin tai edes lähelle, niin olkaa kilttejä ja valaiskaa minua! Alkaa harmittamaan jo vähän enemmän tämä kun en kisoihin ole päässyt ollenkaan, joku dramaattisempi voisi sanoa että melkeen itkettää, mutta onneksi niin pitkällä ei sentään vielä olla.

Kattokaa ku se on ollu harmaa joskus :D ja nykyää nii valkone ja kärpäskimon pilkkuja

 

Nimetön piirros

Ihan pakko oli vielä tehdä tällainen pikapostaus, mitä tämänhetkiselle keskeneräiselle piirrokselle kuuluu. Juuri pääsin aloittamaan lijykynillä, siitä se sitten lähtee muotoutumaan. Vähän yli puolisentuntia vasta väritelty. Pahoittelen kuvan laatua, syytän siitä kännykkää, lupaan kuvata valmiin version sitten oikein kunnon kameralla.

 

huhhuh.. noille korville tätytyy kyllä vielä tehdä jotain...

 

Perus tuuppailua ja tulevaisuudessa kisoja

 

Nyt saa varmasti aivan rehellisesti myöntää, että tänään en Idan kanssa tehnyt yhtään mitään erikoista. Mutta eihän sitä aina välttämättä tarvitsekkaan olla mitään suunnitelmaa, vai mitä? Tosin nykyään tuntuu aika usein jäävän tuo suunnittelupuoli vähän vähemmälle. Täytynee hieman skarpata. Edelleen myös ärsyttää fakta, etten kykene löytämään omia pahoja virheitäni, minkä seurauksena jää välillä hevonenkin esimerkiksi ratsastamatta täysin suoraksi. Ja ongelmat kasaantuu. Onneksi ollaan taas menossa viikonloppuna Idan kanssa valmennukseen, koitan nyt kovasti saada samalla apuja tähän omaan osaamattomuuteen.

 

Tehtiin siis ihan perusjuttuja; ravivoltteja, vähän pohkeenväistöä, pysäytyksiä, lävistäjiä laukassa ja laukkaympyröitä. Alkuunsa Ida tuntui vähän kiireiseltä, mutta hetken ratsastamisen jälkeen rupesi tahti taas löytymään ja hevosesta tuli keskittyneemmän oloinen. Muuten hevonen oli kokojana hirmuisen kivan tuntuinen, taipui ja asettui mukavasti molempiin suuntiin, laukka pyöri nätisti, eikä muutenkaan mitään sen kummempia ongelmia. Itseasiassa myös ratsastaja sai pikku onnistumisen fiiliksen, istuin jälleen kerran rennommin ja paremmin kuin hetkeen. Ehkäpä alan viimein oppia, jopa ravilisäyksistä yhdessä onnistuin pysymään vähän suoremmassa. Pyrin tällähetkellä lisäyksissä tulevasta hirveästä takakenosta eroon.

 

Seuraavana asiana onkin sitten tulevat mahdolliset kisat. Ollaan nyt omistajan kanssa sovittu, että lähden idalla jonkun luokan meidän ratsastuskoulun pienimuotoisissa harjoituskisoisa. Tosin mennään kisojen ulkopuolisina ja en tiedä vielä luokista mitään. Hyvin todennäköisesti mennään jokin helppo C. Pääasiana tässä on kokemuksen hakeminen ja sen arvostelulapun saaminen, saisi vähän osviittaa omasta tasostaan ja parannettavista asioista jonkun täysin ulkopuolisen simin. Saapi nähdä missä vaiheessa rupean sitten tossissani jännittämään. Nyt odotellaan luokkia, jotta päästään sitten sitä itse kouluohjelmaa treenailemaan ja opettelemaan ulkoa. Minun ihanalla lahopäälläni kun ei niin herkästi noita ohjelmia muistetakkaan.

 

 

Harvinaista ihmiskuvausta

 

Päätin koittaa itselleni jotain uutta ja yllättävää. Värväsin pikkusiskoni mallikseni ja lähdin tekemään ihmiskuvausta. Melkein itseäänkin siinä nauratti, mutta eikunvaan vaatetta päälle sisko pyöränselkään ja kävellen valitulle kuvauspaikalle. Alkuunsahan koko hommasta ei meinannut tulla mitään, oma tekeminen oli tönkköä ja siskon esiintyminenkään ei ihan mennyt putkeen. Kaiken kukkuraksi alkoi sataakkin, mutta toisaalta se taisi myös olla meidän onni. Sateen myötä alkoi kuvaaminenkin luonnistua.

 

Laitan tähän postaukseen muutamia omia suosikkejani, jonski laittaa omaan blogiinsa varmasti omat suosikkinsa. Toivottavasti kuvia katsellessa huomioitte, että tämä on toinen kerta ikinä kun kuvaan ihmisiä oikein kuvaus mielessä.

 

 

 

 

Sellaista kuvaamista tälläkertaa. Halu kuvata tosiaan oli kova kun nyt muutamat hevoskisat jääneet välistä. Pitäsikö mun tehdä mm. ihmiskuvaamista enemmänkin?

 

Voltteja ja raviväistöjä

 

Perjantaina oli normaalin ratsastuskoulutunnin sijasta valmennus Idan kanssa. Kyseessä oli siis kouluvalmennus. Päästiin aloittamaan hieman myöhässä, mikä oli tällä kertaa hyväkin juttu, muuten oltaisiin kastuttu aivan jäätävässä kaatosateessa. Meillä meni itseasiassa yllättävän hyvin ja saatiin kommentteja muutamista pikkuasioista.

 

Aloiteltiin tunti normaaleilla ravivolteilla, muutaman tehdyn voltin jälkeen saatiin kehuja, että nyt tuli hyvännäköinen voltti, mutta ravi hieman hiipui voltin loppuakohden. Seuraavalla kerralla pyysinkin voltilla sitten hieman lisää ravia ja parani sen verran, että itsekkin tunsin veron. Näitä tehtiin molempiin suuntiin, ja oikeastaan ilman minkäänlaisia ongelmia.

 

Jo tässä vaiheessa tuntia valmentaja kiinnitti huomiota hieman liian pitkiin ohjiini. Niitä sain sitten aina silloin tällöin tunnilla lyhennelläkkin. Jostain syystä ohjat pääsevät aina liukumaan käsistäni, oikean käden yhden syyn tiedän; nyrkkini ei pysy kiinni. Vasen taas pysyy paremmin kiinni, mutta silti ne ohjat aina jotenkin sieltä karkailevat.

 

 

Ravivolttien jälkeen ruvettiin tekemään hieman pohkeenväistöjä uralle. Itse väistöpätkä oli hyvin lyhyt, irtosimme vain muutaman metrin uralta ja siitä sitten väistö takaisin uralle. Alkuunsa en huomannut ollenkaan ratsuni olevan vinossa, mistä syystä väistökään ei lähtenyt sujumaan kovinkaan hyvin. Tästä sain sitten huomautuksen ja kun maltoin suoristaa Idan tarpeeksi hyvin ennen väistöä, rupesivat ne väistötkin menemään sujuvammin sivulle. Oli aika kummallista huomata, etten itse tajunnutakaan hevosen olevan vino. Täytyy tulevaisuudessa koittaa kiinnittää siihen lisää huomiota.

 

Nyt en enää muista tultiinko volttikahdeksikkoa pituushalkaisijalla väistöjen vai ravivolttien jälkeen. No jokatapauksessa se onnistui meiltä aikasen hyvin, saatiin positiivista palautetta volttien samankokoisuudesta ja tasaisuudesta. Suoristuskin volttien välissä onnistui suhteellisen hyvin.

 

Laukka aloitettiin ensin molempiin suuntiin ympyrällä. Kun kaikkien laukka oltiin saatu suht kuntoon, meillä haettiin pitkälti hieman aktiivisempaa laukkaa, aloitettiin tehtävä laukkaa volttikahdeksikolla käynnin kautta vaihdolla. Alkuun tulin Idan kanssa ensimmäisen voltin ihan ok, hieman hiipui voltin loppuosassa, käyntiinkin siirtyminen onnistui, mutta seuraavan laukan nosto ei ihan nappiin. Laukasta olisi kuulunut mennä ensin muutama askel suoraan ja sitten vasta uusi voltti toiseen suuntaan. Hupsis, lähdin kääntämään heti laukannostosta.. No onneksi seuraavalla yrityskerralla paremmin ja muistin mennä pari askelta suoraankin.

 

 

Tämän jälkeen olikin sitten enää loppuravit. Itse olin myös erittäin tyytyväinen istumiseeni. Pitkään aikaan ei ollut idan selässä istuminen tuntunut yhtä helpolta ja vaivattomalta. Pystyin keskittymään muuhunkin, että ehkäpä se alkaa olla jo aika hyvä merkki. Jalatkaan eivät huitoneet aivan holtittomasti ympäriinsä!

 

Muistilistassa tästä eteenpäin ovatkin nyt sitten:

~ tarkkaile ohjien pituutta ja tuntumaa

~ tarkista hevosen suouus

~ Laukan ja ravin aktiivisuus

Noissa asioissa kun tuli melkeen eniten virheitä, yksinkertaisia asioita mutta erittäin tärkeitä saada kuntoon.

 

Ensiviikolla onkin tiedossa yksityisvalmennus idan kanssa.. Vähän jännittää, tavataan taas uusi kouluvalmentaja. Tämä tosin valmentanut idaa piiiiitkän aikaa, jotenka tuntee hevosen hyvin ja saan varmaan jotain tosi hyviä vinkkejä sen kanssa.

Vuonista kuvaamassa

 

Kuvauksen kohde: Ljosfrida

Vuonohevonen

tamma

om. Ida

 

Ensimmäinen vuonis ikinä, mikä on tietoisesti päätynyt linssini eteen. Muutenkin voin kertoa, että jännitti tämä kuvaaminen (Ida voi siellä naureskella sitten jos joskus tätä lueskelee). Ensimmäinen oikeasti vieraamman ihmisen hevonen mitä kävin kuvaamassa, mutta ehkä lopulta selviydyin kunnialla. Ainakin toivottavasti. Malli ainakin oli hirmuisen suloinen. Mutta ei siitä sen enempää, tässä muutama kuvanen päivältä.

 

 

Harmittaa tuo voimakas varjo ja hevosen kaulan takana kasvava puu, mutta nyt on näin.

 

Ensimmäisiä peltolaukkoja mitä olen ikinä kuvannut!

 

Ja minhän olin siis hirveän pelottava keskellä sitä peltoa, kuulemma puhistiin jo kaukaa :D

Myöhemmin olisi tarkoituksena laittaa minun ja Idan (hevos idan) valmennuksesta jotain juttua. Saattaapi kuitenkin käydä niin, että laiskuus ja aikavaje iskevät kuvaan, se nähdään sitten. Näihin kuvoihin jää tämä tälläkertaa.