sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kouluvalmennuspohdintaa

3

Varoitus, mikäli et jaksa lukea pitkiä kouluvalmennuspostauksia, hyppää tämän ylitse.
Postauksen kuvat ovat koulukisakuvia muutamia viikkoja aikaisemin.
 
 
Päästiin Idan kanssa jälleen yksityisvalmennukseen hiomaan kuskin taitoja hieman paremmiksi. Kouluvalmennuksen aiheena, noin suurpiirteisesti, olivat takaosakäännökset, lisätty käynti ja koottu käynti sekä laukkavoltit. Toki seassa keskityttiin muuhunkin, mm. asetuksiin ja kokoamiseen. Kuski kysyi myös jälleen apua käden paikan ongelmiinsa ja itseasiassa unohti kysyä apua painon siirron ongelmiin. Sitä pitääkin muistaa kysyä ensikerralla.
 
Itsenäisen alkuverkkailun jälkeen valmentaja saapui paikalle ja päästin aloittamaan. Heti ensikäsittelyyn otettiin takaosakäännökset. Koska kuski ei ollut kauheasti tehnyt niitä ennen aloitettiin sen fiiliksen hakemisella. Ei tehty mitään 180 asteen käännöksiä vaan ensin haettiin asetukset oikeanlaiseksi, pohkeen paikat käytiin läpi ja teoriassa mitä tapahtuu ja miten ei saa käydä. Jo tässä vaiheessa tiesin, että minulla tulee olemaan ongelmia painon kanssa, tulen jäämään jälkeen ja en saa painoa tarpeeksi sisätakajalan päälle. No niihin onneksi päästiin käsiksi. Jokatapauksessa, aloitettiin siis tekemällä kentän keskellä ihan 360 käännöstä, periaatteessa vähän niinkuin jatkuvaa piruettia käynissä, ja mooooooooonta kertaa. Siinä sitten haettiin fiilistä siitä, milloin hevonen oikeasti polkee ja kääntää, milloin taas se kiemurtaa, tekee napakäännöstä tai vääntää vuohisiaan. Muutamaan otteeseen saatin ihan hyvää käännöstä, sitten meni napakäännökseksi ja kertaalleen tehtiin "oikeaoppista takaosakäännöstä, mutta liian laajana". Täytyy kyllä myöntää, että ne muutokset oikean käännöksen ja napakäännösten yms välillä olivat niin nopeita ja hetkellisiä, ettei kuski niitä aina ehtinyt edes tuntemaan. Ja sen oman painonsiirron kanssa meinasi tulla epätoivon hetkiä. Painoon otettiinkin avuksi lautasten katsominen, joka auttoi toiseen suuntaan.
 
 
Kun käännöksiä oli tehty molempiin suuntiin jonkun aikaa ja rupesivat sujumaan edes vähän paremmin niin otettiin laukka suoraan mukaan. Takaosakäännöksestä oli tarkoitus nostaa suoraan laukka. Ei muuten onnistunut ihan leikiten. Myöhässä oltiin kokoajan askeleen/parin verran. Kerran kaksi saatiin ihan ok nostoa, toisessa kuski tosin taas jäljessä istunnan kanssa. En oikein hallitse vielä tuota uutta tyyliä nostaa laukka, mutta eiköhän se siitä. Tästä laukasta sitten suoraan käyntiin ja käynnissä uuden rehellisen asetuksen hakeminen. Sisäohja tekee pientä kutittelevaa liikettä moneen kertaan hetken aikaa, houkuttelee hevosta. Kun hevonen reagoi rentoutettiin ja pyrittiin saamaan hevonen jäämään asettuneeksi. Tästä sitten uudestaan keskelle takaosakäännöksiin ja uusiin nostoihin.
 
"Onko lisätty käynti sulle kuinka tuttu?" Alkoi seuraava tehtävä. No periaatteessa se on, käytännössä ei niin tuttu. Siispä jälleen teoria osuus läpi, mitä siinä tapahtuu, mitä pitäisi tapahtua ja miten. Ja neuvona oli kasvattaa sitä käyntiä pikkuhiljaa. Ikäänkuin hieroo/silittää säkää edestakaisin käynnin tahdissa ja kun se käynti lähtee pitenemään ja sujumaan niin ottaa lantiota tahdittamiseen vaan lisää mukaan. Hankalaa oli löytää se tahti, muutaman kerran sain sen tosissani kohdilleen, useimmiten taidettiin mennä ponin kanssa lievästi eri tahdissa aina jossain välissä. Samoin kun otettiin kokoaminen mukaan lyhyillä sivuilla, niin ei pohkeet meinanneet pysyä kiinni ja takaosa lähti aina välillä vähän luistelemaan. Näihin lisättiin sitten lyhyen sivun keskellä takaosakäännös, joka ei ensimmäisellä kerralla mennyt ihan kuin strömsössä... Mutta itseään niskasta kiinni ja seuraava paremmin.
 
 
Tämän jälkeen tehtiin ikäänkuin kouluradan pätkää, johon oli yhditetty kaikkea ylempää. Meni niin mönkään, kuin hyviäkin pätkiä. Pääasialliset virheet kokoamisessa ja takaosakäännöksessä. Takaosakäännös lähti yleensä vähän väärästä kohdasta, unohdin rentousvälin puolet kerroista vaikka itse käännöksen loppuosa olisikin ollut ihan ok. Kokoamisen tein joko liian nopeasti tai en riittävästi ja sitten pohkeet eivät olleet tarpeeksi kiinni.
 
Vielä lopuksi ennen loppuraveja keskityttiin laukkaan ja tehtiinkin aina päädyistä voltit. Näillä volteilla pyrittiin ratsastajan kannaltaa siihen, että en kaatuisi kumpaakaan suuntaan. Idan kanssa kun teen tätä kovin helposti. Samalla haettiin myös laukan rytmiä ja oikeaa aikaa käyttää pohjetta. Rupean nimittäin helposti liikaa ylläpitämään idan laukkaa, minkä johdosta kaiken laatu sitten huononee. Eli aina kun lantio keikkaa laukan tahtiin eteenpäin voi pohjekkin käydä. Ei siellä toisessa välissä ollenkaan, hevosen jalkojen täytyy olla maassa, jotta se saa voimaa siihen laukkaan pohkeen käskystä. Toinen minkä kanssa oli laukassa tänään vaikeuksia oli jalkojen rentous. Eivät ne mitkään puupökelöt olleet, mutta eivät kyllä aivan rennotkaan ja pienikin horjahdus tai "jalkakramppi" johonkin suuntaan ja Ida olikin sitten jo käynnissä. Hevosella taas pyrittiin säilyttämään asetus, sinne uospäin kun olisi niin kiva kurkkia kokoajan.
 
 
 
Ennen loppuraveja kuski kysäisi vielä noista käsistä, ja vinkkejä saatiinkin hyvä kasa niiden harjoittamiseen. Käden paikkaa oli hyvä hakea päästämällä koko käsi aivan rennoksi ja nostamalla se sitten oikeampaan paikkaan. Samoin ohjeet siihen, minne saakka kyynerpää saa tulla taakseppäin oli tarpeen. Kyljen ohihan kun se ei saa tulla. Raippaa pystyi myös käyttämään hyödyksi ranteen suoristamisessa, sekä käden oikean suunnan hakemisessa. Tätä minun täytyykin käyttää paljon vasempaan käteeni. Voisi vetristää sitä rannetta mikä on murtunut vähän turhan monta kertaa, ja joka jää helpommin jumiin. Ja loppuraiveissa näitä on kuulemma aina oikein hyvä miettiä, kun hevonen menee pidempänä ja rennompana saa keskittyä vain itseensä, jonka johdosta huomasin myös itse esimerkiksi jumissa olevat hartini ja valkku sanoikin, että siellä voi sitten tehdä jotain kevätjuhlaliikkeitä niiden vetristämiseksi oikein hyvin.
 
Siinä suurinpiirtein mitä sain valmennuksesta jälleen irti. Nyt vaan taas odotellaan, että tuo valmentaja tulee taas tännepäin. Heti jo sanosinkin (kun minulta kysyttiin), että kyllä, uudestaan haluan taas hänen tunnilleen!
 
Muistuttelen edelleen, että otan mielenkiinnolla vastaan postauehdotuksia. Niin erikoispostaus kuin muitakin. Samoin haluaisin tietää, että minkälaista juttua haluaisistte kuulla noista kuvausreissuista? Mitä haluaisitte niihin postauksiin? Näihin kuviin ja tunnelmiin jätän teidät tälläkertaa. Palailkaamme taas pian kuvauspostausten merkeissä. Joko kisakuvaus tai Tukholman vanhan kaupungin kuvien merkeissä.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Hikihumputtelua, tyylikkyyden huippu

0


Keskiviikko ja + 30 astetta ja ratsastamaan pitäisi mennä. No huhhuh, mutta eikun tallille ja roniponia hakemaan laitumelta. Laidunkin mukavan, varmaan lähes 1 km matkan päässä. Jos olisi pystynyt, niin olisin toki mennyt myöhemmin illalla ponin selkään, mutta tälläkertaa ei pahemmin vaihtoehtoja ollut. Toisaalta, ei se kuumuuskaan, vaan ne paarmat. Ne häiritsivät sekä ratsastajaa, että ponia, koko selässäolon ajan. Ihanaa kun poni on kimo.
 
Päätin sitten, että mennään kuumuuden nujertamina kevyesti humputellen. Paljoa en vaadi ponilta enkä itseltänikään. Satulaakaan en viitsinyt ottaa. Toisaalta, en halunnut koko ratsastushousujen olevan valkoisten karvojen ja hien peitossa, joten päätinpä ottaa satulahuovan ja loimivyön ja ai että kuulkaas me oltiin tyylikkäitä! Oikeen vihreä satulahuopa ja punainen loimivyö... Voiko tyylikkäämppää pariskuntaa olla. Kaiken päälle kuski päätti vielä heittää kengät veks, joten oltiin varmaan ihan sunnuntairatsukon näköisiäkin.
 
Kuuma oli ja hiki tuli, mutta hauskaakin oli. Kun oli ensin vähän tehtykkin jotain, varmistettu ponin olevan kuulolla ja kaikki läpi testailtiin vähän länkkärityyliä. Pitkillä ohjilla ravia, kääntämisen koittamista ja jne. kaikkea hauskaa. Hyvä kun en tippunut selästä kun rupesi itseäkin huvittamaan niin paljo. No pääasia että hauskaa oli. Näin tälläkertaa, ehkä kohta toivottavasti viilenee vähän ja pääsee taas treenailemaan. Itseasiassa sunnuntaina Idan kanssa ollaan valmennukseen menossa, jotenka siitä tulee varmasti aika kattavaa postausta tekstin kannalta. Kuvista en kyllä lupaa sitten mitään.
 
Muodikkuuden ja upeuden ilmentymä!
Ja kuvissa saitte jälleen nauttia upeasta kännykkälaadusta! Kiittäkäämme rakasta halpiskännykkääni.
 
Posted in   

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Pääasiassa pääkuvausta

4

 
Pahoittelen jo nyt, kun blogger huonontaa kuvien laatua ja saa ne näyttämään epätarkoilta.
 
Käväisin tuossa maanantaina kuvailemassa Idan poneja. Tälläkertaa molemmat ponit pääsivät kameran kohteeksi, niin formula-Prinssi kuin nallekarhu-Fridakin. Keskityttiin pääasiassa ponien pääkuviin, muutama ratsastuskuva tuli tosin otettua fridasta ja prinssistä taas rakennekuva. Hirveän pitkä ei kuvaussessiomme ollut, itse kun ratsastin hevos-idan vielä nopeasti tuohon päälle. Hyvin perinteisiä kuvia siis otettiin.
 
Valo rupesikin olemaan siinä iltaa kohden mukavan pehmoinen, ja löydettiin hyvä varjopaikka mistä saatiin mukavat valotusolosuhteet molempien ponien kuviin. Testailtiin myös vähän jännää vastavalokuvausta, mutta siihen ei niin jaksanut keskittyä ponit, kuin kuvaajakaan. Aivan lopuksi prinssi pääsi vielä vähän piehtaroimaan. Tässäkohtaa kuvaaja kuitenkin vähän unessa, eikä ehtinyt ottaa hauskoja piehtarointikuvia niin, että ne olisivat onnistuneet. Omat suosikkikuvani kuitenkin tulivat pikku Prinssiponista.
 
 Puhukoon kuvat nyt kitenkin enemmän puolestaan. Joskus voisin ehkkäpä tehdä sellaisenkin postauksen mihin laittaisn loppuun saakka muokattuja kuvia, tai muokkausvaihtoehtoja. Aikaa kun tuntuu yleensä olevan näiden postausten tekemiseen niin tuhottoman vähän, ettei semmoisia yleensä ehdi normaalisti tekemään.
 
Minua muuten kiinnostaa, mitä haluaisitte tietää näistä kuvausreissuista? Vai haluatteko vain nähdä kuvia. Kertokaahan ihmeessä mielipiteenne!
 
 
 
 
 Siinä prinssin poseeraukset, sitten olisi fridan vuoro.
 
 
 
 
Ja sitten olisi vielä loppukevennyksen paikka!
Ja nyt poni korvat höröön!
Prinssi sanoo: Ei jaksa enää
 
ahhhhhhhhhh, mitä hiekkaa.
 
 
 

torstai 20. kesäkuuta 2013

Satuponin selässä

9


Koska Roni oli omistajiensa kanssa valmennuksissa, sovittiin minun ratsastavan perheen toisella ponilla sinä päivänä kun olisin mennyt Ronin. Lainaratsunani toimi siis Welsh B ori "Daksu". Mikään muu poni johon olen tormännyt ei ole varmasti yhtä paljon näyttänyt satuponilta kerman värisine karvoineen ja valkoisine jouhineen. Käytökseltäänkin se on todella mukava ja kiva käsitellä, olen olut ihastuneena tuohon poniin jo piiiiitkän aikaa. Ruudun takana istuu siis welssi hullu ihminen, joka ei oikeastaan pahemmin ole päässyt sellaisten selkään. Kuvaajakin oli pakko ottaa paikalle mukaan ikuistamaan tämä tapahtuma.
 
Ratsastus itsessään oli pitkälti nappuloiden hakemista. Alkuunsa vähän keskusteltiin mitä oikein pitikään tehdä ja minne mennä, mutta kyllä se siitä rupesi sitten muotoutumaan pikkuhiljaa. Ainakin sinnepäin. Pitkäti perusasioiden tekemistä, voltteja, ympyröitä, suoristelua, tasaisuuden hakemista. Ratsastaja ei kyllä aluksi ymmärtänyt ollenkaan miten tuollainen poni toimii. Vähän liirailtiin sinnetänne ensimmäisen viisi minuuttia, sitten itseään niskasta kiinni ja tosissaan ratsastamaan.

 
 
Ympyröillä ja volteilla yritettiin vähän fuskata asetusten kanssa ja sitä sitten vähän korjailtiin. Tätä tapahtui pitkälti enemmän ravissa, loppuakohden sekin väheni, poni pehmeni ja tasaantui oikein mukavasti. Erityisen kiva tällä oli ratsastaa laukkaa, se oli pehmeää ja sujuvaa menoa, onnistuin tuossa askellajissa ratsastamaan jopa paremmin kuin ravissa, mikä on minulle suht uusi asia. Yleensä menen kaikilla ratsuillani paremmin ravia.
 
Täytyy tosin myöntää, että pohkeen käyttö oli hieman hankalampa kuin normaalisti ponin pienen koon takia. Se kun ei ole mitenkään leveimmästä päästä, vaan sellainen kaunis siro ponimainen  tapaus. Joku minulle huudahtkin, että koitas saada jalat yhteen mahan alla, ilman jalustimia varmasti saisit! Ja niin varmaan olisin saanutkin, mutta jalustimet pidin jalassa, niin ihan ei mennyt. Elikkäpäs olin selkään hieman liian iso, mutta sekin tosin etukäteen tiedettiin.

kärsivän keskittynyt ilme!
Kovin hankala selitellä mitään sen ihmeellisempää, ylistää voisi ponin ukonäköä vaikka huomiseen saakka. Samoin sen käsiteltävyyttä. Se on hirmuisen kiva käsitellä kunhan paikkansa tietää! Jos joskus saan uudestaan mahdollisuuden sinne selkään kiivetä, niin kahdesti ei tarvitse kysyä. Kyllä nimittäin kiipeän! Perään vielä "muutama" kuva tästä kermaponista.

 
Kevennyskönötys
 
 
Lisää kevennyskönötystä!
 
 
 

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Ehdotuksia lukijoilta?

5

Missä vaiheessa teitä tuli kasaan 30? En ikinä uskonut että noinkin moni tästä blogista kiinnostuu, korkeintaan muutamaa tuttua osasin odottaa. Mutta, koska juhannusten ja muiden kiireiden takia nyt tulee vähän vähemmän kuvauskertoja ja ratsastuskertoja, niin päätintpäs nyt kysyä lukijoiltani mahdollisia postausideoita. Mitä haluaisitte mahdollisesti tietää tai mistä kuulla enemmän? Sellaisia asioita, mitkä teitä mahdollisesti oikeastikkin kiinnostavat. Sana on vapaa ja kaikki käy laidasta laitaan. Muitakin parannusehdotuksia blogin suhteen otan mielelläni vastaan.
 
Viimeaikoina olen myös työstänyt muutamille blogeille bannereita, tässä niistä muutama. Kommenttia saa toki antaa ja jos kiinnostaisi saada yksi itselleen, niin kannattaa käydä kurkkaamassa tuo banneripaja- välilehti.
 
Hevosasioista sen verran, että ratsastuskoulun hevoset jäävät lomille heinäkuun ajaksi. Tällöin en siis voi postailla tunneista. Idailut ja Roneilut tosin jakavat samaan malliin, ja Idan kanssa olisi taas heinäkuussa tarkoitus päästä valmennukseen. Mahdollisesti saatan myös jossain vaiheessa kiivetä shettiksen selkään. Kauhea ajatus, se ponihan lytistyy alleni! No, ehkä se kerran kestää. Tähän tapahtumaan toki lupaan ottaa kameran mukaan, sitä en jättäsi kotiin mistään hinnasta.
 
Kuvaamisen saralla taas jouduin poistamaan kaikki kesäkuun lopussa olleet suunnielmat, niihin en sitten vain yksinkertaisesti pääse. Heinäkuussa koitan korvaavasti olla superaktiivinen kuvaaja. Vähän voisi myös kinuta josko tuttujen hevosiakin pääsisi myös kuvaamaan. Toki ehdotuksia mätsäreistä ja muista samantyyppisistä tapahtumista saa mielellään laittaa tulemaan.
 
 
Semmoisia siis väännellyt tässä viimetunnit. Muutama olisi vielä tekemättä, ne tosin saavat odotella seuraavaa vapaata iltaa.
 
 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

16.5 Kuvaamista ja omaa suoriutumista

4

Käväistiin siis Idan kanssa Littoisten ratsastajien koulukisoissa tuossa lauantaina. Mentiin Helppo B-merkkisuoritus rata, ja itseasiassa, vaikka prosentit olivat vähän matalammat kuin viimeksi, niin rata tutui silti paremmalta. Suoritus oli tasaisempi, ja vaikka jäi hyvinkin paljon korjattavaa, niin ihan tyytyväisinä lähdettiin kotiin. Ida meni myös Hanskin kanssa HeA radan, on se tammamamma vaan kovakuntoinen tapaus. Kokonaisuudessaan saatiin siis n. 58 %, ei huonommin  toiseksi HeB radaksi ikinä! Siitä sitten vaan eteenpäin treenamaan. Saatiin todella hyvä kommentteja tuomarinlapussa, ja totesinkin sitä lueskellessani, että kaikkea vähän lisää. Melkein riittäviä siis oltiin. Voin laitella kuvia ja mahdollisesti videotakin sitten joskus kun niitä saan.
 
Oman radan jälkeen päädyinkin sitten tekemään vanhaa tuttua hommaa, elikkä kamera käteen ja kentän laidalle kuvaamaan. Sain kuvattua HeB:n lopun ja neljä ensimmäistä HeA ratsukkoa. Ja voi että oli hauskaa, siitä on vierähtänyt taas hetki kun olin viimeksi kuvaamassa ja vielä onnistuin tällä kertaa ihan hyvin. Kyllä jäi hyvä mieli. Ja koska valo-olosuhteet pysyivät aika vakioina, ei tarvinnut asetuksiakaan säädellä, sai vain nautiskella ja keskittyä katsomaan hienoja hevosia. Laitankin tähän perään muutamia omia suosikkejani päivän kuvista.
 
 
 
 
Ida-mamma HeA radalla
 
 

torstai 13. kesäkuuta 2013

Uudistuksia ja treenailua

0

 
Kuten osa saattoi jo huomatakkin, päätin uudistaa blogin bannerin. Tälläkertaa päätin keskittyä bannerissa kahteen ihanaan vuokrikseeni, ja ne valtasivatkin sen kokonaisuudessaan. Bannerista ja uudesta ulkoasusta saa toki kommenttia laittaa tulemaan, myös virheet saa ilmiantaa niin korjaan ne. Samoin lisäsin muutaman sivun blogiin (osaksi siksi, että näytti tyhmältä kun sivulinkit eivät menneet koko bannerin mitalta loppuun asti, osaksi koska vain halusin)
 
Treenailujen osalta on ollut nyt aika yksipuolista. Sen jälkeen kun päätettiin minun lähtevän LitRalle seurakoulukisoihin, jotka muuten muutettiin harjoituskisoiksi, olen oikeastaan treenaillut meidän ruutua ja koittanut sitä muistella. Ratana tulee siis olemaan Helppo B:n merkkisuoritusohjelma. Toinen B ratani ikinä.
 
 
Idan kanssa ratsastelin sekä maanantaina, että torstaina. Maanantai meni vähän sinnepäin, en ollut vielä ehtinyt opetella rataa, joten tein niitä pätkiä mitä muistin. Koitin saada aikaiseksi sellaista yleisesti hyvää fiilistä ja varmuutta omaan menemiseen. Tuona päivänä tosin sitten satoi kaatamalla, jotenka voitte arvata, ettei hirveän pitkiä harjoituksia halunnut tehdä. Ei todellakaan väännetty yli tuntia ja silti sekä hevonen, että ratsastaja olivat aivan läpimärkiä sateesta.
 
Keskiviikkona Ronin kanssa pääsi sitten jo vähän yrittämäänkin. Alkuunsa poni oli jälleen todella vino vasemmalle, niinpä suoristelua ja korjailua aika pitkään. Jostain syystä en saanut sitä kunnolla pehmeäksi ennen kuin otin laukkaa mukaan, laukkojen jälkeen se sitten olikin itseasiassa todella miellyttävä. Radasta mentiin pätkiä kerrallaan ja lopuksi kaksi kertaa koko rata lävitse. Ja minä jopa muistin sen! Vaikka kerran piti pysähtyä ja miettiä mihinkäs sitä pitikään mennä seuraavaksi. Ensi viikolla en menekkään sitten ronia, se on estevalmennuksissa. Sen sijasta menen perheen toisen ponin. Siitä sitten saatte kuulla lisää luultavasti ensiviikolla.
 
 
hehe, vanhahko kuva ja kärsivä ilme!
Torstaina mentiin sitten taas sateessa, ylläri ylläri. Hevonen tuntui itseasiassa todella hyvältä. Se oli energinen ja pääsi ratastamaan ja viilaamaan sen kanssa. Erityisesti treenailtiin pohkeenväistöjä ja voltteja. Pian ratsastaja rupesi kuitenkin mokailemaan, linjat keskihalkaisijalla ei säily, asetus unohtuu, liikaa pidättävää istuntaa -> herkistynyt hevonen pysähtyy, ja vielä aivan väärissä paikoissa, sekä erittäin paha oikaisu kulmassa. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. Nämä kaikki siis ensimmäisellä kerralla kun ratsastin radan läpi. Toisella kerralla skarppasin, ja ei tullut enää oikeastaan muita virheitä niin pahasti kuin liian pidättävä istunta muutamassa paikassa. Nyt ei sitten auta kuin mielikuvaharjoitella rataa lävitse, kisat onkin sitten jo lauantaina. Kamala kisaputki ihmiselle, joka ei ikinä kisaa missään! Lauantaina sitten vaan hepo leteille, traileriin ja kisapaikalle. Toivottavasti paikalla on joku kuvaaja, itse koitan saada jollekkin tuttavalleni lyötyä videokameran käteen.
 
Ja sitten aivan lopuksi sellasita asiaa, kuin jos haluaisi jotain erikoispostauksia yms. (kyllä, minäkin näihin nyt sorrun, tosin omasta selittämisen halustani vain. Minusta on mukava selitellä kaikkea turhaa ja ei niin turhaa) niin kommenttia ihmeessä tulemaan. Omat ideat kun ovat vähän vähäiset. Ihan laidasta laitaan, kuvaamisesta hevosiin.
 
Näytetäänpäs me jotenkin... Oudoilta?
 

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Huhhuh ja kunnialla läpi kouluradasta!

4

© Nea
 
Ohhoh, tämä postaus tuleekin nyt sitten vähän myöhässä. Hyvä kun muistan vielä mitä minun pitäisi kirjoittaa tai selittää koko kisoista. Idan kanssa mentiin tosiaan elämäni ensimmäinen helppo B rata harjoituskisoissa. Prosentteja tuli 60,2 elikkäpäs kyllä sitä loppujelopuksi sai olla aika tyytyväinen, vaikka itse kisapaikalla vähän harmitti muutamat kohdat radasta. (ja nyt jos joku tallilainen ihmettelee, niin prosentit oli alunperin laskettu 62, sitten 55 ja kotona kun laskettiin niin todettiin, että hupsis, ne oli toiseenkin kertaan laskettu pieleen)

Verkassa Ida oli tosi mukavan tuntuinen, Nea oli mennyt sillä ensin Helppo C luokan. Tamma oli vireä ja energinen, laukka pyöri mukavasti ja hevonen tuntui olevan mukavan herkkä avuille. Jossain vaiheessa meinasi iskeä liika rauhallisuus, mutta se kyllä unohtui sitten radalla.


Kyllä niillä kumppareillakin saa näköjään kivat letit tehtyä!

Kun aloitettiin rata niin tamma oli aivan syttynyt eloon, selkään se tuntui paikoittain jopa hieman hätäiseltä ja kiireiseltä. Tämä ei tosin kuulemma näkynyt ulospäin. Onneksi tosin. (tässä välissä tätytyy katsella arvostelupapereita, jotta muistaisin paremmin mitä tapahtui...) Pääasiassa saatiin 6 ja 6,5 numeroita, joukossa myös muutamia 5 ja 5,5 sekä yksi 7. Raviosuudet menivät ihan mukavasti, tamma otti jonkunverran kierroksia ja tuntui siksi kovin hauskalta. Kierrokset kuitenkin rupesivat jossain vaiheessa kostautumaan, toisen lisäyksen alussa meinattiin rikkoa laukalle, korjaus tosin niin nopeasti ja alussa, joten meitä sakotettu pahasti. Lisäksi yhdessä kohtaa lävistäjälle mentäessä oli
hieman hätäinen kun piti mennä vain perusravia. Käyntiosuus oli meidän osalta hieman vaisu, ei lähtenytkään eteenpäin yhtä hyvin kuin kotona. Noh sitä parannetaan. Pysähdykset tosin olivat hyviä.

Laukkaosuus ei sitten mennytkään ihan niin putkeen. Verkassa laukka oli todella hyvää, radalla sitten volteilla tuli pari rikkoa, ei säilytty niin hyvin laukalla ja kolmitahtisena kun en tarpeeksi muistanut ylläpitää sitä. Keskilaukkaosuus meni paremmin kuin osasin odottaa, onnistuin säilyttämään laukan koko matkan kulmaan saakka, tähän mennessä en siinä ole oikeastaan onnistunut. mutta hyvä näin.

© Nea

Kaikkein hauskinta oli kyllä kuitenkin kun tuo 20v mummeli rupesi käyttäytymään kuin mikäkin 7v kakara! Radan jälkeen yhtä steppaamista, ja kotiinkinpäin kun mentiin niin pidellä sai, ettei ihan pusikkoon oltaisi hypätty. Aika positiivista omallatavallaan kun kyseessä tuon ikäinen hevonen. Energiaa ja jaksamista ja elämäniloa ainakin vielä löytyy. Ihana yhdistelmä!

Kuviakin saatiin vähän, kiitokset Nealle! Iskin tytölle tosiaan kamerani käteen ja pyysin kuvaamaan sekä oman ratani, että muutaman muunkin tutun radan.

Siinä noin pääosin rata, kovin pitkä tulisi selostuksesta jos kaiken läpi kävisin. Yleisvaikutelma oli kuitenkin ihan hyvä ja hyvillä mielin lähdetään treenailemaan B-merkin kouluohjelmaa LitRa:n seurakisoja varten. Huhhuh, katsotaan milloin alkaa jännitys.

nea sai idasta ihanan kuvan ku tyttö rupes huutelemaan


huhuuups.. asento niin pro.


Huomaatteko huiman panostuksen? Vaikka mitään muuta ei löydy niin ainakin melkein valkoinen paita oli pakko olla!


keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Varsinaista idiootteilua

2

Näin upean valkoisia me oltiin alkuunsa. Ja ötökät kiusaa.
Taas näitä minun piti tehdä näin ja näin postauksia, mutta toisin kävi. Roniponi päätti nimittäin heittäytyä tänään vähän idiootiksi ja koulukisaohjelma treenailut jäivät aika minimaalisiksi ja pinnallisiksi. Minunhan piti mennä ohjelma muutamaan otteeseen läpi ja tarkistaa, että muistan sen kokonaan ja oikein.
 
No itse asiaan, poni oli taas pitkästä aikaa hirmuisen vino vasemmalle eikä se oikein jaksanut keskittyäkkään. Syytetään tästä kaikesta nyt sitten vaikka kuumaa ilmaa (lue: ratsastaja ei halua katosa peiliin). Lisäksi minulla oli vielä estepenkki ponin päällä, ja totesinkin että eihän tästä mitään tule estesatulan kanssa. En siis noilla estepenkeillä ole kovinkaan paljoa ikinä ratsastanu.

Siinä se suurin osa ajasta sitten menikin kun ratastelin poni suoremmaksi, taivuttelin ja asettelin ja koitin saada sitä liikkumaan jotenkuten nätisti eteenpäin ja keskittymään. Mutta ei, juuri kun luulen kaiken pian asettuvan ja alan nostamaan laukkoja niin poni päättääkin, ettei hän mene tänään sellaisia mukavia rauhallisia kouluratalaukkoja. Se taisi ajatella, että minähän muuten menen nyt eteenpäin ja lujaa. Sienä tuli kuitenkin vastaan, kun kuski ei päästänytkään ja siinä sitten "keskusteltiin" hetki siitä miten kuuluu nyt laukata ja miten ei. No kuskihan tämän tahtojen taistelun lopulta voitti ja saatiin mukavaa kouluratalaukkaa, kiitokseski päästinkin ponin sitten tekemään vähän laukkalisäyksiäkin.

Harmitti vaan kun meno oli puolet ajasta aika epätasaista. Kyllähän sen kouluradankin sitten kertasin, mutta toivottavasti tuollaista rataa ei sitten esitetä idan kanssa. Ikinä ei tuolla tyylillä päästäisi siististi läpi. No poni on poni, tänään oli huonompi päivä. Ensikerralla ehkä paremmin.

Kaiken päälle ketale meni tottakai pesun jälkeen piehtaroimaan tarhassaan. Ja vielä kahdesti! Siinä sitten meidän upea kaunis valkoinen satuhevonen kärpäskimon pilkuilla muuttui rautiaaksi. Hah, tapansa vaihtaa tyyliä kullakin. Toiset leikkaa tukkaa, me värjätään karva!

Tällä kertaa saitte nautiskella ihanista kännykkäkuvista. Oikeeta halpislaatua, sitä ei kuulkaas näekkään ihan jokapäivä!

Toinen oikeen nautiskelee...
Hei! Olen ponimuuli! oikee edustuskuva..
Välietappi saavutettu

Ja uudestaan, ei ollut vielä rautiaan värinne!