lauantai 31. elokuuta 2013

31.8 Turku, Tapahtuma rikasta ja estepuolella pitkästä aikaa

4

Tosiaan, siitä taitaa olla jo lähes kuukausi kun on päässyt kokonaiset estekisat kuvaamana. Nyt kuitenkin päästään taas vihdoin ja viimein estekisojen kuvauksen puolelle Turun kisojen ansiosta, jota muuten jatkuvat vielä huomennakin! Kesti kuvaajallakin tämän tauon jälkeen hieman lämmetä, mutta toivottavasti huomenna lähtee rullaamaan aikaisemmin kuin vasta kisojen puolesta välistä!
 
Näköjään sen suoran vastavalon saa toimimaan.
Päivän ajatuksina taisi olla kaksi estekuvaa per suoritus (joskus kuvailijan epäonnistuessa siis vain yksi kuva), sekä tilannekuvat. Kaksi kuvaa per rata johtui oikeastaan itse radoista, en löytänyt kuvauspaikkaa mistä olisin fiksummin saanut enemmän. No koitinpa sitten keskittyä noihin kahteen  kuvaan edes jonkin verran. Tilannekuvat taas, yleensähän jätän ne ottamatta ja seuraan vain tapahtumia. Nyt päätin kuitenkin olla röyhkeä ja ikuistaa myös näitä epäonnistumisia, tosin gallerian puolella noita kuvia ei julkaista mutta täällä blogin puolella saatan tehdä poikkeuksen.
 
Itse päivä alkoi vastavaloisena, tosin suoralla sellaisella ja aamuauringolla, jotenka se on itseasiassa parempi kun keskellä päivää oleva sivuvalo. Näin omaan makuuni ainakin. Toisessa luokassa sitten olikin jo vähän tätä "hirveää sivuvaloa", päätin kuitenkin kestää kuin nainen ainakin ja säilytin hermoni. Hyvä niin, sillä loppupäivästä valotus rupesi taas helpottamaan ja sain taas ihan säädyllisiä kuvia.
 
Tämä ihana sivuvalo. Luokasta 2, 90 cm
 
 
Ehdoton suosikkini luokasta 3! 100 cm
Toinen jännä juttu mitä harrastin tänään ja mitä yleensä en tee, oli esteen kuvaaminen toisen esteen yli. Tuli vähän enemmän lähikuvamaista kuvaa, mutta näin sain radasta yhden siedettävän kuvan lisää. Kerrankin tämä toimi!
 
Toisen esteen ylitse kuvattua.
Ylätyssuosikki viimeisessä luokassa (120 cm), Pystyeste. Minä en ikinä tykkää pystyesteistä! Paitsi näköjään nyt.
Jos joku sattui minut paikalla näkemään ja ihmettelee, että miksi aina kyykin ja istun (näytän siis hyvinkin aktiiviselta aina kun kuvaan..), niin tämä johtuu siitä, että itse pidän alempaa otetun kuvan kuvakulmasta enemmän. Se saa esteen näyttämään suuremmalta ja hypyn helposti ilmavammalta. Näin eivät esteet näytä yhtä maahan kaivetulta. Lisäksi minulla on taipumusta aina nostaa kameraa kuvaa ottaessani ja tuolla maantasolla ollessani saan hiukan eliminoitua siitä tulevaa efektiä, joudun keskittymään enemmän ja en kadota koko estettä kuvasta.
 
Ja nyt lopuksi vielä niitä lupaamiani tilannekuvia. Huomaattehan, että kuvat eivät millääntavoin edusta ratsastajien tai hevosten tasoa. Kaikille sattuu ja tapahtuu aina joskus. (mikäli ratsastaja eksyy tänne blogiin ja haluaa ehdottomasti kuvan täältä pois, minuun voi ottaa yhteyttä ja pyytää poistamaan kuvan. Poistan sen kyllä. annika.m@windowslive.com)
 
oota, mä hypään takasinpäin, älä vaan putoa!
 
Muistithan sinäkin halata hevostasi?
Kato äiti! mä venytän!
Ei, se oli tiellä.
Ai oliko tämä vikellystä?
 
Tällasia tänään, mitäköhän mahtaa tulla kotiinviemisinä huomenna.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

tiistai 27. elokuuta 2013

Pieni poni liikkeelle

0

 
Tarkoituksenani on nyt selitellä jotain perjantaina olleesta ratsastuskoulutunnista. Näin alku infoksi voisin kertoa, että ratsunani toimi poniruuna nimeltään Kvarcas, elikkä tutummin Kroko. Tunnilla keskityimme pohkeenväistöihin sekä taivutteluun.
 
Krokohan on hirmuisen hidas poni. Sen tietävät kaikki tallilla käyvät ratsastajat. Niinpä, jälleen kerran, päätin heti tunnin alusta, että tänään poni saa luvan liikkua eteenpäin. Siispä heti käynnissä eteenpäin ratsastusta ja toimimisen testausta. Tällä kertaa poni vastasikin ihan kivasti jonkin ajan jälkeen (ja muutaman raipan näpäytyksen jälkeen). Pääsin jopa vähän ratsastamaan käynnissä.
 
Aloiteltiin tunti pohkeenväistöillä, mitä treenailtiinkin kyllä sitten aika pitkään. Lähdettiin väistättämään pitkältä sivulta kohti keskihalkaisijaa. Poni meinasi, että pääsee hepommalla jos väistää vain etujalkoja. Ja tätähän emme hyväksy. Siispä ruvetaan hakemaan takajalkoja mukaan. Valitettavasti tuloksena ihmeellistä kimurtelua ja ei minkäännäköistä eteenpäinliikkumista, eikun siis uudestaan. Koska pelkkä pohje ei auttanut, piti ottaa raippa mukaan muistuttamaan. Edelleenkään ei siis takajalat meinanneet tulla mukaan, vaikka lähes pysäytetti etujalat ja pyydettiin takajalkoja väistämään. Noh raipalla muitutus jotta saadaan pari kunnon askelta, tämän jälkeen ihme vimpulointia, kun ei vaan poni jaksaisi. Uusi muistutus minkä jälkeen rupesi sitten vähän toimimaan. Ongelmana tosin edelleen se, että kun päästään sivulle niin ei oikein päästä eteenpäin (tosin huonomminkin joskus liikkunut eteenpäin pohkeenväistössä, että ei se kai niin paha ollut). Tätä alettiin sitten ratkaista vähän radikaalimmalla eteenpäinpyrkimyksellä. Aloitetaan pohkeenväistö, sitten lopetetaan se ja pyydetään singahdus raville. Tämä toimi ja kohta rupesi pohkeenväistökin askeltamaan molempiin suuntiin. Tosin jälleen ihme vimpuloinnin kautta. Onneksi saatiin loppuun muutama hyvä.
 
 
Pohkeenväistöihin lisättiin myös voltit taivutuksilla, aina siihen suuntaan minne meinaa seuraavaksi kääntyä. Nämähän on Krokolle ihan helppo juttu, sekä käynnissä että ravissa. On se sellainen makaroni, että täytyy sillointällöin oikein vahtia ettei se halua liikaa vääntää itseään mutkalle. Välillä saa tosin aina muistutella siitä eteenpäinpyrkimyksestä, ja pitkillä sivuilla otettiinkin sillointällöin vähän temponlisäyksiä jotta poni pysyy hereillä.
 
 
 
Uskokaa tai älkää, näitä väännettiin melkein koko tunti jotta ne saatiin kaikilla nätisti onnistumaan. Sekä ravissa että käynnissä. Lopuksi otettiin vielä lyhyet laukkapätkät, ei mitään vaativaa tehtävää. Kunhan laukkailtiin ja haettiiin hyvää fiilistä. Itse koitin vähän suoristella ja asetella ponia, kun laukattiin siihen suuntaan missä se omaan makuun tykkää vähän liikaa asettua ulospäin. Laukka olikin muutenkin yllättävän energistä ja se nousi oikein mukavasti, siihen olen tyytyväinen. Omat jalat osin olivat puolet tunnista aivan hukassa, päädyin jostain syystä jännittämään niitä vähän turhaan, mistä syystä en päässyt yhtä joustavaksi kuin viimeksi. Sama nyrkin paikka hukkui aina välillä, mutta näitä käy joskus. Sen takia opetellaan!
 
 

perjantai 23. elokuuta 2013

Uutta ulkoasua

10


Kuten joku saatoikin jo ehtiä huomaamaan, olen pitkästä aikaa vaihtanut ulkoasua ja uskalsin jopa luopua vihreästä väristä. Halusin yksinkertaistaa blogia ja banneria, sekä tehdä tekstistä helpommin luettavan näköisen. Värejä en halunnut kovinkaan paljoa, jotenka tälläkertaa mennään mustavalkoisella ja harmaalla. Mielipiteitä ja kommentteja saa toki laitella tulemaan. Menikö ihan metsään kun teki näinkin värittömän tästäkin taas?
 
Näiden lisäksi voin ilokseni ilmoittaa, että alla oleva piirrosprojekti edistyy hyvää vauhtia. Jatkan sitä aina pikkuhiljaa kunhan ehdin piirtämään. Enään puuttuu oikeastaan tausta. Kun se on kokonaisuudessaan valmis, ajattelin esitellä teille työn vaiheta ja miltä se näytti missäkin vaiheessa. Nyt se kuitenkin näyttää tältä. Saas nähdä, kenet piirrän seuraavaksi.
 
 

torstai 22. elokuuta 2013

Ajoitusharjoittelua, KMR 21.8

1


Mistä oli tämä päivä tehty? Aamulla heätyksestä töihin, töistä kotiin, ole kotona 5 min ja lähde ajamaan seurakoulukisoihin, ole paikalla niin pitkälle kuin ehdit, jonka jälkeen käy vielä ratsastamassa Roni, tule kotiin puoli yhdeksän illalla. Tästä oli minun keskiviikkoni tehty.
 
Lähin näistä seurakoulukisoista hakemaan taas kadotettua kuvausvarmuutta. Kuukauteen kun ei ole oikeasti kunnolla päässyt kuvaamaan, niin ei sitä ihan kylmiltään viitsi sunnuntaina Paimioon lähteä aluekisoja kuvaamaan. Varsinkin kun rakas 50D on edelleen korjauksessa, pitänee kohta jo soitella, että milloin sen mahtaisi kotiin saada.
 
Sinänsä vaikka iltapäivä oli ihan jees, niin aurinko petti kuvaajan jälleen kerran. Piti siis valita, joko parempivaloisia kuvia, missä hevonen näkyy kärpäsen kokoisena, taikka normaalimman kokoisia hevosia hirveällä sivuvalolla. Päätin tapella sivuvalon kanssa, sillä ajoituksiahan tulin treenaamaan. Päätin siis moikat valotuksille ja koittaa keskittyä saamaan ne jalat siinä kuvassa miten haluan. Tosin eipä ne ajoituksetkaan niin ihmeellisiä olleet, vaikka pari kivaa kuvaa saikin aikaiseksi.

 
 


Oli myös hauska bongata tuttu poni tuolta kisoista. Hienosti menivät, ja siinä kisojen aikana sain kuulla että tuo poni on Twisterin lapsia, noh se kyllä ainakin omaan silmään myös näkyi. Omasta mielestäni poni omasi ihan samanlaisen pään ja liikkeessäkin oli jotain samaa. Twisterin olen siis kerran nähnyt koulukisoissa ihka elävänä, oli se vaan niin älyttömän hieno poni...

Hunsingo's Twister, kuva vuodelta 210

twisterin pikkuinen tytär
Mitään kovin ihmeellisen upeita kuvia ei siis tälläkertaa tullut. Toivotaa nyt kuitenkin kun sain taas edes hiukan käyteltyä tuota leua, että Paimion kuvat onnistuisivatkin sitten jo paremmin!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Takaosakäännöstä, skruuvausta vai napakäännöstä

4


kuva ehkäpä heinäkuun puolelta
Maanantaina meillä oli Idan kanssa koluvalmennus, tämä valkku tulee käymään täälläpäin siis noin kerran kuussa tai harvemmin. Harmi sinänsä kun hän on niin loistava, ja tunnit mennään yksityistunteina.
No jokatapauksessa, treenattiin sitä mihin viimeksi jäätiin, eli takaosakäännöksiin ja käynnin lisäämiseen sekä kokoamiseen ja aivan lopuksi vielä muutama lisätyn ravin pätkä. Itse sanoinkin heti tunnin alussa valkulle, että en viimeksi noista takaosakäännöksistä saanut kiinni sitten ollenkaan. Ruvettiinkin sitten pääasiassa niitä treenaamaan.
 
Kuski olikin sitten alusta saakka heti aivan pihalla niistä käännöksistä. Alkuun käytiin taas avut läpi ja ne muistin suhteellisen hyvin. (en siis ollut näitä kotona nyt sitten treenannut, kun en vain yksinkertaisesti ymmärtänyt miten teen takaosakäännöksen oikein) Kuitenkin kun piti ruveta tekemään, niin eihän siitä mitään tullut. Napakäännöstä mentiin tai skruuvailtiin menemään. Valkku päätti sitten ottaa erilaisen näkökulman ja kiipesi itse selkään ja näytti konkreettisesti ensin itse miten sitä tehdään, kokoajan samalla selittäen. Kun tämä oltiin tehty (jonka jälkeen ymmärsin vähän paremmin, minua auttaa tuo näkeminen yllättävän paljon) niin totesin vielä, että en vaan saa sitä painoa oikeaan paikkaan tarpeeksi taakse ja käännöksen puolelle. Haettiin siis taas erilainen näkökuma palasten kokoamiseen, ensin vain katsottiin ilman muita apuja, että saan sen painon oikeeaan paikkaan, jonka jälkeen vasta otettiin muut avut mukaan. Haettiin ensin kuskin oikea kankku kuulolle, tehtiin takaosakäännöstä ja sen jälkeen haettiin vasen kankku kuulolle.  Ja sieltähän se alkoi löytyä! Ei sinänsä haittaa että tehtiin välillä laajaa molempiin suuntiin, kunhan saatiin kuskin tekniikka ja paino osumaan kohdilleen. Ja tosiaan alkuun tehtiin takaosakäännstä "nonstoppina", elikkä pyörittiin pyörittiin ja pyörittiin, jotta saatiin fiilis aikaiseksi. Vasta tämän jälkeen ruvettiin tekemään normaalia 180 asteen käännöstä.

Käännösten alkaessa sujua, otettiin mukaan suora laukannosto käännöksestä. Viime kerralla taisivat laukat nousta pääasiassa parin askeleen viivellä, nyt onnistuin alusta saakka nostamaan ne suoraan käännöksestä. Kerran taisi karata omasta suusta JES hihkaisukin kesken kaiken. Näissä ei siis tälläkertaa ongelmaa, varsinkaan kun saatiin tuo paino hallintaan ja oikeaan paikkaan.

Toinen asia mitä hoen nyt sitten jatkuvasti mielessäni, on käynnin kokoamisessa, peppu rennoksi ja pohje kiinni samalla kun pyytää kokoamaan! Meinattiin nimittäin jatkuvasti mutkitella tai pysähtyä vuorotellen. Pyydettiin siis tosiaan hyvin hidasta ja koottua käyntiä. Tämän vastapainona taas mentiin pidempi askelista käyntiä, lisättyä se yritti olla, mutta sitä se ei kyllä ollut. Vaikka yritys oli kova. Treenaamista pitänee jatkaa.

kuva jostain kesäkuulta
Aivan viimeisenä tehtiin vielä muutma lisäys diagonaalilla. Tämän kuullessani naurahdin, minkä seurauksena sekä valkku että hevosen omistaja ja pari katsomassa ollutta tuttua rupesivat nauramaan. Tämä siis siksi, että idan lisäyksissä en vaan kykene millään istumaan (niinkuin ei kuulemma moni muukaan).Taisi olla pieni epätoivon naurahdus. Sinänsä lisäykset onnistuivat, askel piteni ja näin, mutta se oma tasapaino meinaa hukkua. Ainakin omasta mielestäni, valkku tosin sanoi kun tästä mainitsin että "ei se siltä näytä, hymyilet vaan ja näytät ihan kun aina oisit istunut siellä, niin kouluruudussa tehdään!". Alkoi melkein naurattaa ja eikun uudestaan. Näin tultiin pari kertaa, minkä jälkeen lopeteltiin ja sain pikku näpäytyksen taas takajaloille keventämisestä.. Hupsiis, vähän pääsee tuo kevennykseen keskittyminen lerpahtamaan sillointällöin.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen, päästiin huonosta ihan hyväksi. Nyt vaan innolla odotan, milloin tuo valmentaja pääsee taas tänne meille päin. Häneltä oppii ja saa joka kerta niin paljon ja tuntee pikkuhiljaa edistyvänsä.

Keskiviikon Kotimäen koulukisoista kirjoittelen luultavasti torstain aikana, joten palaillaan taas silloin!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

17.8 Yritys kuvata oli kova

2

päivän onnistunein otos.
 
 
17.7 järjestettiin siis Kaarinan kenttäratsastajien seuraestekilpailut. Olin odotellut noita kisoja jo pidemmän aikaa, viime kuvauskerrastahan kun rupeaa tulemaan noita viikkoja oikein olan takaa. Rupeaa olemaan semmoista kuvausvajetta taas takana. Harmikseni joudunkin toteamaan, että eipä tuo kuvausvaje päässyt vieläkään vahenemään.
 
Aamulla herätessä vilkaisin ulos ikkunasta, ja ei että mitä näenkään. Hyvin pahaenteisiä pilviä. Siitä sitten Foreca auki ja säätiedotusta kehiin, sadettahan tuo näytti pitkälti koko päivälle. Noh olin silti itseppäinen ja päätin lähteä kuvaamaan silläkin uhalla, että alkaa sataa. Kamera autoon ja menoksi. Paikalla olin huimaa puolta tuntia ennen kisojen alkua, siinä oli hyvä etsiä sopivaa kuvauspaikkaa ja säädellä vähän asetuksia tuohon hämärään ja sateiseen keliin sopuvammiksi.
 
Ensimmäisen luokan (55cm) saikin kuvata suhteellisen rauhassa, ei tipan tippaa, ja tästä sainkin muutman kivan kuvan. Harmi vaan, että pitkän kuvaamattoman ajan jälkeen kestää hetki päästä taas vauhtiin ja nyt ei sekään oikein onnistunut. Toisen luokan (75cm) alkaessa repesi taivas. Kituutin kuitenkin vielä hetken paikalla kameran kanssa. Tungin sen sadetakkini hihaan suojaan missä se pysyi yllättävän kuivana, en meinannut kulumallakaan haluta lähteä sieltä kotiin kun kerrankin olin taas kuvaamana päässyt. Järki iski kuitenkin pian peliin. Onko järkeä seistä suorassa vesisateessa sairastuttamassa itsensä ja vaarantamassa tällähetkellä ainoa runkoni, kun pääkäytöinen runko on edelleen korjauksessa suljintaan vaihdattamassa. Lisäksi rankan sateen takia onnistumisprosentti kuvista alkoi laskea roimasti, joten vaikka harmitti niin pakko oli lähteä kotiin. Ei siinä muukaan auttanut.
 
Nyt sitten täytyy toivoa, että ensiviikon paimion kisoihin pääsisin lähtemään. Tosin silloinkin täytyy valita, menenkö lauantaina vai sunnuntaina. Molempina päivinä en pääse, äänestelkääs siis toki tuosta sivupalkista omaa mielipidettänne asiaan!

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Uutta piirrosprojektia

6

Elikkäpä tarkoituksena olisi piirrustella ja väritellä seuraavat linet koneella loppuun. Ja tosiaan loppuun saakka pitäis saada työ. Katsotaan tunnistaako omistaja omansa, on jännä aina välillä nähdä tunnistaako piirroksien eläimiä.
 
Tähän mennessä aikaa on käytetty noin tunnin verran ja ääriviivat ovat valmiina. Aloittelin piirtämisen ensin punaisella hahmotelmalla, jota muuntelin, suurentelin vääntelin ja kääntelin. Tämän jälkeen uutta layeria ja mustaa ääriviivaa päälle, missä vaiheessa se sai lopullisen muotonsa. Ihan kiva, kun ajatellaan etten ole koneella varmaan vuoteen piirtänyt mitään. Käsin menty viime aikoina suurimmaksi osaksi. Mallina on käytetty itseotettua kuvaa.
 
 
Tarkoituksena olisi tänne blogin puolelle myös päivitellä piirroksen edistymistä, niistä rumemmista vaiheista toivottavasti onnistumiseen saakka. Katsotaan miten käy!

tiistai 13. elokuuta 2013

Idailu päivää, ongelmaa ranteen kanssa.

2

 
Valmistauduttiin Idan kanssa tänään ensiviikon valmennukseen. Muistelin pitkält oikeanlaista apuen käyttöä laukassa, sekä laukan poljennan säilyttämistä voltilla. Nuo kun tuppaavat unohtumaan ratsastajalta kovinkin heposti. Lisäksi heräteltiin heposta hieman herkemmäksi, kun ei laukat meinanneet nousta nosto hetkellä, vaan muutamia askeleita myöhemmin. Pääasiassa kitenkin keskityin itseeni, omaan istuntaan ja asentoon.
 
Omaan itseen keskittyessä tulen aina huomanneeksi kuitenkin tuon vasemman ranteeni asennon. Se on omasta mielestäni häiritsevästi väärä, varsinkin kun pidän raippaa kädessä. Ongelmana on kuitenkin se, että kun ranteen suoristaa "oikeammin" se jäykistyy, tekee ihmeellisen kulman ja tulee kipeäksi. Itse olen veikkaillut sen olevan vanhojen murtumien peruja (4 kertaa sen olen murtanut). Viimeksi kysyin valmentajalta, mitä sen kanssa voisi tehdä ja miten voisin sitä saada oikeammin. Noh selkein ohjista oli raipan apuna käyttäminen, käden ohjaaminen oikeaan asentoon sen kanssa (suoremmaksi, niin ettei se pääse vinoon). Tämä ei kuitenkaan ole auttanut, itseasiassa ranne tulee hyvinkin kipeäksi, ja ranteita verratessa oikea ei tee ollenkaan samanlaista ylöspäin suuntautuvaa kulmaa. Ratsastuskoulun puolella ollaan luovuttu sen hurjasta suoristamisesta, se kun ei mitenkään älyttömän vino kuitenkaan ole, mutta silti itseäni vähän häiritsee. Pitänee vielä maanantaina jutella siitä valkun kanssa, koitanko korjata vai annanko olla hieman vinommassa. Idan omistaja myös ehdotti jonkinnäköisen tuen käyttämistä, erittäin harkittavan kuuloinen ajatus.
 
Totesin myös jälkikäteen, että olisi varmasti pitänyt treenailla noita takaosakäännöksiä. En kuitenkaan viime valmennuksessa saanut omasta mielestäni tarpeeksi jutun juurest kiinni, enkä halunnut taas oppia jotakin väärin, jotenka pääin jättää asian seuraavalle tunnille jälleen. Jospa voitaisiin kertailla sen tekemistä ja käydä perusasiat uudestaan läpi.
 
Jos joltakulta löytyy vinkkejä tuon ranteen kanssa, niin kerotkaa ihmeessä! Olen aivan pulassa sen kanssa, en yhtään tiedä mitä sille pitäisi tehdä.
Posted in   

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Ratsastuskoulutunnin kuvaamista 5.8

2

 
Hetkeen ei ole taas tullut kameran takana heiluttua, vaikka kovasti olisi kyllä erilaisia suunnitelmia talveen saakka. Näihin suunnitelmiin tosin tarvitsen erilaisia malleja, niin pelkkiä hevosia kuin ratsukoitakin jotenka katsotaan tuleeko niistä ikinä mitään. (Katsokaa vain, kohta huutelen täälä blogin puolella kun en tutuista saa tarpeeksi malleja!) Osasyynä kuvaamattomuuteen on ollut varmasti vieläkin korjauksessa oleva ykkösrunkoni. Alkaa mamman kultaa olla kyllä jo ikäväkin. Onneksi on olemassa kuitenkin tämä hyvä kakkonen, jonka turvin pääsin kuvailemaan talliyttöjen tuntia. Pian alkaa myös omat tunnit, joten ehkäpä näätte minutkin pian taas eri hevosten selässä.
 
Pyrin ottamaan aika peruskuvia, molemmilla tytöillä suht vieras hevonen alla ja hain enemmän muistokuvia perustyöskentelystä. En mitään sen ihmeellisempää. Itse kuvaamista tosin häiritsi kentän pölyäminen. Tekee ilkeän "hiekkavaipan" hevosten ympärille. Pienellä muokkauksella suurimmasta osasta toki pääsee eroon, mutta ei se silti kivaakaan ole se pöllyäminen. Sen jälkeen aina niistää mustaa.
 
Tallin uusinta kalustoa, ylläpitosuokki jonka selässä toivottavasti myös itse pääsen käymään.
 
 
Pienen ponin pukkiyritelmä
 
astetta söpömpi pari!
Tytöt ovatkin jonkin verran omaa menoanikin kuvanneet, joten eiköhän se ollut aikakin tehdä taas vastapalvelus!