torstai 3. lokakuuta 2013

Valmennusta valmennuksen perään.

8

Tosiaan, sattuipa minulle tuuria kun pääsin muutamaan valmennukseen putkeen. Toinen oli toki suunniteltu jo vähintäänkin paria viikkoa etukäteen, mutta toinen ikäänkuin "hupsistavain" sattui kohdalle. Erikoisena tilanteena vielä se, että ensimmäinen oli idan kanssa (jonka kanssa siis normaalisti käyn valmennuksessa jos nyt jonkun kanssa), mutta toinen olikin sitten Ronin kanssa. Ajatella sitäkin, tuollakin ponilla mennyt jo lähemmäs 4 vuotta ja kerran ollut koko aikana tunnilla. Taisi olla ihan hyvästä käydä vähän näyttäytymässä jonkun silmän alla. Selittelen valmennukset nyt aikajärjestyksessä.
 

Sunnuntai 6.9 - Ida

Lähdettiin työstämään heti alusta saakka aika yllättävänkin perusasiaa, nimittäin asetuksia. Meillä on tuossa ollut hieman hankaluuksia saada rehellisesti asetus läpi oikealle, kun taas vasemmalle ei mitään ongelmaa. Toki hevosellekkin tuo oikea suunta on hankalampi, mutta kyllä nyt oli taas kuskin tukiohjassa parantamisen varaa.
 
Sitä ei ollut ennen tajunnutkaan kuinka vahva sen tukiohjan pitää itseasiassa olla. Minut se saatiin tajuamaan vasta-asetusten kautta, jolloin oli pakko pitää tukiohja ympyrällä tarpeeksi tuntumalla jotta päästiin kääntymään. Tästä sitten paljon asetusten vaihteluja puolelta toiselle, fiiliksen ja sen rehellisen asetuksen hakemista. Omaksi yllätyksekseni teimme tätä paljon laukassa, olin ajatellut että tuommoisia nyt ensin ravissa tehtäisiin. Ei siinä mitään, hankalaahan tuo laukka oli säilymään saada pitkiä pitkiä aikoja kun aina tukiohjan löystyessä Idapa pudotti raville. Ainakin huomasi ne kerrat kun tuki puuttui. Tosin osan ajasta huutelin selästä itsekkin, että "nyt se tukiohja hävis taas!"
 
Toinen ehkä hankaloittava, ehkä helpottava tekijä oli ilman jalustimia meneminen. Koko tunnin ajan siis ilman niitä killuttii siellä selässä. Toisaalta, huomasimpahan keskittyessäni pääseväni istumaan sinne satulaan aika yllättävänkin hyvin syvälle, tuli hieno fiilis siinä mukana keikkuessa. On tuolli istunnalle ilmeisesti edes jotakin tapahtunut.
 
Seuraavasta Idan valmennuskerrasta (kun tämä samainen valmentaja taas tulee) ei nyt taaskaan vielä tedetä, mutta olin aika hämmentynyt siitä mitä kuulin tunnin jälkeen. Valmentajan suusta pääsi lipsahtamaan, että "ensikerralla laitetaan sitten kanget". Olin hetken että MITÄH eeeehhehei, nyt kuulin väärin. Mutta juu u, niillä pitäisi ensikerralla mennä. Onneksi valkku tulee silläkerralla opettamaan kaiken kankien laitosta lähtien ensimmäisiin askeliin ja siitä eteenpäin, elikkä saa sitten ihan hyvän opetuksen siihen kohtaan, mistä olen hyvin tyytyväinen. Tätä siis odotellessa... Katsotaan suostunko noilla kangilla ratsastamaan, vaikka tässätapauksessa valmentajan sana taitaa olla laki : D
 

Tiistai 1.10 - Roni

Nyt voi varmaan suoraan sanoa, että jännitti. Halusin ja en halunnut tietää kuinka hirvittävää määrää virheitä noiden vuosien aikana oli meille kehkeytynyt. Lisäksi työpäivä meni niin, että oli aika siinkä ja siinä ehdinkö edes koko valmennukseen, mutta onneksi omistajat olivat luvanneet laittaa ponin kuntoon jos en ehtisi sitä itse laittamaan. No loppupeleissä kuitenkin ehdin. Myös valmentaja oli minulle aivan vieras, en ollut ikinä edes nähnyt yhtäkään hänen valmennuksistaan.
 
Kokonaisuudessaan olin kuitenkin tyytyväinen, että tuonne tunnille pääsin. Sain kiitosta ratsastus asennostani, näin tämän koko tunnin ehkä ainoan hyvän ajatuksen mainiten. Loput olikin sitten varsinaista työn raatamista ja sen tuloksia. Lisäkis tuntumani ei Ronin kanssa ollut läheskään riittävä, ja sitä tuntumaa ruvettiinkin siihen ponille hyväksyttämään (varmaan tottunut, ettei kanssani tarvitse niin loistavia tuntumia jne). Poni oli kuitenkin päättänyt, että tänään ei mikään tule ilmaiseksi, eikä tainnut pitää ajatuksesta työnteko, taivuttelu ja notkistelu (mikä muuten tekee sille erittäin hyvää, kun tuo hieman vino on ja  ei niin letekä tällähetkellä).
 
Koko valmennuks rakentui pääasiassa taivuttelun ja sitä kautta sellaisen "notkistelun" ympärille. Oli paljon erilaisia taivutuksia, missä jatkuvasti kuulin "enemmän, enemmän, enemmän", mikä muuten vieläkin soi korvissani. Lisäksi hieman kokoamisia ja pysähdyksiä, ja viilattiin laukan pyörivyyttä. Sekä poni, että ratsastaja tekivät virheitä eikä vakku ehkä nähnyt lähellekkään sitä parasta meitä, mutta jotain saatiin kyllä lävitse. Seuraavana päivänä nimittäin jatkoin näillä samantyyppisillä harjoituksilla, ja ai että kun se eläin oli yli puolet parempi verrattuna edelliseen päivään! Kyllä, näitä harjoituksia kyllä jatketaan edelleen, ja mikäli vain pääsen niin uudestaankin sinne tunnille kyllä mennään.
 
Postaus on tälläkertaa hieman kuvaton, saan niin harvoin kuvia omasta menemisestäni. (vaikka muista löytyy aina kuvia vaikka millä mitalla! no kai se on tämä kuvaajan kohtalo) Katsotaan josko noita kuvia taas joskus saisi. Ratsastuskolun puoleltakin voisin jossain vaiheessa luvata jonkunnäköistä postausta, jos vaan saan jonkun kuvaamaan meidän jo nyt sysipimeää tuntia.