tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden viimeinen pääkuva ja nyt ollaan sitten facebookissa

2

Te ette kohta enää ollenkaan varmaan nää muuta kuin Blendan kuvia silmissänne? No tässä vielä yksi lisää, pitäähän jonkinnäköistä taitotasoa ylläpitää sentään. Ja mikäs siinä kun on suloinen nuori mitä saa käydä kuvaamassa. Tosin itse ponia kuvaaminen ei olisi voinut taas vähempää kiinnostaa ja tämä otos saatiin napattua lennosta juuri kun se hetkeksi sattui katselemaan jotain tien suunnassa.
 
Kuvasta huomaa meidän olleen liikkeellä taas pilvisenä iltapäivänä, mutta siihen nähden pidän sitä ihan onnistuneena. Hirveästi valoista aikaa kun ei meinaa näin talvella riittää.
 
 
Sitten päivän toiseen, melkein suurempaan asiaan. Nyt on tuo kuvasivustoni sitten vihdoin ja viimein sekin virallisesti facebookin puolella. Uskaltauduin ottamaan askeleen sosiaalisen median syövereihin, ja katsotaan kadunko, vai tuleeko tästä askeleesta olemaan hyötyäkin. Toivoisin sen ainakin helpottavan kuvauskerroista ilmoittamista, pystyisin kätevästi laittamaan tiedon ladatuista kuvista tuonne Facebook sivun puolelle. Nyt siis kaikki vain ketkä tykkäävät seurailla, niin tykkäämään sitäkin kautta!
 
 
 

maanantai 30. joulukuuta 2013

Voiko parempaa fiilistä ollakkaan?

0

Kuin onnistua asiassa, minkä kanssa on taas tapellut pidemmän aikaa.
 
 
Tosiaan, edeltäviä postauksia lukeneet tietävätkin taas kuskia vaivanneesta pienestä istuntaongelmasta. Kuitenkin vieläkin aivan fiiliksissä tässä koneella istuva kirjoittelija voi ilokseen todeta tuon ongelman olevan ainakin hetkellisesti taas historiaa! Tänään päästiin asian ytimeen, tasapaino kohdilleen ja satulassa pysyttiin paremmin kuin kertaakaan viimeiseen muutamaan viikkoon. Tämä tietenkin vaihtelee tällaisella treenailijalla kun ei mene jokapäivä, mutta nautitaan nyt hyvistä hetkistä.
 
Onnistuin siis vihdon ja viimein pitkästä aikaa saamaan jalan rennoksi jalustimeen niin, että jalan paino lepäsi jalustimen päällä. Tottakai näin jalustimen pysyvän jalassa extra hyvin ja jalkakin pysyy suht paikoillaan. Tämän lisäksi onnistuin muuttamaan jotain keskikropassa niin, että löysin taas tasapainoisemman tavan istua siellä penkissä. Lisäksi käsi oli suht joustava, ja hevonen tyytyväinen. Ida olikin ihan superhyvä, se ravasi rennosti ja hieman isommalla liikkeellä (nyt kun kuskin istunta salli sen liikkua paremmin), kuunteli kaikki avut hyvin ja vastasi niihin mukavasti. Se myös käytti takajalkojaan paremmin kuin viimekerroilla, ja ravin laadun parantuessa oli siellä selässä vielä entistä helpompi istua.
 
Positiivisena huomiona voi myös mainita, että kankiuitsituksen käyttö, ja sillä ratsastaminen alkavat kokoajan tuntua kotoisemmalta. En siis ylivaro enää yhtä paljon, mikä helpottaa ratsastusta suunnattomasti. Tämä hyvä, sillä sitä pitää osata käyttää mikäli tulevaisuudessa jotain haluaa osatakkin kisaustasolla saakka. Ihan kuin joskus kisaisin... se nyt ei ole ensimmäisenä mielessä, mutta kuitenkin, niin se vaan on että sitä kankisuitsitusta täytyy osata käyttää. Ja tämä hyvä myös idan kannalta, pystyn kommunikoimaan sen kanssa selkeämmin.
 
Harmi kun hyville kerroille ei saa ikinä kuvaajaa. Tosin taidan jännittää kameran edessä ratsastusta sen verran, ettei siitä hyvää saisi tekemälläkään. Ironista, kuvaaja joka itse ei ikinä onnistu missään silloin kun pitää itse olla kameran kohteena.
 
Kuva viikon vai kahden takaa. Näissä hirmuisesti istuntahäikkiä, mutta koitetaan nyt ohittaa ne.

Alkulämpät ja loppuravit tehdään meillä aina ilman kankiohjaa. Sen verran siitä pidetään yhdellä sormella kiinni, ettei nyt aivan heilu ympäriinsä.

 

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Pieleen mennyt kuva pelastettuna? Tapaus I - Blendan pukki

4

Kaivelin vielä tässä illalla Blendan juoksutuskuvia. Tarkoituksenani käsitellä viimeisetkin ja laittaa eteenpäin omistajalle. Näin siis niin kauan, kunnes törmäsin yhteen hauskaan pukkikuvaan, jossa poni heittää takajalkojaan kameraa kohti. Valitettavasti olin kuitenkin mennyt sössimään kuvan ja siitä tuli epätarkka, mutta päätin kuitenkin nyt omaksi huvikseni yrittää pelastaa tuota kuvaa tekemällä siitä jotain aivan muuta mitä sen alun perin piti olla.
 
Kommenttia saa toki heitellä, onnistuiko ollenkaan vai menikö täysin pöpelikköön tuokin yritys. Tämän kaltaista en ole oikeastaan ennen koitellut, vaikka joskus ehkä vähän useammin pitäisi. Voisi joskus saada ihan hauskoja kuvia säilöön.
Kuva 1
 
Huomatkaa epätarkkuus ja suhruisuus.
Toki olisihan tuo häntä voinut olla kokonaan kuvassa, ja muuta kaikkea pientä, mutta ylivoimaisesti eiten pielessä on juurikin tuo tarkkuus.
 
 
Kuva 2
 
Kuvaan haettu erilaista lähestymistapaa, se saa olla suhmurainen ja rakeinen ja värillä halusin luoda pikkuisen erilaista tunnelmaa siihen.
Samoin joku saattoi jo huomata minun poistaneen kuvasta aidat ja juoksutusliinan.
 
 
Mitäs mieltä olette? Kannattaako näitä edes koittaa pelastaa?
Tarkoituksena olisi aina silloin tällöin koittaa tehdä tämän typpisiä "kuvien pelastus" postauksia. Valikoin aina jostakin kuvauskerrasta jonkin pieleen menneen kuvan ja koitan tehdä sille jotain, jospa vaikka joka kerrasta jos sopiva kuva sattuu tulemaan. Tykkäisittekö sen tyyppisiä postauksia seurailla? Samalla pääsisitte nautiskelemaan siitä kun kuvaajallakin menee aina joskus metsään ja pahasti.



Ida kuulumisia ja mietteitä

0

Pahoitteluni, en oikein tiedä mitä bloggerille tapahtui tätä kirjoittaessani. Siksi kuvat ihmeen "mattapintaisia" ja rivivälit voivat olla ihmeellisen näköisiä.
 

Huima otsikko eikö vaan? Tuli tässä mieleen kirjoitella pikkuisen miten meillä Idan kanssa menee täällä synkän melkein talvisen kelin keskellä. Pääasiassa meille kuuluu yksinään treenailua pimeässä ja pohdintaa mennäkkö vai eikö mennä kangilla, sekä uudelleen pienen istuntaongelman kanssa kamppailua.
 
Pääasiassa tehdään aika perus juttuja lähtien asetteluista, tavutteluista ja suoruudesta. Näihin sitten lisäillään sillointällöin hiukan valkkujen kanssa treenailtuja juttuja: takaosakäännöksiä, käynnin lisäämistä ja kokoamista, siirtymisharjoituksia ja muuta mukavaa perustyöskentelyä. Ja ihan mukavastihan nuo periaatteessa menevät. Kuskille on kuitenkin viimeaikoina tuottanut hankaluuksia ravissa istuminen, tämä taito oli jossain vaiheessa jo suht hyvin hanskassa En usko että se kaukana on, jossain tuolla korva takana se piilee. Idan omistajan kanssa on pohdittu että voisiko olla vähän henkisekin puolen ongelma, nyt nimittäin kun ollaan nuo kanget otettu käyttöön, niin varon niiden kanssa ehkä vähän liikaa, pelkään käden olevan kova. Tästä syystä hieman ehkä jännitän kroppaa normaalia enemmän ja ravissa olo hankaloituu. Laukassa kun tätä ongelmaa ei ole. Idallahan tuo ravi on muutenkin paljon vaikeampi askellaji istua, niin nuo kaikki yhdessä voisiat tuota aiheuttaa. Tai olla ainakin osa kokonaisuutta. Tätä ongelmaa ruvetaan kuitenkin nyt itseppäisesti työstämään pikkuhiljaa taas parempaan suuntaan.
 
 



Omasta mielestäni on myös aika jännä huomata kuinka erilainen hevonen voi olla eri kuolaimilla. Idaahan voi ratsastaaa joko nivelellä tai kangilla, ja nyt kun on molempia päässyt koittamaan niin huomaa mikä ero niiden kahden käytössä on! En tätä edes tajunnut kokonaisuudessaan ennen kuin pistin taas parin kankikerran jälkeen nivelet tammalle suuhun. Ida on herkästi pelkällä nivelellä hieman painava kädelle ja vähän hitaampi vastaamaan avuille (toki nämä saa ratsastuksella korjattua, ei siinä mitään, mutta työtä täytyy nähdä kaksin verroin). Kangilla se on huomattavasti kevyempi ja reagoi puolet nopeammin apuihin. Kokoaminen on myös helpompaa, tällainen alkeellinen kokoaminen mitä tasoiseni ratsastaja nyt voikaan osata, mikä helpottaa sen laukan ratsastamista kolmitahtiseksi ja pyörivämmäksi. Kaikkein suurin ero on juuri tuossa painavuudessa, säästää hirmuisesti omia käsiä ja treeniaikaa kun ei tarvitse puolta tuntia ensin keskustella kumpi kantaakaan hevosen pään, ratsastaja vai hevonen itse. 

Jatkakaamme siis harjoittelua kovasti, koitetaan saada perusratsastus kuntoon. Ida mamma opettaa, valmennuksiin olisi tarkoitus jossain vaiheessa taas mennä ja oppia jossain kohtaa taas hiukan jotain uutta. Toivottavasti saadaan kohta lunta!

 
 
Ja vastailkaahan toki sivupalkin kysymykseen erikoispostauksista. Muutama tuolla onkin jo korvantakana säilössä, mitkä jokatapauksessa teen.
Posted in   

lauantai 21. joulukuuta 2013

Juoksutuksen kuvaamista

2


Miten päivän piti mennä? Perjantaina oli hirmuiset suunnittelut Idan kanssa, miten lauantain kuvaamiset ja ratsastukset hoideltaisiin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan ensin piti kuvata vuonisvarsa blendaa, jonka jälkeen itse kiipeäisin hevos-Idan selkään ja ratsastelisin sitä, samaa aikaa Volna laitettaisiin kuntoon ja se tulisi aloittelemaan silloin kun itse olisin lopettelemassa ja ehtisin tätäkin hevosta kuvaamaan. Arvaako kukaan onnistuiko tämä suunnitelma? No eipä tietenkään, pienten sattumusten jälkeen kuvattiinkin Blendan juoksutusta, ja sen jälkeen Volna ja Ida samaa aikaa kentälle ja joku muu kameran päähän heilumaan.

Menihän tuo näinkin, mutta kuvat eivät olleetkaan ihan sellaisia mitä niiden kuviteltiin olevan. Aloitellaan nyt ensin näistä Blendan juoksutuskuvista ja mennään sen jälkeen vasta omiin ratsasteluihin seuraavassa postauksessa tuossa sunnuntain/maanantain aikana. Maanantaina kiipeän nimittäin jälleen Idan selkään.

Juoksuttamista liinan päässä on ainakin omasta mielestäni hankalahko kuvata. Siinä on hyvin hankala saada liina siististi mukaan kuvaan ja helposti hevosen asento näyttää, no, oudolta. Joko kyseinen eläin on kaatumassa sisäänpäin, tai sitten otollinen hetki ehtii juuri mennä ohi näppien, mahdollisesti mukana saattaa olla myös kaikenmaailman säätämistä mistä saada epämääräisiä tilannekuvia. Varsinkin tällaisen vauvan tapauksessa kun ei vielä aivan tasapainossa osaa liikkua. Oman haasteensa teki myös päivän valotus, sankka pilvi ja melkeen sateista, elikkä hämärää oli. No ainakaan ei ole kovia varjoja, tosin riittämättömien suljinaikojen kanssa saatiinkin sitten kamppailla vähän enemmänkin kuin vähän, suuren osan kuvista totesin olleen tärähtäneitä. Enköhän siitä huolimatta tähän muutaman julkaisukelpoisen saa näytille.


Kyllä se lapsihevonenkin väläyttelee.
Liinan päässä vai vapaana?


Ja tässä sitten vielä pieni kuva meistä idan kanssa, pahoittelen laatua, meidän aikana ilmeisesti pimeni jo jonkin verran. On muuten hauskannäköistä kun itsellä jo paksut talvivaatteet päällä, eihän sitä tuonne sovi ollenkaan :D Ei me kyllä muutenkaan kovinkaan ehkä edustavilta näytetä, mutta me treenaillaan niin ehkäpä ensikesänä ollaan jo melkeen edustuskunnossa! Tai ainakin lähempänä edustuskuntoa taas.



keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Blogi uudistuu

4

Kuten joku onkin jo saattanut huomata, blogin nimi meni uusiksi (osoite säilyy samana vanhana). Tämä siksi, että haluan blogin nimen vastaavan enemmän sen sisältöä ja kuvaavan blogia paremmin. Uudistus käsittää uuden bannerin ja uudenlaisen mallin sekä linkit, ja blogin sivut huolletaan. Tästä syystä esittelysivuihin ja kuvauskalenteriin ei hetkeen tule pääsemään, mutta älkää huolehtiko, ne tulevat kyllä yksitellen takaisin toivottavasti entistä parempina.
 
Koen siis blogin uuden nimen "hevoskuvauksen jäljillä", kuvastavan enemmän suurinta osaa täällä ilmestyvistä postauksista, mitkä ovat hevoskuvapainotteisia. Samalla korostaen kuvaamista omana harrastuksena ja halua kehittyä siinä. En halunnut missään tapauksessa blogin nimen antavan kuvaa minkäännäköisestä ammattilaisesta ja tästä syystä en halunnut laittaa nimeen minkäänlaista photography tai galleria tms. liitettä. Kaikki postaukset eivät toki muutu kuvapostauksiksi, itse sisältö pysyy suht samana, elikkä sekä roni, iida, ratsastuskoulukertomukset että satunnaiset ratsastelut pysyvät edelleen kuvioissa mukana.
 
Toivottavasti tämä muutos on jonkun muunkin mieleen ja blogin nimi ei olisi enää harhaanjohtava :)
 
Bannerista, sekä koko muutoksesta saa toki heitellä kommentteja ja mietteitä tulemaan. Parannusehdotukset ovat myös tervettulleita. Pyrin kuitenkin pitämään ulkoasun mahdollisimman yksinkertaisena ja siistinä.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

My Life, tanssinäytös

2

Osa tanssiryhmästä Uniq
 
yhdeksäs päivä joulukuuta oli Kaisakin tanssinäytös, joka järjestettiin Logomossa. Aika hieno juttu, että pääsin tätä kuvaamaan! Kerrankin jotakin muutakin kuin hevoskuvia, sanovat kaikki tuntemani ei-hevosihmiset. Tanssin kuvaaminenhan siis ei ole mikään bravuurilajini, kerran viimevuonna olin  Kaisakin näytöstä kuvaamassa ja tätä ennen näytöksissä ollut tavallisena katsojana pikkusiskoni suorituksia kuvaten. Siskoni siis esiintyy yhdessä Kaisakin ryhmistä.
 
On omallatavalaan hauskaa päästä kuvaamaan periaatteessa niin erilaista juttua kuin nuo hevoset. Sieltä löytää niin paljon samanlaisia elementtejä, mutta myös niin paljon eri asioita. Molemmissahan kuvataan liikkuvaa kohdetta, hevosissa vain osaa nykyään ennakoida tapahtumia. Tanssin yhteydessä ei taas ollenkaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, varsinkaan kun en nähnyt mitään kenraaleita tai vastaavuuksia. Olin siis ihan uunona tansseista, ja koitin vaan arvailla millon seuraava nosto tai hyppy tulisi. On myö niin erilaista kuvata kokonaista ryhmää, ei kykene silmillään kaikkea edes seuraamaan!
 
En se enempää jaarittele, kun en tuosta tanssimisesta oikeastaan mitään tiedä. Valikoin tähän muutamia omia suosikkejani. Monia kivoja jäi ottamatta, mutta ei niitä kaikkia yhteen postaukseen voi laittaa. Loppujenlopuksi karsinnankin jälkeen näytöksestä jäi käteen n.230 kuvaa, jotenka nämä muutamat ovat vain pintaraapaisua koko saldosta.
 
Kommenttia saa toki heitellä tulemaan, mielelläni kuulisin onnistuinko ollenkaan! En ottanut tähän mukaan semmoisia omasta mielestäni ns "perus" tanssikuvia, olisiko pitänyt?
 
Tanssiryhmät Crystals & Xeria
Crystals & laulamassa Kelly
Osa tanssiryhmä Uniq:sta
Uniq
Osa tanssiryhmästä Xeria
 
 
Glow
 
 

maanantai 9. joulukuuta 2013

Kankimeininkejä

2

Pitkästä aikaa on taas jotakin selitämisen arvoista, mennään siis suoraan asiaan. Nyt olen tehnyt koko elämäni ensimmäiset treenit kankisuitsitusta käyttäen. Tämä tapahtui siis Idan kanssa viikonloppuna olleessa valmennuksessa, voin kertoa, että muuten jännitti niiden käyttöön otto. Jos olisikin liian kova kädellä jne jne jne. Onneksi kuitenkin oli valmentaja opastamassa ja hieno hevonen opettamassa.
 
Lähdettiin ihan tallista käsin, miten ne kanget ja muut härpäkkeet oikein sinne suuhun laitetaan, kuinka tiukalla leuan alle menevän ketjun kuuluu olla, mistä pidetään kiinni ja miksi. Samoin selästä käsin läähdettiin rauhakseen, ensin verryttely ja sen jälkeen miten ne toiset ohjat otetaan käteen, mikä kireys, milainen tuntuma, miten niitä käytetään ja missä tilanteissa ei käytetä. Kaikki ihan nollatasosta saakka alkaen, sillä itsekkin halusin oppia käyttämään niitä ja saamaan niiden käyttöön jonkin järjen ennen kuin lähde yksinäni treenaamaan.
 
Ratsastuksellisesti lähdettiin kanssa ihan pienestä, jotta tajuan miten se kanki siellä suussa toimii, ja millainen se elukka on ratsastaa niillä. Pikkuhiljaa erilaisia siirtymisiä käyttäen haettiin tuntumaa, ja voi että, oli se niin eri tuntuinen kuin yleensä! Idahan on herkkä, mutta että se voi olla noin herkkä! Aivan mahtavaa. Ja hieno fiilis, löysin taas ihan uudenlaisia nappuloita ja harjoiteltiin eritoten ranteen ja hartioiden rentoutta, hieman höystettynä temmonmuutoksilla ja takaosakäännöksillä. Tuosta on kyllä hyvä lähteä, ja saatiinkin lupa treenailla kangilla myös itseksemme. Nähtäväksi jää miten siinä käy, ida tuppaa kuumumaan ja ottamaan kierroksia vähän vielä näköjään enemmän ne erilaiset kuolaimet suussa. Eikun siis treenamaan! Ehkä musta saadaan sittenkin vielä joskus monen vuoden päästä jonkunnäköinen kouluratsastaja.
 
Valitettavasti kuvia ei tästä ole todistusaineistoksi, mutta ehkä jonainpäivänä niitäkin saadaan. Lähipäivinä saanette myös "nautiskella" tanssikuvista, kun olin kuvaamassa Kaisakin tanssinäytöstä "My Life", heti kun siis tämän kaiken joulu, työ ja ratsastuskiireen keskellä saan ne katsotua läpi. Toivottavasti siis pian.