maanantai 24. helmikuuta 2014

Kuvausvinkit II Kouluratsastus

6

Kouluratsastuksesta tulee aina omaan mieleeni klassisuus, harmonisuus, hienot hevoset ja upeat liikkeet. Veikkaan, että myös monelle muulle tulee saman tyyppisiä asioita mieleen. Kouluratsastuksen vaativuus kuvaamisen kannalta onkin nimenomaan siinä, miten saada kuva juuri sillä hetkellä että sekä ratsastaja ja hevonen näyttävät mahdollisimman hyviltä ja hevosen liike tulee esille. Koulukisojen kuvaaminen onkin usein pidempi projekti kuin esteiden (vrt suoritus 2 min ja 8 min, kuvia tulee siis huomattavasti enemmän), ja itse olen mm. ajoitusten kannalta tällä alueella huomattavasti kriittisempi kuin esteillä. Suosittelen siis koulukisoihin lähtiessä ottamaan kunnon eväslaukun mukaan ja varautumaan liian suureen kuvamäärään!

Pienet kuvat saat klikkaamalla suuremmiksi.

                                   ~ 1. Oikeat ajoitukset ~                                 


Vääränlainen ajoitus kouluradalla otetussa kuvassa on kaikkea muuta kuin edustava. Huono kuva saa hevosen näyttämään helposti könkältä ja liikkeettömältä, mikä ei todellakaan ole tarkoituksenamme. Oikean ajoituksen saamiseksi on varmasti monenlaisia tekniikoita. Itse olen todennut parhaiksi joko pelkästään etu/ tai takajalkojen seuraamisen. Tällöin silmän ei tarvitse jatkuvastu vaeltaa etujaloista takajalkoihin ja koittaa pysyä monen kintun perässä. Kun tuntee hevosen liikeradan, on tästä helppo ajoittaa kuvat siten, että askel näyttää lennokkaalta.

 

            1.1 Käynti

Kaiken kaikkiaan, käynti on omasta mielestäni vaikein askellaji kuvata. Itsekkin olen hoksannut sen kuvaamisen vasta vähän aikaa sitten. Sen tahti on kuvaajalle haastava, helposti hevonen näyttää kasaan painuneelta tai etupainoiselta. Itse tykkään käyntikuvista, jossa takajalat ovat maassa ja jompikumpi etujaloista on astumassa eteenpäin.

Pahoittelen, etten löytänyt selvempää mallikuvaa, mutta tämäntyyppistä hain. Käyntikuvassa kannattaa hakea sitä tasapainoisuutta.

            1.2 Ravi

Ravikuvissa pyrin aina tilanteeseen, jossa jalat ovat ojennettuina. Mielellään vielä niin, että etukavio on vielä hieman hiekan yläpuolella, jolloin meno näyttää lennokkaammalta ja hevonen ei näytä niin helposti etupainoiselta. Ihanteellinen tilanne on se, kun hevosen kuvaajaanpäin oleva jalkapari on auki siten, että hevonen näyttää vielä pyöreältä. Joskus kuitenkin erittäin hoikan hevosen kohdalla saattaa näyttää paremmalta, kun ulkojalkapari on auki, sillä tämä saa hevosen näyttämään pyöreämmältä ja lihaksikkaammalta.

Joskus saattaa haluta korostaa hevosen kokoamista. Tällöin kuva, jossa jalkaparit ovat koukussa (tai hieman koukusta auki, ylhäällä), otetaan silloin kun jalat ovat nousemassa ylöspäin/ juuri lähdössä laskuun alaspäin ja liike näyttää voimmakkaalta. Hevosen liike näyttää eteenpäinvievältä ja hevonen on takaosan päällä. Näitä kuvia ei kuitenkaan kannata ottaa liian matalissa luokissa (he b ja alemmat), sillä harvoin vähän "tavanomaisempi" hevonen näyttää kokoamiskuvissa hyvältä. Kokoamiskuva vaatii hevoselta voimaa edustavalta näyttääkseen, ja tämän tapaista liikettä on hyvin harvoin alemman tason luokissa kisaavilla hevosilla.

Esimerkkikuvat:
Tässä suht hyvä ajoitus, hevosen jalat auki ja etujalka maanpinnan yläpuolella.
Vertaa ylempään, kun hevosen etujalka jo maassa -> näyttää paljon tönkömmältä. Ei siis näin
Ei ollenkaan näin! Tämä on yksi kamalimpia ravivaiheita mitä tiedän.
Lisää tapoja, miten saada hevonen näyttämään könkältä ja liikkeettömältä. ei näin.

Siinä ja siinä, vähän omaan makuun kelpaako vai ei. olisi vaatinut kuvalta hieman parempaa ajoitusta, jotta liike näyttäisi voimakkaammalta, mutta parempi kuin ylempi.

 

            1.3 Laukka

Laukka on askellajeista omaan silmään kaikkein anteeksiantavin niin kauan, kun hevosen paino on takajalkojen päällä. Kun laukka on siinä vaiheessa, että vain hevosen etujalat ovat maassa, näyttää hevonen etupainoiselta ja raskaalta ratsastaa. Parhaimmassa tapauksessa se näyttää siltä kuin olisi kaatumassa nenilleen tai pukittamassa. Näitä kuvia siis emme hae, vaikka niitä usein kaikkialla näkeekin.

Hyviä laukkakuvia ovat mm. kuvat, joissa hevosen etujalat ovat ilmassa, paino kokonaan takajaloilla. Seuraava laukan vaihe on vähän matalampi (myös helposti hieman tönkömpi, mikäli hevosella on kulmikas laukka), eli vaihe jossa paino on edelleen takajalkojen päällä, mutta toinen etujalka alkaa pian olla maassa. Kolmas kätevä laukkavaihe on se kun hevosen kolme jalkaa (takajalat ja yksi etujalka) on maassa ja toinen etujaloista selvästi ilmassa. Viimeisin kuva toimii varsinkin vastalaukoissa suorilla urilla ja laukka avoissa ja suluissa. Ongelmana tosin helposti hevosen näyttäminen notkoselkäiseltä. Tässä kohtaa täytyy siis kuvaajan osata katsoa silmillään, kannattaako tätä laukkavaihetta käyttää.

Esimerkkikuvat:
EI EI näin, Sehän kaatuu nokilleen!

Ei myöskään tällaista laukkaa, jossa jompikumpi takajaloista ilmassa.

Yksi  helpohko laukan vaihe kuvata

Tämä jalat auki kuva on itselle yksi helpoin kuvata. Myös seuraavat pari kuvaa kuvaavat samantyyppistä tilannetta.


parhainhan olisi näin, jossa jalat kuvaajaan päin auki. Ylläolevissa suoritettiin muistaakseni jotakin liikettä, jonka vuoksi jalat ulospäin auki näytti paremmalta.


            1.4 Mistä kohtaa rataa kuvia?

Tämä on kouluratsastuksen loistava puoli verrattuna esteratsastukseen. Voit kuvata mistä kohtaa radan sivuja tahdot, nyt eivät esteen suunnat ja asettelu määritä paikkaasi. Hyödynnä siis tämä, mikäli mahdollista, tarkkaile valon tulosuuntaa ja jätä aurinko taaksesi. Mikäli haluat olla viitseliäs, katso ratsastettavat ohjelmat etukäteen, niin tiedät mikä liike tulee mistäkin välistä, eikä juuri se paras osuus radasta jää kuvaamatta. Ohjelman silmäilu auttaa myös, mikäli haluat kuvata radalta jotain tiettyä (kuten esimerkiksi keskiaskellajeja), jolloin voit sijoittua otollisimpaan paikkaan kuvien ottamiseen. Toki voit olla myös laiska, kuten minä, ja opetella radan muutaman ensimmäisen ratsukon aikana. Toimii lähes yhtä hyvin.

Pienenä lisävinkkinä tähänkin, mikäli tuomarit istuvat autoissa radan päädyssä, älä kuvaa näitä autoja vasten. Kuva näyttää kovin sekavalta, mikäli se on täynnä auton renkaita ja muotoja sekä seassa heiluvia hevosen jalkoja. Pyri tällöin ottamaan kuvat muilta sivuilta, keskihalkaisijoilta tai ympyröiltä.

Toinen kätevä vinkki mm. hermostuneiden, nuorten ja muiden vastaavien hevosten kohdalla, ovat kaarevat urat. Kaarevilla urilla hevonen näyttää helposti inan verran rennommalta, ja se antaa anteeksi kuvassa muuten näkyviä virheitä. Omaan silmään on myös näyttänyt usein siltä, että jännittynyt hevonen rauhoittuu hieman. Asettelun ja muun työskentelyn myötä radalla oleva hevonen saattaa myös helpommin hieman myödätä niskasta mikäli ei muuten kulkisi ihan oikeinpäin.

            1.5 Muista antaa suoritusrauha!

Oman käsitykseni mukaan kouluhevoset saattavat olla aikamoisia herkkiksiä. Anna siis ratsukolle suoritusrauha, äläkä tulita sarjatulta sulkimen kanssa juuri silloin kun hevonen on kohdallasi/ lähellä sinua. Pyri kuvaamaan ratsukkoa tämän ollessa hieman kauempana, eli juuri erilaisilla linjoilla, vastakkaisella sivuilla tai kaarevilla urilla.

                                        ~ 2. Kuvakulma ~                                      


           2.1 Takaa, etuviistoon, suoraan sivulta

Ylläty yllätys, myös kouluradan puolella suosin lievästä etuviistosta (joskus myös suoraan sivusta) otettuja kuvia. Ne ovat omaan silmään kivemman näköisiä. Etuviistoon ja suoraan sivulta otetut kuvat tuovat kivasti liikettä esiin, samoin kuin suoraan sivulta otetut. Lisäksi etuviistosta kuvasta saa hauskan tunteen, kuin hevonen olisi tulossa kuvaan. Tosin taas suoraan edestä otettuna hevonen näyttää jälleen helposti pallolta, jolla on paljon jalkoja. Tätä en siis taaskaan suosittele. Takaa päin otan kuvia erittäin erittäin harvoin, ja yleensä ne ovatkin johonkin "erikoiskäyttöön" suunnattuja, eli ei suunniteltu esittämään pelkästään ratsukkoa ja heidän suoritustaan. Takaata otettu kuva myös luo helposti mieliyhtymän hevosen poistumisesta kuvasta, enkä henkilökohtaisesti pidä ajatuksesta.


kuva 1:
Hevonen on ehtinyt mennä jo kuvaajan ohitse, mistä johtuu takaviisto kuvakulma. Tämä on hevoselle harvoin edustava.










kuva 2:
Suoraan sivulta otettu kuva on yleinen ja hyvä, liike näkyy kivasti ja hevonen on sopusuhtainen.









kuva 3:
Etuviisto. Tämä myös omaan silmään sopusuhtainen, hevonen on lievässä etuviistossa, jolloin liike edelleen näkyy. Tässä tosin hevosen takaosa näyttää hieman pieneltä, koska sisäjalkapari kiinni. Itse suosin etuviistoa aika paljon






           2.2 Miltä korkeudelta

Jotta kuva on suhteiltaan mahdollisimman luonnollisen näköinen, eikä hevonen näytä vääristyneeltä, kannattaa kuvata suurinpiirtein hevosen tasolta (lavan/sydämen korkeudelta). Ylhäältä päin kuvattuna hevonen saattaa näyttää ratsastajaan suhteutettuna pieneltä ja liike maataviistävältä (tai ainakin sitä on vaikea saada lennokkaan näköiseksi), alhaalta päin taas hevonen näyttää massiivisemmalta.
Kannattaa siis miettiä mitä hakee kuvalta, alhaalta ja ylhäältä kuvatutu kuvat saattavat tietyissä tilanteissa toimia mukavana tehostimena. Perustilanteessa hevosen tasolta kuvaaminen taas toimii parhaiten.

           2.3 Kouluaidat näkyviin?

Mikäli vain mahdollista, älä sijoita kouluaitoja kuvan etuosaan peittämään hevosen jalkoja. Se ei näytä siistiltä, ja itseasiassa hevosen jalat saattavat näytää jopa hieman katkaistuiltakin. Lisäksi tällöin et itsekkään nää täysin, missä ne kaviot menevät. Pystyyn rajatuissa kuvissa aitoja voi sijoittaa toiseen alakulmaan tai toiselle sivulle, sillä silloin hevonen näkyy kokonaan. Pääasiassa pyri pitämään aidat hevosen takana.

Missä jalat? Ei, minäkään en tiedä. Jätä siis kouluaidat pois edestä!


                                        ~ 3. Rajaukset ~                                         


Klassisessa rajauksessa kuvassa näkyy koko hevonen ja ratsastaja, hevonen on kuvan keskellä tai jommassa kummassa reunassa siten, että hevosen eteen jää enemmän tilaa (tilaa mihin se on menossa). Tällatavoin saadaan esille koko hevosen, sen liikkeen ja ratsastajan muodostama kokonaisuus. Kuvan rajaaminen siten, ettei hevosen eteen jätetä tätä liikkumatilaa, tekee kuvasta ahtaan näköisen. Omaan silmääni hevonen näyttää siltä kuin se olisi törmäämässä seinään. Mikäli kuvan rajaa väärällä tavalla lähelle, saattaa ratsastajalta jäädä uupumaan pää, tai hevoselta kaviot. Molemmat tavat omaan silmään rikkovat kuvan väärällä tavalla, eikä kuva ole tasapainoinen.

Klassinen rajaus, hieman etuviistoon.

Tämä klassinen tapa ei kuitenkaan sulje pois lähikuvia. Lähikuvassa päähahmoina ovat joko hevonen ja ratsastaja, tai jompikumpi, riippuen siitä millaista kuvaa olet hakemassa. Kuvaa rajatessa kannattaa kuitenkin miettiä seuraavia asioita; kummaltakaan ei omasta mielestäni kannata mennä katkomaan rajauksella päätä pois. Päätön ratsastaja tai päätön ratsu on aina hassun näköinen. Liikkuvien nivelten kohdalta ei myöskään kannata poikkaista kuvaa, se saa sekä hevosen että ratsastajan raajat näyttämään kovin kummallisilta, tai pahimmassa tapauksessa molemmat näyttävät pitkäraajaisilta alien-otuksilta.

Tähän tyyliin lähikuvaa, näitä on tosin todella todella hankala ottaa. Aikojen saatossa itsellä ollut ihan muutama hassu hyvä. tämäkin rajoilla.

Pysty tai vaakarajausta valitessasi pyri miettimään kumpi tapa poistaa näkyvistä enemmän häiriötekijöitä. Pikku vinkkinä myös, jos hevonen on sinua kohden enemmän sivusuunnassa älä ota kuvaa pystyyn. Jos otat sivusuunnassa itseesi liikkuvan hevosen kuvan pystyyn, jää sieltä hyvin herkästi päätä tai takapuolta pois. Tämän lisäksi hevosen ylä ja alapuolelle jää aivan turhan paljon liikaa tilaa. Samoin, mikäli hevonen on tulossa suoraan sinua kohti, ei kannata kuvata vaakaan, sillä tällöin saat kaikenmaailman ylimääräset härpäkkeet kuvaan mukaan.

Pystykuva sopii, kun hevonen tulee reilussa etuviistossa sinua kohti.

           

                                     ~ 4. Erikoisliikkeet ~                                    


Erikoisliikkeiksi lasken kaiken tavallisesta käynnistä, ravista tai laukasta poikkeavan. Jotta näissä onnistuu, täytyy ensin osata edes jotenkuten ajoittaa askellajin kuvaaminen, jossa liike suoritetaan. Toki näitä voi suoraankin kuvata, mikään ei sitä estä, se on vain helpompaa kun on ensin löytänyt ne oikeat hetket askellajien kuvaamiseen.

           4.1 Lisätyistä askellajeista saa loistavia kuvia

Näinhän se vain on, lisätyissa askellajeissa hevonen kun oikein venyttää ja kasvattaa liikettään, ja kun vielä moottori lähtee takaata, on käsissä kaikki valmiudet myös kuvaajalla saada hevosesta upea ja lennokas liikekuva. Itse suosin näitä varsinkin ravikuvissa. Lisätyissä askellajeissa kannattaakin sitten korostaa liikken suurutta vielä enemmän kuin "tavallisissa" kuvissa. Esimerkiksi pyri ottamaan kuva hetkellä (ravissa) jossa etujalka on hyvin ojennettuna ja ylhäällä, samalla varo könkkäkuvia. Könkkäkuvat oikein korostuvat näissä lisätyissä mikäli sellaisen menet vahingossa ottamaan.

Kuvana huono, mutta näyttää lisäyksen voimaa
Kunnon ojennusta kahdessa ylläolevassa.

Lähdössä lisättyyn laukkaan, toinen kuva voisi olla siitä kun hevosen jalat auki.

           4.2 Vastalaukat, pohkeenväistöt, avot ja sulut tms.

Loppujenlopuksi näihin on hankala antaa mitään tarkempaa ohjetta, mutta hyvä vinkki mitä voit lähteä soveltamaan on kuvan ottaminen silloin kun liike on ns "auki". Eli siinä kohtaa kun liike on suurimmillaan. Tällä tekniikalla voit hakea liikkeeseen näyttävyyttä ja tasapainoa. Helposti jos hevonen on yhdessä sumpussa liikkeen aikana, ei siitä välttämättä selvästi erota mikä liike on kyseessä. Testaa ja kokeile, voit yllättyä paljonkin.
       

                     ~ 5. Erilaisten luokkien kuvaaminen ~                       


Faktahan on, että et voi kuvata samalla lailla Helppo C luokkaa ja vaativia luokkia. Yksinkertaisesti siitä syystä, että ne hevoset eivät ole liikkeeltään samanlaisia. Alkutason luokissa eivät ratsut välttämättä kulje edes oikeinpäin, eikä suurella osalla välttämättä ole edes minkään tasoista liikettä. Vaativissa taas hevosilla on jo ihan erilainen lihaskunto, liike ja kokoamisaste. Ei siis esimerkiksi kannata odottaa HeC luokasta kuvia, joissa hevoset liitelevät kuin parhaatkin liitokaviot.

           5.1 Raviluokat - He B, kun hevonen ei ole välttämättä niin näyttävä

Kuvatessasi ns. matalamman tason luokkia kiinnitä ajoitukseen entistä enemmän huomiota. Nämä ovat hevosia (pahoittelut nyt hevosenomistajille) jotka eivät luonnostaan näytä välttämättä niin hyvältä kuin paremmin liikkuvat lajitoverinsa. Näissä siis huono ajoitus kostautuu kaksinkertaisesti. Pyri kuvaamaan askellajien liitovaiheita, jotta hevosella näyttäisi olevan edes jonkunnäiköinen liike ja käytä hyväksesi kaarteita. Katso missä askellajissa kyseinen hevonen näyttää parhaalta (missä se on rennoin, eli ei juokse aivan kirahvina) ja kuvaa tätä askellajia eniten, hae sieltä ne muutama todella onnistunut kuva. Voit myös kuvata itse suorituksen lisäksi jotain muuta, alku- ja lopputervehdystä, hevosen ja ratsastajan yhteiskuvaa (hevonen näkyy rintaan saakka, ja ratsastaja suurinpiirtein saman verran), lisää näistä kuvista alempana. Mikäli hevonen on suht lihakseton, käytä ravissa kikkaa, jossa otat kuvan silloin kun jalkojen ulkopari on auki, se saattaa saada hevosen näyttämään hieman pyöreämmältä.

Hae pikkuluokassa se paikka, jossa ratsastus näyttää siistiltä, hevonen tyytyväiseltä ja kuva olisi tasapainoinen. Tässä käytetty myös ulkojalkaparin aukiolemista pyöristyksen kikkana, vaikkei hevonen lihakseton ollutkaan.

           5.2 He A ja siitä ylöspäin - korosta liikettä

Mitä korkeampiin luokkiin mennään, sitä enemmän voit ruveta korostamaan hevosen liikettä ja saada sen esiin. Itseasiassa, liikkeen esille tuominen toimii omana punaisena lankana näissä luokissa. Korkeammissa luokissa hevosen ulkonäkö ja liike joissain tapauksissa myös antavat anteeksi kuvaajan pikkuvirheille, joten jos sinulla on usein mahdollisuus päästä seuraamaan vaativia luokkia voit myös soveltaa ja koittaa erilaisia ajoituksia, rajauksia ja kuvakulmia silti mahdollisesti onnistuen. Kannattaa siis kokeilla. Näissä nimenomaan lisätyt askellajit ovat aivan mahtavia kuvata, suosittelen koittamaan!  

vrt ylläolevaan kuvaan. tässä liikettä, liikettä, liikettä. Tosin ratsastajan päästä jäänyt osa pois.


                      ~ 6. Muita kivoja kuvia kouluradalta ~                    


Koska kouluradat ovat yleensä pitkäkestoisempia, on sinulla myös aikaa käyttää omaa luovuuttasi. Testaa mitä muista kuvia voisit suorituksen aikana ottaa. Tässä muutama helppo pieni lisä pitkän kuvauspäivän piristykseksi.

           6.1 Alku ja lopputervehdykset

Näitä kannattaa ehdottomasti käyttää hyödyksi! Alkutervehdyksestä saa ihanan, keskittyneen ja samalla vielä jännitystä täynnä olevan kuvan kun ratsukko on radalle lähdössä. Tämä kuva kannattaa ottaa silloin kun ratsastaja tervehtii käden kanssa, jottei se näytä vain pysähdyskuvalta. Toimii niin klassisemmassa rajauksessa, jossa näkyy koko hevonen ja ratsastaja, kuin tiukemmallakin rajoituksella.

Lopputervehdyksessä taas, mikäli suoritus on mennyt hyvin, ratsastaja helposti taputtelee hevostaan onnellisen näköisenä, mikä taas on toinen aivan ihana paikka ottaa kuva. Siitä välittyy suhde ratsukon välillä. Ehdoton ykköskuva radan lopuksi!

Alkutervehdys
Lopputevehdyksen jälkeen.

           6.2 Pääkuvat

Koska kouluratsastus on esteratsastusta hidastempoisempaa, voit koittaa ottaa pääkuvia myös radan aikana. Parhaimmat saat todennäköisesti silti alku ja lopputervehdyksen aikana. Toinen hyvä paikka on tavallinen ravipätkä (ei siis temponmuutosten tai lisättyjen ravien aikana). Käynnissä hevonen saattaa näyttää vähän liian "löysältä" vaikkei sitä olisikaan, kun taas laukassa vauhtia voi olla liikaa. Toki molemmissa voi silti onnistua. Se on kokeilusta ja omasta silmästä kiinni. Pääkuvia ei kannata ottaa takaviistosta, mielummin sivulta/etuviistosta.

Ravin aikana otettu pääkuva etuviistosta.



           6.3 Yksityiskohdat

Jos päivä meinää käydä pitkäksi (mitä se joskus meinaa), voi omaa kuvaustaan koittaa piristää yksityiskohtia kuvaamalla. Voit valita kohteeksi lähes mitä tahansa, erilaisia varusteiden osia, voit koittaa kuvata hevosen jalkojen liikettä, kaulan lihaksia, sykeröitä, mitä ikinä keksitkään. Tämä on alue missä saa leikkiä ja koittaa ihan vapaasti. Kiinnitä huomiota rajaukseen ja valotukseen, jos haluat korostaa jotain tiettyä muotoa voit myös koittaa mustavalkoista kuvaa. Leiki ja opi, niinhän se menee!



Kaipaatko selvennystä? Jäikö kysyttävää?
Pistä ihmeessä tulemaan, koitan vastata parhaani mukaan.

6 kommenttia:

  1. erittäin hyödyllisiä vinkkejä taas! :) tykkäsin paljon ja innolla odotan seuraavaa postausta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että tykkäsit. Seuraava postaus on tarkoitettu pääasiassa niille, jotka eivät ollenkaan tiedä mikä on aukko, suljinaika, ISO-arvo jne, joten siitä on hyötyä todennäköisesti hyvin rajatulle ihmisryhmälle, mutta eiköhän myöhemmin tule taas vähän yleispätevämpää :)

      Poista
  2. Vau, muistais vielä nää kaikki! Saat koottua nää tosi upeasti yhteen. Viimeinen kohta on kyllä mun lemppari... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha, voin lohduttaa, edes itse en aina kuvaustilanteessa muista tätä kaikkea :D eikä kaikkea välttämättä pysty aina edes noudattamaan :)

      Poista
  3. Sulla on aivan älyttömän hyviä vinkkejä! Kuitenkin vähän häiritsee ettei sun ottamat kuvat oo itessään mitään erityisen hienoja laadultaan tai rajaukset on hirmu tiukkoja. Tosin tässähän oli paljon niitä "Ei näin"- kuvia :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nämä kuvat on vuodelta 2010 sillä kaikki vuoden 2012 kuvat (jossa suurin osa kouluratsastus kuvistani olivat) hävisivät kovalevyn hajoamise yhteydessä. Tuolloin 2010 minulla oli vielä laadultaan aivan surkea objektiivi käytössä, enkä saanut sillä mitään aikaiseksi vaikka kovasti yritinkin. Toivottavasti tämä selittää hieman kuvien huonoa laatua. :) Näitä kuvia on jouduttu käsittelemään hurjasti, jotta niistä on saatu edes tämän näköisiä...

      Poista