perjantai 25. huhtikuuta 2014

No nyt on pitkä aika

0

Kamala kun mitään kuvajuttuja ei ehdi tekemään! Ensimmäiset pääsykokeet on taas vähän päälle viikon päästä (juu u, jostakin kumman syystä tuntuu että ensivuonna taas uusi yritys...), jotenka kaikki muu on nyt vähän toissijaista. Päivät menee töissä ja iltapäivät lukien.

Mitä kuitenkin on tulossa? No loput Ypäjän kuvat tietenkin, kunhan pääsen niitä läpikäymään. Lisäksi tämän jälkeen olisi luvassa kuvia lyhyistä yhden hevosen maastoestetreeneistä, sekä Vaskion match showsta fiilistelykuvia. Päätin tuolla enemmän kuvata itse tapahtumaa, en niinään niitä kalassisia rakenne ja pääkuvia, ja sainkin muutamia aika kivoja otoksia aikaan. Lisäksi mikäli aikataulut antaa periksi, olisi nyt sunnuntaina suunnitelmissa käydä Artukaisissa seuraestekisoissa parin luokan verran pyörähtämässä, ei siis koko kisoja kuvaamassa mutta jotain kuitenkin.

Paljon on siis kaikke, mutta aikaa sitäkin vähemmän!
Posted in   

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kun kisakuvaaminen meni matematiikaksi! Ypäjä 12.4

6


Jos nyt vihdoin pääsisin teillekkin kertomaan Ypäjän reissusta tämän mahdottoman kuvankäsittelyoperaation välistä. Täällä minä siis vain illat istun kuvia käsitellen, ja niitä onkin aikamoinen määrä ja vielä raw tiedostoina, eli jokaiseen esille tulevaan täytyy jotenkin koskea... Huhhuh. Tosin on se sen vaivan arvoista, yhtä "hyvälaatuisia" maneesikuvia en ole ottanut pitkään aikaan. Tässä nopeasti laskin, että ehdin tunnissa käsittelemään parhaimmillaan n. 40-60 kuvaa, mikä meinaa aika monen illan olevan vielä edessä.

Ihan kisojen alkuun teimme Marin kanssa pieniä laskututoimituksia, taino aika tärkeitäkin sellaisia, nimittäin mahtuvatko kaikki kuvat korteilleni raw tiedostoina. Alkuun laskettiin, että mahtuu juuri ja juuri, pitää vaan vähän säästellä tilaa. No lopputuloksena iso kortti yllättikin, siihen mahtui enemmän kuvia kun alkuun oltiin luultu ja pääsin kuvaamaan kaikessa rauhassa Intereitä.

Voi sitä onnea, kun ne korkeat luokat sitten alkoi! Toistelin varmasti jokaisen hevosen kohdalla, että "kato kuinka upea tuo on" "voi kun mäkin osaisin joskus istua noin, eihän noitten takamus irtoa penkistä ollenkaan!". Tämän lisäksi oli kuvatessakin jo ongelmia, kun eihän tuommoisia liikkeitä mitä noissa suoritettiin (laukanvaihdot, piruetit, passaget, piaffit) osannut kuvata millään! Eihän tuollaisia missään normaalisti pääse näkemään. Siitä sitten lennosta vain opettelemaan mitenkäs tuota ja tuota sitten taas kuvataan. Toistelinkin sitten varmaan joka toisen kuvan kohdalla sanaa hups, tai oho, josta on pikkuhiljaa muodostunut kuvatessa ihan jo melkeen mun tavaramerkkini, se tulee ihan automaattisesti ennen kuin ehdin estää.

Asetusten puolella tuli Marin innostamana testattua vähän uutta tarkennustapaa jatkuvan tarkennuksen avulla. (Normaalistihan en tykkää yhtään käyttää tuota, syö kaikki akutkin, mutta ypäjällä oli hallissa onneksi pistokkeet mihin sai laturin kiinni!) Ensin en saanut sitä toimimaan haluamallani tavalla, mutta kun vaihdoin tarkennuspisteen tässäkin pelkästään keskelle rupesi tämäkin taktiikka toimimaan. Suosittelen testaamaan, mikäli joutuu keskittymään kaikkeen muuhun kuin tarkennukseen vielä tuplasti enemmän. Muuten käytetty ISO-arvoa 1600-2000, f2.8 ja suljinaikana 1/200 sekuntia.

Esittelen tässä teille muutamia kuvia Intermediate I luokasta, ajattelin myöhemmin laittaa Intermediate II kuvat ja Future dressage cupien kuvat omiin postauksiinsa, eihän mulla käsiteltynäkään ole vasta kuin osa noista Inter I kuvista. Miltäs tämmöinen järjestely kuulostaa?


Kyllä kimot vaan rokkaa maneesikuvaamisessa!





Lisää kuvia voi mennä kurkkimaan kuvasivujen puolelta, latailen sinne pikkuhiljaa kokoajan lisää.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Estetreenejä kuvaamassa

12

Tänään pääsin pitkästä aikaa kameran varteen taas kiinni! Tosin esteitä kuvaamaan, että eipä tuo kauheasti ypäjän keikkaa varten treenannut, mutta näkipä ainakin että esteitten kuvaaminen onnistuu edelleen. Ypäjällä treenataan sitten taas vauhdista.

Lähdin seikkailemaan Vahdon perämetsiin, tietäen reittini noin puoleen väliin saakka. Onneksi mulla oli ratsastajan numero kännykkään tallennettuna, joten saattaisin soittaa hänelle mikäli pahasti meinasin eksyä. Suunnistaminen auton ratissa kun ei ole omia vahvuuksia sitten millään tasolla, ja sen kyllä huomasi... Kerran tein u-käännöksen kun luulin olevani väärässä suunnassa, mutta olinkin oikeassa suunnassa ja kerran meinasin mennä risteyksen ohi. Paikalle kyllä pääsin, ja onneksi suht koht sovittuun aikaankin.

Jo ennen paikalle saapumista mietiskelin valoja, millaista mahtaisi olla. Ilta-aurinko on kivan lämmin yleensä, mutta petollinenkin se voi olla, tehdessään kuvista todella puna/oranssi sävyisiä. Asetukset tosin onneksi nappasi äkkiä kohdilleen ja tulikin muutamia todella kivoja kuvia omaan silmään, olin oikein positiivisesti yllättyny.








tiistai 8. huhtikuuta 2014

Lv:t, pv:t ja lasten ylimalkainen arvostelu, miksi?

10

Kun kukaan ei ole täydellinen ja osaa kaikkea syntyessään, toiset joutuu opettelemaan.

Aina tulee jonkinverran pyörittyä noilla keskustelupalstoilla. Jos ei itse kommentoimassa, niin ainakin lukemassa. Alunperin minun ei pitänyt kirjoittaa aiheesta yhtään mitään, sillä itseäni välillä ärsyttää puolustelut puolin ja toisin, vaikkei kumpiakaan sen enempää oman näkemykseni pohjalta tarvitsisi puolustella, kaikki ne ovat hevosia jalostettuina omaan käyttötarkoitukseena, eivät ne itse tiedä mitä ne ovat; paitsi hevosia. Nyt kuitenkin lueskeltuani niitä keskusteluja ihan tarpeeksi (mielenkiinnosta, nauraen, huvittuneena, pöyristyneenä ihmisten asenteista) halusin kuitenkin vähän kirjoittaa asiasta.

Kuten monen muunkin ihmisen mielestä pidän pv-sukuisia hevosia yleensä parempina ratsuhevosina, sillä ne on rakenteellisesti siihen jalostettu, ja kykenevät näin tekemään ratsun työtä paremmin perustein. Lv on taas pääasiassa jalostettu juoksemaan, se on rakenteeltaan siis aika erilainen. Jotta lämpönen pystyisi tekemään kunnollista ratsun uraa (siis muutakin kuin painella pitkin metsiä maastokaverina), täytyy sen rakenteen poiketa normaalista lämpösen rakenteesta, eli siis olla epänormaali lämminverinen. Näitäkin "epänormaaleja" lämpösiä löytyy, esim tuo tässäkin blogissa esiintyvä Ida, mutta niitä on kuitenkin aikan harvassa. Tämän lisäksi niiden ratsastuksessa pitää tämä erityyppinen rakenne huomioida, jotta niille voidaan kehittää ratsun lihaksisto, jonka jälkeen ne voivat kyetä kantamaan itsensä ihan hyvinkin. Eihän niistä pääasiassa kansallisen koulun menijöiksi ole, ihan ehkä muutamaa hassua lukuunottamatta. Hyvä harrastekaveri Lv voi kuitenkin olla, eihän kaikkien tarvitsekkaan tähdätä kansallisille este tai kouluradoille.

Enemmän kuitenkin olen miettinyt näiden kahden rodun napit vastakkain oloa. Toki on niitäkin jotka sulassa sovussa elävät kavereina (luojan kiitos sentään), mutta paljon näkee myös jatkuvaa huomauttelua ja arvostelua, puolin ja toisin. Vähänkin aikaa sitten törmäsin keskusteluun, jossa oli tarkoituksena keskustella kivannäköisistä ratsulämppäreistä. Tässä kuitenkin sitten satuttiin mainitsemaan joku, jota puoli valtakuntaa rupesi sitten arvostelemaan. Ja tästä päästäänkin sitten tähän ihmisten asenteisiin toisia kohtaan. (omistamansa hevosen rodusta riippumatta)

Ymmärrykseni mukaan tämä "arvosteltava" ihminen oli blogin kirjoittelija ja lapsi, joka ratsasteli lv:llä, ja mikä pahinta, oli pistänyt kanget suuhun. Ainakin tällaisen kuvan sai. Ei siinä mitään, joku tekee joskus jotakin väärin toisten mielestä, niin se asia vain on, mutta rupesi oikein pöyristyttämään kun luin näiden arvostelijoiden kommentteja. Oli luokkaa; myy hevonen ja mene ratsastuskouluun, kamalaa menoa, tyylillä hevosen rääkkäystä. Tyttö taisi olla 13 vuotias, ja arvostelijat näkivät pääasiassa kuvia. Tässäkohtaa rupeaa omat kellot soimaan, hei haloo, kyseessä on LAPSI. Lapsi ei aina ymmärrä mitä tekee, saattaa tehdä virheitä, mutta toivottavasti oppii niistä. Lapsella ei ole vielä sitä käsitystä, mikä aikuisella ihmisellä on, ei samanlaista vastuunkantokykyä, ei samaa harkintakykyä eikä suunnitelmallisuutta. Lapsi ei osaa kirjallisesti vielä millään ilmaista asioita niin kuin aikuinen (kun puhutaan bloggaamisesta tässä yhteydessä), eikä välttämättä kykene tuottamaan ajatuksellisesti tekstiä, josta ymmärtäisi asian täyden laidan. 

En tietenkään sano, että lapsi saisi noilla verukkeilla tehdä mitä tahansa, mutta tuntuu siis järkyttävältä, että ihmiset käytännössä haukkuvat tällaisen pystyyn. Se, että hän arvostelijoiden mielestä on nyt jotakin tehnyt väärin, ei oikeuta näitä arvostelijoita suorasanaisesti haukkumaan tätä lasta (tai ketävain lasta), sekä tämän hevosta. Kaiken lisäksi kun näkee vain kuvia. Kuva on otettu ehkä 1/1000 sekuntin osana, ja väärin ajoitettu kuva hevosen liikkeestä näyttää helposti todella karmaisevalta. Kaikki eivät ole huippu kuvaajia ja huippu ratsastajia, minkä yhteytenä voi jonkun silmään tulla "kamalannäköistä menoa" kuvien perusteella. Julma kritisointi, sekä rakentava palautteenanto, on eri asioita, eikä tätä palautetta kuulu huudella nimettömästi jossain keskustelupalstoilla missä kaikilla on eri mielipide asiasta.

Eihän se tietenkään oikeinkaan ole, että täysin kokemattomalle ihmiselle ostetaan osaamaton/liian vaikea/vain se halvin hevonen (joka on sitten osaamaton/rikki tms.) jne. Mutta mikäli kyseessä on lapsi, ovat lasten vanhemmat vastuussa eläimen ostosta ja viimekädessä hoidosta. Tässätapauksessa pitäisi omasta mielestäni keskustelu kääntää vanhempien valaisemiseen ja täysi-ikäisten vastuunottoon. Ihan syystä tässä maassa on kuitenkin ikärajoja eri asioissa, lähtien päihteistä rikosoikeudellisiin vastuisiin, sillä lapsen mieli on kuitenkin erilainen. Se pitäisi omasta mielestäni tiedostaa.

Joten on omasta mielestäni on aivan turha piiloutua kommentin "se on julkinen blogi, niin on kestettävä arvostelut" tms. taakse. Tässäkohtaa "arvostelijan" tulisi katsoa tilanteen oikea laita, mitä lapsen haukkuminen ketään hyödyttää. Lapsi on lapsi, oli tilanne mikä tahansa. Jos niin paljon huolestuttaa sen itselle täysin vieraan hevosen terveys ja hyvinvointi (josta ette todennäköisesti tiedä mitään), koittakaa ottaa yhteyttä lapsen vanhempiin/valmentajaan/johonkin täysi-ikäiseen, niin asia tulee todennäköisemmin esiin ja menee korviin jossa siitä voi  olla enemmän hyötyäkin. Sitäpaitsi, kaikki aloittavat jostakin ja käyvät läpi lähes samanlaiset virheet. Kukaan ei osaa kaikkea syntyessään, eikä kaikilla ole edes samanlaisia edellytyksiä.

Jos teillä on suuri tarve osoittaa kritiikkinne johonkin, suunnatkaa se mielummin täysi-ikäisiin, joilla on jo henkisesti paremmat valmiudet käsitellä se ilkeäkin kritiikki. Voin vain kuvitella, mitä tällainen kritiikki tekee lapsille, jos se tunnahtaa joskus aikuisillakin. Itse otan nuo kriitikot mielummin vaikka omaan blogiini haukkumaan, kuin katsoisin jonkun lapsen itsetunnon lyttäämistä nollaan.

Huomatkaa, etten ole mikään erikoinen tietäjä lasten pyskologisessa kehityksessä, tai edes hevosten rakenteellisissa/hyvinvoinnillisissa asioissa. Niiden tietojen pohjalta mitä omaan, ajattelen kuitenkin näin. Eihän näissä täyttä totuutta/väärää ole ikinä, hankalia asioita kun ovat. Lisäksi tekstissä on  kärjistettynä yksi esimerkki, näitä olisi varmasti monia erilaisia lisää. Puhun myös 13 vuotiaasta lapsena, myös omalla blogilla on todennäköisesti sen ikäisiä lukijoita paljon, eikä tarkoituksena ole mitenkään vähätellä heidän ikäänsä, osa 13 vuotiasta on todellakin fiksuja ja ja ajattelevaisia. Oma käsitys on, että 13 on vielä suht lapsi. Itsekkin lopetin leikkimisen vasta 11-12 vuotiaana, mutta mieli oli edelleen selvästi lapsen. 13v on vasta siirtymässä yläasteelle ja maailman kuva on vielä todella erilainen, ja se saakin olla, melkeinpä jopa pitää olla. Omasta mielestäni lapsen ei pidä olla aikuinen liian aikaisin.

Esitin oman näkemykseni asiaan, millainne näkemys teillä on?

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kuvausvinkit V, Miten minä tarkennan?

2

Minulta on viimeaikoina kysytty paljon tarkentamisesta, tässäpä siis pieniä vinkkejä tarkentamisen helpottamiseen. Osaa kikoista käytän itse todella paljon, osaa vähemmän, mutta kaikkia jossain vaiheessa pientä kuvausharrastustani on tullut koitettua. Toistelen postauksessa todella monta kertaa sanaa tarkennus, mutta valitettavasti en keksinyt sille mitään korvaavaa sanaa, joten koittakaa kestää tuota joka toisella rivillä vähintään.

Muistattehan, ettei yksikään vinkeistä ole täysin vedenpitävä. Ette tiedäkkään kuinka paljon omalle koneelle päätyy myös näitä epätarkoja kuvia, mutta eiköhän me kaikki treenaamalla kehitytä!

Tämä postaus on kuvaton. Lisään kuvia jälkikäteen, mikäli se osoittautuu tarpeelliseksi.

               ~ 1. Vakaammalla kameralla tarkempia kuvia ~            

 

          1.1 Tue kamerasi johonkin

Niin yksinkertaista kuin se onkin. Jos kuvaat hämärämmässä/ maneesissa tai muussa vastaavassa paikassa, aseta kamerasi vaikka aitalaudan päälle (mikäli lauta on vähän leveämpi). Tämä vakauttaa kameran, eikä se heilahda jokakerta, kun painat laukaisinta. Näin minimoit käsivaralla kuvatessa mahdolliset tärähdykset ja sinulla on suurempi mahdollisuus saada tärähtämätön kuva. Optimaalinen tilannehan olisi, että omistaisit kolmijalan tai tukijalan (yksi keppi) johon olisi liitettynä kuulapää, joka mahdollistaa kameran kääntelyn tuen päällä lähes mihin suuntaan tahansa, mutta koska emme ole kaikki huiman rikkaita, aidan tolppa tai lankku kelpaa hätäavuksi.

          1.2 Ei ole tukea? Käytä itseäsi

Itseään vasten kamera kannattaa tukea aina kun olet kuvaamassa, eipähän kuva heilahda ja yhtäkkiä alallaidassa ollut hevonen onkin ylälaidassa. Otat kameran tukevasti käsiisi, ja tuet kädet omaa keskivartaloa vasten. Tällä pyritään nimenomaan heilahduksen vähentämiseen. Toinen kikka on kiertää kameran kaulahihna kyynärvarren ympärille, näin lukiten kameran käteesi. Kun vielä tuet hihnoitetun kyynervarren omaan kroppaasi, on kamerasi jo aika vakaa.


                                 ~ 2. Tarkennuksen apuna ~                             


          5.1 Pienempi aukko, suurempi syväterävyysalue

Nyt on kyse syvätervävyysalueesta. Yksinkertaisesti, kun syväterävyysalueesi on suurempi, osuu tarkennus helpommin kohdilleen vaikka se osuisi vähän outoonkin kohtaan hevosta. Jos käyttää suurta aukkoa (jotta saisi kuvan taustan kokonaan nätisti sumennettua. esim käytät jatkuvasti aukkoa f2.8), on syväterävyysalue niin matala, että tarkennuksen paikan täytyy osua täysin nappiin, jotta hevonen näyttää terävältä. Suurempi syväterävyysalue siis antaa sinulle enemmän anteeksi, tarkennuksesi voi hypyssä osua vaikka hevosen mahaan ja pää voi silti näyttää suht tarkalta. Todella matalalla syväterävyysalueella vain se maha olisi terävä.

 

          5.2 tarkimpien aukkojen käyttäminen mahdollistaa entistä tarkemmat kuvat

On myös fakta, että objektiivillasi on aukkoja, joilla saat helpommin tarkempia kuvia kuin jollakin muulla aukolla. Jokaisella obiskalla on siis tarkimmat aukkonsa. Suosittelen näiden aukkojen etsimistä, sillä itse ainakin olen huomannut eron (tosin vain erittäin pienen), ja käytän sillontällöin juuri näitä putken tarkimpia alueita. Niiden löytäminen on sitten toinen juttunsa, kannattaa koittaa millä tuntuu onnistuvan. Jostain olen myös lukenut, että putkesi tarkin aukko on kaksi aukkoa pienempi kuin suurin aukkosi. Oman optiikan kohdalla tuo on ainakin aika pitkälti näyttänyt toimivam, joten kai sen yhdeksi ohjenuoraksi voi antaa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että jos objektiivisi suurin aukko on f4, olisi sen tarkin aukko siellä f6 paikkeilla. Erot voivat kuitenkin olla todella pieniä sen tarkkuuden suhteen, joten tämä on kai myös vähän makuasia, ja se ilmeisesti korostuu tuolla oikein valovoimaisten putkien päässä (f1.8, f2, f2.8). En kuitenkaan ihan satavarma asiasta ole.

Tämä on niitä kikkoja, minkä kanssa voit sitten säädellä kun muuten tuntuu onnistuvan jo ihan hyvin se tarkentaminen. Tätä ei siis ensimmäiseksi kannata lähteä miettimään.

                            ~ 3. Tarkentaminen esteradalla ~                        

 

         2.1 Tarkenna hevoseen

Pääohjeena kaikessa tarkentamisessa on aina tarkentaa hevoseen, sillä näin tarkennus osuu varmiten kohteeseensa. Itse en käytä jatkuvaa tarkennusta (al serevo tms.), joka hakee kokoajan (kuluttaa myös akkua enemmän), olen itse valinnut mielummin kertatarkennuksen. Tällöin täytyy vain itse tarkentaa aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, eli tehdä se työ minkä kamera tekisi jatkuvan tarkennuksen kanssa.  Kun ei käytä jatkuvaa tarkennusta, on vain opeteltava ottamaan se kuva samantien kun tarkennusvalo välähtää (ilmoittaa tarkennuksen olevan valmis), sillä muuten hevonen ehtii liikkumaan pois tarkennusalueelta, eikä se ole enää tarkka. Sivusuunnassa sinulla on vähän enemmän aikaa, kohti tuleva hevonen todennäköisesti ehtii vähänkin hitaammalla sormella jo tarkennusalueen ohitse.

         2.2 Objektiivin nopeus ei riitä, mikä vaihtoehdoksi?

Jos objektiivisi nopeus ei vain riitä hevosen tarkentamiseen liikkeessä, voit ottaa hyppykuviin avuksesi esteet. Tarkenna ensin esteeseen valmiiksi, jonka jälkeen päästä tarkennus. Älä kuitenkaan laske/liikuta kameraa, vaan hevosen tullessa esteelle tarkenna uudestaan, jotta tarkennus vaihtuisi esteestä hevoseen. Näin tekemällä on kamera jo lähes oikeassa tarkennuksessa ja siltä menee vähemmän aikaa hakea tarkennus hevoseen uudelleen tarkennuksen aikana.

En kuitenkaan suosittele tarkennuksen jättämistä esteeseen ja pitämään sitä siinä ja ottamaan kuvaa hevosesta kun se sitten hyppää. Tällöin nimittäin esteen puomit ovat tarkkoja, mutta itse hevonen ei välttämättä. Tein itse tätä virhettä alkuvuosina, ja voin kertoa, että se kostautui useasti.

         2.3 Lisävinkki -  valitse tarkennuspisteesi

Omassa kuvaamisessa juuri tämä pikku muutos on vaikuttanut paljon. Valitsemalla yhden tarkennuspisteen, johon kamera aina tarkentaa, on oma tarkentaminen muuttunut inan verran nopemmaksi. Tällöin kameran ei nimittäin itse tarvitse koittaa määritellä, mikä olisi se paras tarkennuspiste. Toki tässä on haittapuolensakkin, joskus se piste sitten sattuu osumaan väärään paikkaan ja tarkaksi menikin sitten joku aita tai taustan metsikkö. Kun tätä oppii hallinnoimaan, on se kuitenkin huiman kätevä pikku lisä.

                           ~ 4. Tarkentaminen kouluradalla ~                      


Tarkentaminen kouluratastuksen puolella käy loppujenlopuksi hyvin samallatavoin kuin esteillä. Tässä vaan seuraat hevosta kokoajan kameralla, muuta vaihtoehtoa ei oikein ole, eikä tarkennusapuja oikein saa mistään. Voit edelleen koittaa, mikäli haluat, antaa kameran valita tarkennuspisteet, tai valita sen itse. Edelleen itse en käytä tarkennustilaa, joka tarkentaa jatkuvasti hevoseen. Valitsen kertatarkennuksen, tarkennan ja samantien kuvaan kun tarkennus näyttää tarkkaa. Jotta saat kuvan juuri siltä kohtaa kun haluat, saatat joutua tarkentamaan useampaan kertaan ennen kuvan ottoa (eli painat laukaisimen puoleenväliin, painat uudestaan puoleen väliin, ja jälleen kerran, ennen kuin todella otat sen kuvan), tämä siksi kun hevonen on kokoajan liikkeessä, liikkuu se samalla kokoajan pois tarkennusalueelta.

Mikäli automaattitarkennuksesi on jälleen hidas, voit koittaa ottaa kuvan pitkien suorien linjojen aikana. Tällöin hevonen pysyy syväterävyyden kannalta hyvin samalla tasolla (kun hevonen siis ravaa sinusta katsottuna vaakasuunnassa, ei siis suoraan kohti) , ja kameralla on enemmän aikaa hakea oikeaa tarkennusta. Samoin sen on helpompi hakea aina uusi tarkennus, kun ei tarvitse kokoajan kohdistaa alueeseen, jonka paikka syyssuunnassa vaihtuu kokoajan. 

Mikäli tarkennus ei edelleenkään meinaa millään onnistua, koita kohdistaa se suurikontrastiseen paikkaan. Esimerkiksi tummalla hevosella valkoisen satulahuovan ja tumman hevosen rajapintaan. Vaalealla taas vaikka tumien varusteiden ja vaalen hevosen rajalle. Tarkentaminen onnistuu aina paremmin suurikontrastisiin paikkoihin, kuin sävyltään tasaiseen kohtaan, mikäli tarkennus ei muuten pelaa ollenkaan.

                            ~ 5. Pääkuvat, tarkenna silmiin ~                        


Tämä on vähän tämmöinen ekstrajuttu, pilkun viilausta, mistä voi hankalissa paikoissa joustaa. (kuten tekstissä tulee selviämäänkin)
Pääkuvaukseen minulla on tasan yksi suuri ohje, joka löytyy jo otsikostakin. Kyllä, tarkenna hevosen silmiin, mikäli vain on mahdollista. Pääkuvien tapaisissa kuvissa ihmisen katse hakeutuu luonnollisesti eläimen silmiin, ja mikäli ne eivät ole tarkat, sen huomaa kyllä. Pääkuvausta tehdessä sinulla on usein enemmän aikaa, mikäli malli suostuu seisomaan paikoillaan, ja voit vaihdella tarkennuspisteitä ja rajauksia.

Voit myös ensin rajata kuvan, tämän jälkeen siirtää kameraa niin, että saat silmän tarkennettua, jonka jälkeen siirrät kameran takaisin ajattelemaasi rajaukseen. Tässä täytyy vain olla tarkkana, ettei objektiivin polttiväli (zoomaus) muutu, etkä liiku syvyyssuunnassa ollenkaan, jotta oikea tarkennus säilyy. Tarkennuksen saatuasi pidät siis sen kokoajan päällä, et päästä nappia pompahtamaan ylös, ja rajauksen saatuasi vain otat kuvasi.

Oikein sählän eläimen kanssa tämä ei tietenkään välttämättä onnistu. Tällöin voit antaa itsellesi hieman anteeksi, ja koittaa vain yksinkertaisesti tarkentaa hevosen päähän. Hyvä sihtaussuunta on jossakin pään keskivaiheilla, jotta varmasti oikea alue tulee tarkennetuksi. Älä kuitenkaan hyväksy kuvia, joissa olet tarkentanut kaulaan, hevosenpitelijän käteen, naruun tai mihinkään vastaavaan epäolennaiseen asiaan. Sen pään kuuluu erottua sieltä kuvasta, ei minkään muun.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Olipas jännää taas kahden vuoden jälkeen!

6



Päätin tulla kirjoittelemaan teille pitkästä aikaa tapahtumista ratsastuskoulun puolella. Tavallisestihan (kuten moni on varmasti huomannut) menen paljon koulun pikkuponilla Kroko, nyt kuitenkin on saatu taas pari isompaa hevosta takaisin töihin ja opettaja teki ratkaisun laittaa minut sellaisen hevosen selkään, jossa en ole käynyt kahteen vuoteen.

Vanhat kokemukset tuosta kaverista olivat sen tyyppisiä, ettei meillä synkkaa yhtään. Toki kumpikin osasi silloin huomattavasti vähemmän, mutta oli se semmoista kovasuisuutta, että muistan edelleen kuinka kipeät kädet olivat sen jälkeen! Ei siis todellakaan mikään ihannetilanne, ei se tuollaiseksi vetokilpailuksi/tahtojentaisteluksi saisi mennä





Nyt tilanne oli kuitenkin aivan yllättävällä tavalla erilainen! Tottakai vähän jännitti kun kiipesin selkään, olihan meillä pitkästä aikaa vähän yleisöäkin, eikä sitä ollenkaan voinut tietää mitä siellä alla taas oli. Positiivinen yllätyshän tuo tunti silti oli. Okei, olihan oikea laukka oli meidän osalta vallan karmaisevaa, mutta ravipätkät olivat jees samoin vasen laukka. Mitä olin muita kuunnellut, niin tuon olisi pitänyt olla jompaankumpaan suuntaan jäykempi. Itse en kyllä tätä huomannut ravissa, mikä oli positiivista. Alkuun oli vähän jäykähkö kaulastaan, mutta tunnin mittaan pyöristyi kivasti ja käytti vähän selkäänsäkkin. Saatiin positiivista kommenttia heposen jalkojen nostelusta ja siitä, että se pysyy minulla nätisti käsissä vaikka pyydänkin sitä reippaammin eteenpäin. Helposti tuosta kaverista tulee vissiin vähän sellainen pidätteitä kuuntelematon kaahaaja. Eivätkä mörkökulmatkaan pelotelleet kun Putte pistettiin työskentelemään ja keskittymään. Saatoin siis olla suhteellisen tyytyväinen



Oli hauska kanssa huomata kuinka kiva se oli mennä koulunkin puolella itselle sopivamman kokoisen kaverin kanssa. Onhan se ihan erilainen fiilis kun pohkeet saa kunnolla lähelle ilman kaameaa taistelua ja siellä alla onkin jotain! Toki noilla pikkuponeilla on myös hauska mennä, varsinkin kun ne tunee aika hyvin, mutta on noissa isoissakin puolensa. Täytyy myöntää. Tuolla voisi käydä melkeinpä uudestaankin.


Ps. toivottu esittelysivu minusta on nyt julkaistu, löydät linkin sivupalkista :)

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Kevätkilpailun voittaja selvillä

5

ps. älkää unohtako kysymyspostausta

Kilpailuun sain monia todella hyviä perusteluja ulkoasun saamiseksi, ja voittajan valinta oli aivan mielettömän vaikeaa! Voittajan blogiin on käyty kommentoimassa, ja toivonkin hänen olevan minuun yhteydessä pikapuolin. Ulkoasun toteutuan tosiaan huhti-toukokuu välillä pääsykoelukemisten lomassa.

Voittajaksi selviytyi siis http://jiminunelmat.blogspot.fi/ - onnitteluni!
" - Blogini on ollut nyt sen aloittamisesta lähtien ilman banneria ja minkäänlaista ulkoasua. Itse en ole ollut koskaan tyytyväinen blogini banneriin. En ole koskaan osannut käyttää mitään koodeja enkä niiden ohjeita luettuani, saa sisäistettyä niitä. Tekemäsi bannerit ovat upeita! Tykkään myös panostaa blogin kirjoittamiseen enemmän, kun blogin ulkoasu on hieno. Mielestäni blogissa pitäisi olla jokin muu kuin bloggerin valmis ulkoasu, jotta siitä tietäisi kunnioituksen lukijoita ja vierailijoita kohtaan. Itse käännyn yleensä pois, jos ulkoasu on joko bloggerin valmis tai silmille liian pomppima."

Koska hyviä perusteluja bannerin tarpeista tuli kuitenkin niin monta, päätin itse pääpalkinnon lisäksi arpoa neljä muutakin palkintobanneria. Seuraaville blogeille on siis lähtenyt viestiä bannereiden suhteen.


Arpaonnesta heitäkin onnittelen!
Mitäs kilpailua mahtaisin kesäksi keksiä. Se jääköön nähtäväksi!

torstai 3. huhtikuuta 2014

Vihdoin toimivaa ulkoasua

14


Noniin, nyt pitäisi olla hallussa taas toimiva ulkoasu. Päätin palata tavallisiin, enkä edes yrittää mitään monimutkaista. Toivottavasti ei ole monen silmään sekavan näköinen, leveyksineen ja kaikkine kuvineen. Tarkoituksena olisi kesän edetessä aina sillointällöin laittaa oikeaan sivupalkkiin muutamia omia suosikkikuviani, tällähetkellä siinä on vain jotakin mitä löysin.

Värimaailmaltaan palattiin harmaaseen, sillä se on omaan silmääni levollisin ja siisteimmän näköinen. Toivottavasti tämä nyt toimii ainakin suurimmalla osalla ihmisistä! Pieniä muutoksia tulee vielä mm. Ronin ja Idan linkkikuviin. Samassa olen miettinyt, pitäisikö tänne kirjoitella jokin esittely myös minusta itsestäni, vai onko tuo ollenkaan tarpeellinen?