torstai 26. helmikuuta 2015

Kun hirveesti tekis mieli

11


Kuvata, mennä, tehdä, toteuttaa, ideoida. Hirveästi siis tekisi mieli. Yhtäkkiä sillointällöin viikonloppuisin kuvaaminen ei tunnu riittävän, tosin aikaa sen enempään ei ole, eikä tule hetkeen olemaankaan. Nyt on muutama viikonloppu onneksi sovittu täyteen kuvaamisia (joista yksi aloittaa uuden projektin, mikäli saan rekvisiittaa tehtyä lauantaina!), kamera kulta I am coming soon!

Vuoden ensimmäiset kisatkin on jo kisattu, harmi etten itse päässyt suunnitelmista huolimatta paikalle mukaan. Näillä näkymin oman kisakuvauskauteni aloitan joko 15.3 tai 22.3, niitä odotellessa. Siitä sitten kiireisimmät kuukaudet taitavat olla touko- ja elokuu, mikäli joku keksii mm. kesäkuulle lisää ohjelmaa, niin vinkkejä otetaan vastaan!

Millä perusteella sitten lähden tiettyihin kisoihin kuvaamaan, mikäli pitää kahden paikan väliltä valita? Tätä minulta on muutama ihminen kysellyt ja ajattelin vähän selvittää asiaa.

Suurimmaksi osaksi koitan bongailla sellaisia kisoja, jota kiinnostaisivat itseä. Vaikka yleensä vihaan itseäni koulukisojen jälkeen (tuon aina ihan liikaa kuvia näistä kotiin) usein minua eniten kiinnostavat tapahtumat ovat koulukisat, jotka sisältävät luokkia vaativasta tasosta ylöspäin. Omaan silmään onnistunut kouluratsastuskuva jostakin erikoisliikkeestä on vain niin upea. Kouluratsastuksen jälkeen tulee sitten isot esteluokat, erityisesti jos on jokin erikoisluokka menossa. Kouluratsastukseenhan verrattuna estepuolessa on se hyvä puoli, että ensinnäkin kuvia tulee kotiin vähemmän, ja kuvattava kohde vaihtuu tiuhempaan tahtiin.

Joskus kuitenkin ne kaikkein kiinnostavimmat kilpailut ovat kaukana, ja niihin on autottoman vaikea kulkea. Tällöin tulee valittua kisoja lähiseudulta, johon voi pyytää tuttua heittämään tai pääsee jollakin toisella konstilla. Tällöin ei tasollakaan niin väliä ole, katson sen paikan jossa on kiva määrä lähtöjä ja mahdollisesti kiva paikka kuvata. Joskus koitan bongailla listoilta tuttujakin, jos heidän suorituksiaan menisi jännittämään.

Lista on kuitenkin vähän jäävi. Ikinä en ole mm. päässyt kuvaamaan lännenratsastusta, valjakkoa tai hiihtoratsastusta. Elikkä mikäli mahdollisuus tulee lähteä katsomaan vähän jotain erikoisempaa menoa, niin sinne kyllä pyritään lähtemään. Joskus tulee myös todettua, että tuolla kentällä 1 on auringossa huono kuvata, tuolla parempi, tuolla taas hyvä hämärällä jne. Tällöin tulee ihan omia hermoja säästääkseni lähdettyä siihen paikkaan, jossa kuvausolosuhteet ovat mukavemmat.




Mites muuten, mietiskelin tässä että olisiko teistä kiva nähdä noista kuvausprojekteista kuvan käsittelyn ja oton vaiheita? Muutamasta projektista tulee kuitenkin esiteltyä vain yksi/kaksi kuvaa per kuvauskerta. 

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kulutetaan mustataustaisuus puhki, ei se tähän vielä lopu!

24

Nyt kun näitä mustataustaisia kuvia on muutamia tullut oteltua, piti sitä itsekki yksi saada taulua varten. Omaan silmään nuo kuvat ovat niin selkeää tauluainesta. Samalla sitten kuvasin tallilla toistakin hevosta, ja tätä ennen kolmatta. Lisäksi sovittavana olisi päivät vielä neljälle mustataustaisuus kuvalle. Aika monille siis, ja kuka tietää, jos joku tuttu tässä vielä näitä haluaa.

Voin kuvitella, kuinka teitä lukijoita alkaa pian tympiä nämä aina hyvin samantyyppiset kuvat. Ja pohdinkin tässä jonkin aikaa, josko julkaisen näistä kuvauksista ollenkaan mitään. Päädyin kuitenkin tulokseen, että eipä siitä haittaakaan ole, kun mitään muuta kuvaamista ei taas hetkeen ole luvassa. Omalla tavallaan näitä on kuitenkin kiva kuvata ja esitellä. Pitää vain miettiä sitä, että vaikka itselle ne saattavat olla jo kymmenennet samanlaiset kuvat, niin kuvan saajalle ne voivat olla ne ensimmäiset sen tyyppiset. Eli eivät kuvina yhtään sen arvottomampia, kuin itselle ne ensimmäiset samaisella tekniikalla kuvatut kuvat. On se vain niin paljon näkökulmasta kiinni.

Ensin, ennen varsinaisia kuvia, Ida-mamma kuitenkin esittelee teille sarjan ilmeitä, jotka hänen mielestään sopisivat ehdottomasti tauluun!


Ja näiden kuvien joukosta, löytyi onneksi kaksi mahdollista taulu ehdokasta, joista loppujenlopuksi päädyin tuohon ensimmäiseen. Siinä sai hieman nähdä vaivaa, jotta käsiä pitelevä ohja ja ohjien päät sai häivytettyä nätisti ja edes suhteellisen luonnollisen näköisesti pois tuolta kuvasta. Periaatteessa olisihan sitä voinut käyttää vielä jotakin ylimääräistä narua, mistä Idaa olisi voinut pitää paikoillaan, mutta meni nyt tälläkertaa näin! Eipähän tarvinnut ruveta kokonaan poistamaan erinäisiä kokonaisia narunpätkiä kuvasta.



Ja sitten vielä loput tälläviikolla kuvatut eläimet. Ja kuten alussa jo totesin, näitä mustataustaisia tulee sitten vielä jonkin verran lisää. Koittakaahan kestää! Kyllä tässä pian päästään taas kisoja kuvaamaan ja jotain projektejakin aloittelemaan.





maanantai 16. helmikuuta 2015

Tavallisempia pääkuvia & ratsastuskuvia pellolta

5




Pithän sitä ny yks laittaa mustavalkoseksi! Tästä on olemassa myös värillinen versio, ja on samasta tilanteesta kuin ihan ensimmäinen kuva.

Projektin yhteydessä otettiin hveosesta myös muutama pääkuva omistajalle mahdollista taulua varten. Emme halunneet suitsia mukaan kuvaan, joten pähkäilimme hetken, miten saisimme hevosen pysymään paikalla suhteellisen turvallisesti. Päädyimmekin virittämään riimunaruista ja normaalisti riimuun tulevista seinäkiinnikenaruista löyhän esteen tallin ovelle, siten että se hieman laskee keskeltä, jolloin se ei tule mukaan hevosen pääkuviin (tätä käytettiin myös projektin aikana). Tamma tosin muutaman kerran päätti, että nyt olisi kiva mennä takaisin karsinaan ja löntysteli sinne rauhaksiin.

Tuota sidottu projektia en edeltävässä postauksessa muuten tajunnut sen enempää avata, mikä sen perimmäinen idea oli. Uskon kuitenkin, että moni sen aika kivasti ymmärsi. Ajatuksena oli siis esittää hevonen jotenkin erilailla ikään kuin vangittuna, pyydystettynä, kahlittuna tms. näin lyhyesti kiteytettynä. Narun loppuminen tosiaan vähän vain haittasi lopputulosta.

Päivän lopuksi käytiin vielä vähän pellolla hölkkäämässä. Tai eihän tätä nyt ihan loppupäiväksi voi sanoa, lähdin seitsemältä aamulla ajamaan kohti tämän kaverin tallia (kiitos laina-auton), ja kahdeksalta olin perillä. Siinä testailujen jälkeen aloitettiin sitten kuvaaminen puoli yhdeksän aikaan. Kaikkea hullua sitä joskus tekeekin kuvien eteen! Kuitenkin, saatiin muutamia aika kivoja perinteisiä peltokuvia. Jonkin verran olin valotuksen kanssa mokaillut, ja lumeen piti palautella vähän sävyjä, meinasi sen verran valkoiseksi tuo päästä. Hieman nuo jävät myös sinisen sävyisiksi, olisin tuon valkotasapainon kanssa voinut olla käsittelyvaiheessa tarkempi.



Näitä on muuten yllättävän vaikea ottaa siten, että pysyvät tarkkoina.


Ihmettelettekö mikä kuva tää oikein on? No voin kertoa etten itsekkään tiedä. Kuitenkin jotenkin hullulla tavalla pidän siitä, jotenka pakkohan se oli tänne perään yllätyksenä tunkea.

Tässä lähiaikoina olisi tarkoitus kaverin kanssa testata kuvaamista taulun kehysten/ itse tehtyjen keppikehysten läpi. Haluan testata tätä etukäteen, ennen kuin menisin sen virallisesti tekemään erään ihmisen ja hänen hevosensa kanssa nyt talvella, tai mahdollisesti keväämmällä kun omenapuut taas kukkii. Idea tähän tuli tältä ihmiseltä, on hirveän mukavaa kun kuvattavilta sataa välillä ideoita, omat eivät aina riitä hirveän pitkälle, varsinkaan jos on inspiraation kuivakausi. On myös kiva tietää, että tällöin kuvattava saa teemaltaan ainakin lähemmäs sellaisia kuvia kuin haluaa. Samalla on omalla tavallaan mielenkiintoista lähteä rakentamaan jonkun toisen idean pohjalta, välillä tuntuu että kuvasta tulee tällöin monipuolisempi, kun siinä on kahden ihmisen näkemyksiä ja ideoita. Toivotaan nyt, että keksin jostain jotkin halvat ja kivannäköiset kehykset (oiskohan ikea tässäkohtaa kaveri?), tai että saamme askarreltua kepeistä jotakin suhteellisen ok näköistä.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Sidottu - projektin aloitus

16


Vihdoin ja viimein saatiin aloitettua kyseinen projekti, joka paremman nimen puutteessa kulkee edelleen "sidottu-projektin" nimellä. Koska ikinä ennen ei kumpikaan, ei malli eikä kuvaaja, ollut tälläista kokeillut oli tuloskin hyvin vaihtelevaa, vaikka loppujenlopuksi ihan onnistunuttakin. Varsinkin koin yksityis/lähi kuvien onnistuneen. Koko pään kuvissa esteeksi tuli narun riittävyys, luulin ostaneeni "köyttä" tarpeeksi, mutta kuvausten aikana todettiin hevosen omistajan kanssa pariinkin kertaan, että lisää olisi tarvittu ainakin 2m... Enempkin olisi kelvannut. Olisi se naru tosin siinä kohtia ollut jo niin pitkä, että sitä olisi jo ollut vaikea käsitelläkkin. Mutta tätä voisi joskus koittaa uudestaankin! Kuvia tuli aika monta, joten esittelen tässä postauksessa omia suosikkejani. Itse kuvagalleriankin puolelle olisi kiva saada muutama, kunhan keksin mihin kansioon näitä tunkisin.

Kokokuvien osalta parhaiten onnistuivat ne, jotka jälkikäsittelyssä tein mustavalkoisiksi. Jotenkin se mustavalkoisuus paikkasi omaan silmään tuota uupuvaa "köysien" määrää. Yksityiskohdissa säilytin todella monissa värit, sillä tuo rautias loisti omaan silmään kauniisti tuota pikimustaa taustaa vasten.

Näiden kuvien lisäksi otettiin pari perinteisempää pääkuvaa hevosesta, sekä käytiin pellolla kuvaamassa hieman askellajeja. Näistä laitan kuvia kuitenkin sitten omiin postauksiinsa. Ei nyt sentään täytetä yhtä postausta aivan yli äyräidensä.






Tässä viimeiseksi kaksi versiota samasta kuvasta. Aika yllättävän erilaiselta voi näyttää!

Mitäs mieltä olette, onkos näistä mihinkään? Omaan silmään ei huono näin niinkuin ekaksi yritykseksi!

Tarkoituksena ei ole jättää tätä projektia tähän. Omalla tavallaan tahdon lähteä laajentamaan tätä myös erilaisiin ideoihin ja muihinkin kuin vain tähän samaan hevoseen. Vaikka seuraavien kuvien ottoon olisikin hieman aikaa. Ja ehdottomasti pitää koittaa myös pidemmällä köydellä.

Kiitos sekä Siirille, että Beedalle malleiksi lähtemisestä!

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Kuvausprojekteja vuodelle 2015

6

houkuttimeksi, tiedoksi ja omaksi muistilistaksi


Tänävuonna haluan toteuttaa jotakin erilaista, mutta silti samalla testata myös niitä klassisia asioita. Haluan siis ulottaa hevoskuvauksen muuallekkin kuin kisoihin tai perinteisiin ratsastuskuviin. Minulla on muutama projekti jo mielenpäällä, osa tarkemmin suunniteltuna, osa vain ajatuksen tasolla. Toivon kovasti, että mielessäni herää joku pieni vielä nukkuva inspiraatiokynäilijä, jolta saisin tämän vuoden puolella vielä paljon ideoita.

Yhtenä keinona näissä kuvissa olisi tarkoituksena hyödyntää Tuulian esittelemää tekniikaa hevosten kuvaamiseksi tummalle taustalle. Tätä tekniikkaa minun on itsekkin ollut tarkoitus hyödyntää/koittaa/harjoitella jo aikaisemmin, mutta laiskuri olin viimevuonna, enkä saanut aikaiseksi ottaa asiaa puheeksi kenekään tutun hevosenomistajan kanssa. Tämän lisäksi koitetaan löytää erilaisia taustoja ja paikkoja, jotka sopisivat kuvien tunnelmaan. Rekvisiitasta taas voi tulla hieman ongelma, mutta eiköhän siitäkin luovuudella ja Jättirätin avulla selvitä!

Muutma projekti on jo saanut nimenkin. Sen enempää näistä en vielä kerro, mutta tällähetkellä työn alla oleva kuvaprojekti on kastettu "Sidottu- projektiksi" (ja tässä ei muuten sitten viitata siihen fifty shades of grey sarjaan! Tajusin vasta tässä kirjoittaessani että tuli muuten sama sana tähän projektiin kuin tuon kirjan yhden osan nimi on...). Tämän sarjan ensimmäiset kuvat olisi tarkoitus kuvata nyt viikonloppuna, ellei jotain yllättäviä esteitä ilmene. Itseasiassa tarkoitus oli aloittaa jo viimeviikonloppuna, mutta kovien myrskytuulten takia kuvaaminen jäi välistä. Alunperin suunnittelin sen liittyväksi vain hevosiin. Nyt olen harkinnut rinnalle muutamaa ihmiskuvaa, ja päätinkin jättää projektin sen verran avoimeksi, että voin täydennellä sitä pitkin vuotta.

Toisena haluaisin toteuttaa aika klassisen kuvasarjan ystävyydestä. Hyvin kliseinen, mutta omasta mielestäni silti kiva aihe. Tätä en ole vielä sen enempää rakentanut, jää varmasti kesän projektiksi. Koitan miettiä klassisia ja vähän ei niin klassisia tapoja tehdä tätä, ja tottakai hevosten kanssa. Tässä olisi hauska käyttää vastavaloja ja kesän lämpimiä auringonlaskuja hyödyksi.

En myöskään ole ikinä ottanut näitä klassisia "hevonen ja ratsastaja, ratsastajalla päällä upeassa mekko" -kuvia. Muutama tälläinenkin olisi ihan must saada varastoon. Näihinkin voisi yhdistää jotakin teemoja, etteivät ihan tylsiksi käy.

Sitten olisi muutamia parin sanan teemalla olevia ajatuksia, mitä voisi kehitellä eteenpäin:
- Intiaani/sulka teema
-  Satu/fantiasia teema (klassinen ja AINA toimiva omasta mielestäni. Tähän kun voi keksiä melkein mitävain) Ajatuksena olisi sisällyttää tähän kaikenmaailman metsänhenget jne.
- Jotakin kuvia, joissa olisi vahvasti mukana ruusut.
- Uhka
- Vastakohdat

Ei muuten taida riittää vuosi 2015 näihin! Saapahan tekemistä pitkäksi aikaa eteenpäin.



maanantai 9. helmikuuta 2015

Mitä omalle ratsastusharrastukselleni kuuluukaan

0

mamma kohta 22 v <3

Blogin parissa pitkään hilluneet ovatkin huomannet muutoksen pääasiallisessa sisällössä. Ennen kirjoittelin paljon myös omasta hevosharrastuksestani, mutta pikkuhiljaa se jäi pois, ja kuvaaminen jäi pääasialliseksi sisällöksi. Mutta eihän heppablogi ole kunnollinen heppablogi jos siellä ei joskus jotakin ratsastusjuttuja ole?

Oma tilanteenihan muuttui pitkälti opiskelemaan pääsyn johdosta. Vielä viimevuoden kesä meni aktiivisesti harrastuksen parissa, pääsin Idan selkään useammin, valmennuksiinkin useasti, ja kävin edelleen rakkaassa ratsastuskoulussa tunneilla. Voisi sitä kai sanoa ratsastaneensa jopa jonkinnnäköisin tavoittein. Huomioon ottaen tottakai sen, että sitä omaa ei ikinä ollut. Kaikki oppi niillä mahdollisuuksilla koetettiin kuitenkin ottaa irti. Idan ja valmentajan avulla pääsin jopa ehkä etenemäänkin pienin askelein eteenpäin.

Sitten tuli se sekä hyvä, että huono uutinen. Pääsin vihdoin yliopistoon sisälle. Tosin tämä tarkoitti paikkakunnan muutosta. Edelleen pääsisin Idan selkään viikonloppuisin, tai no aina kun olisin paikkakunnalla. Kaikki muu piti kuitenkin karsia pois, valmennuksiinkin mennään sitten enää harvoin. Onneksi harjoittelut on pitkiä ja kesäksi aina paikanpäälle, niin päästään edes silloin tällöin tekemään kunnolla jotakin.

Mutta mites sitten nykyään, se jonkin näköinen tavoittellisuus. Sen voin rehellisesti sanoa vaihtuneen tavoitteeksi pyrkiä ylläpitämään nykyinen taso edes jotenkin. Vaikken nyt hirveästi mitään osaakkaan, muttei se vähäkään katoaisi kuin tuhkatuuleen. Toisena on harrastuksen jatkaminen niin pitkään ja niillä resursseilla kun on vain mahdollista. Vielä en tiedä miten käy, kun Idasta aika jättää (joka ei toivottavasti tapahdu vielä pitkään aikaan), mutta niin kauan kuin mammassa potkua riittää, me harrastellaan hyvällä mielellä ja positiivisella asenteella. Joskus toivotaan ehkä kuskinkin jotain oppivan siinä sivussa.

Ehkä sitten kaukana tulevaisuudessa vuokrahevosta, tai vielä kauempana jossain se oma. Mutta siihen on vielä aikaa, ja sinne saakka ei edes suunnitella. Nautiskellaan siitä mitä on, itse olen hyvin onnekas, kun muutosta ja hullunmyllystä huolimatta edelleen pääsen mamman selkään ja saan sen luona jatkaa käymistä.

Tässä postauksessa meidän viimeviikonloppuisista humputteluista muutama kuva. Kaikki kuvat © T.K, käsittely on omaa käsialaa.






perjantai 6. helmikuuta 2015

Photoman uudet vesileima/logo variaatiot

10

Ihan näin näytille ja kommentoitaviksi, ovatko liian yksinkertaisia/värittömiä, tai pitäisikö teidän mielestä näihin lisätä jotakin, tai jopa poistaa? Sanotaanko näitä siis sitten logojen raakaversioiksi. Itse pidän tuosta piirretystä hevosenpäästä aikas paljon, ja sen ajattelin säilyttää mukana. Tekstit ovat vielä hieman mietinnässä, tai jos en parempia keksi niin jäävät tuollaisiksi. Ja kyllä, itse olen tuon piirtänyt, joten ei kopioida sitä tuosta. Kiitos!

Tässä kaiken pohja ns. perus logo, jota kuuluu käyttää valkoisella pohjalla/käyntikorteissa tms.


Blogissakin bannerin paikalla oleva kuva, tähän olen miettinyt josko tuo blogin nimi "hevoskuvauksen jäljillä" Pitäisi lisätä. Tällähetkellä se ei kuitenkaan tunnu tarpeelliselta, sillä blogi ja nettisivut on aika hyvin linkitetty toisiinsa. Mitäs olette mieltä?
Kuvagallerian puolelta tulisi löytymään tällainen. Häiritseekö se tuossa keskellä liikaa?
Lisäksi tuosta ylemmästä muokattuna pikkuleima. Tämä ei välttämättä tule edes käyttöön, sillä tällähetkellä sille ei ole selkeää tarvetta. Tosin olen mietiskellyt nettikuvien luovuttamista pikkuleiman kanssa. Nyt painiskelenkin ajatuksen nettikuvat pikkuleiman kanssa vai nettikuvat ilman pikkuleimaa saataville, vai peräti molemmat. Ajatuksiaan asiasta saa jakaa!

Mikäli jaksat jakaa ajatuksia kannsani, olisin erittäin kiitollinen. Logoja kun ei ole pahemmin ennen tullut tehtyä!

torstai 5. helmikuuta 2015

Vanhoja kuvia uusiokäsiteltynä

7

Kuvakansioita kaivellessani löysin muutamia vanhoja kisakuvia kemiöstä, jotka jostain syystä ovat kuvien siirtojen yhteydessä jääneet jälkeen, tai olen jostain tuntemattomasta syystä siirtänyt takaisin aktiivikäytössä olevalle koneelle. Päätinkin sitten kuvanmuokkausharjoituksena muoksia näitä uudelleen ja katsoa mitä saan aikaiseksi! Nämä taitavat olla vuodelta 2012, elikkä ei ihan sitä vanhimpaa tavaraa, joka on turvallisesti kovalevyllä piilossa (ja josta en edes itse saa niitä ulos, kun hävitin sen kaapelin... ja lainakaapeli on Turussa saakka.).


Okei, okei. Juu tuo ylhäällä oleva kuva ei ole kemiöstä. Se on kansallisista poninäyttelyistä vuodelta 2010. Löysin tämän tuolta jämäkuvien joukosta ja vähän poistelin siitä ylimääräisiä tekijöitä, rajailin, muokkailin valotusta ja tarkkuutta. Mitään suuria muutoksia ei siis ole tapahtunut, mutta onhan lopputulos silti jotekin kivemman näköinen?

Sitten itse asiaan. Tämä on itseasiassa kuva, jolle olen aina halunnut tehdä jotakin. Se ei alunperinkään ollut ihan sellainen, mitä kuvittelin sen olevan. Tämän piti olla kuva suuuuuuurelta esteeltä, alhaalta päin kuvattuna jotta olisin saanut vielä korostettua esteen kokoa. Sitten kävi hups hups ja rajaus menikin vähän halutta tiiviimmäksi, sekä kuvasi vähän kirkkaampaa taivasta vasten tummaa hevosta. Ja niinhän siinä kävi, ettei tuosta yläkuvasta näy melkein mitään.

Eihän tämä muokattu versiokaan mikään täydellinen vielä ole, mutta siitä näkyy jotakin! Pitää ilmeisesti vähän vielä tätä treenailla, jotta kuvasta saisi vielä luonnollisen näköisen. Listaan tähän vielä mitä kuvalle on tehty:
- Valotuksen muutto (kaiken järjen vastaisesti, valotusta on itseasiassa tummennettu, vaalennus tuli myöhemmin)
- kontrastin lisäys
- Highlights alas alas alas
- varjoja poistetaan reippaasti
- Whites & Blacks kohtien säädöt
- hieman lisää väriä ja claritya
Perus toimintojen lisäksi kuvaan on käytetty radial filter työkalua, minkä kanssa hevosen kohdilta valotusta on nostettu. Ja tämän lisäksi vielä vinegette- efekti lisätty.


Tässä sitten taas toinen kuva joka on vaatinut yllättävänkin paljon käsittelyä. Samalla se on yksi suosikeistani tuolta ajalta. Ensin muokkasin perusasetukset sopiviksi kuten ylempänäkin. Tämän jälkeen otin taas käyttöön radial filterin, jolla tein hevosesta hieman kirkkaamman ja kontrastikkaamman. Samalla idealla käytin myös adjustment brushia hevosen päähän, jotta sain sen mätsäämään paremmin keskikroppaan/lavan alueeseen. Vinegette efektillä saa lopuksi vielä vähän kivemmin tuon taivaan reunoilta näkyviin. Oli muuten harvinaisen vaikea saada valkoinen kunnolla erottumaan tuollaisesta mitäänsanomattomasta harmaasta kuvasta. Vaikka pilvinen sää on kiva kun kuviin ei tule kovia valoja ja varjoja, on silläkin huonot puolensa. Kuten kaikella tässä maailmassa.

Loput kuvista on käsitelty hyvin saman kaavan mukaan. Niissä on valotusta säädetty, värit laitettu uusiksi, valon ja varjon suhteita korjattu (highlights & shadows), sekä mustuuden ja valkoisuuden säätöjä viimeistelty. Lisäksi kaikkia on terävoitetty ja jälleen lisätty pieni vinegette.

Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi, muista painaa selaimen takaisin näppäintä päästäksesi takaisin postaukseen!





Kaikki kuvat on muokattu pelkällä Lightroomilla.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Portfolion kokoamisen vaikeus

6


Tässä kuvagallerian ns. virallisempia nettisivuja uudistaessani käväisi mielessä, josko sinne tekisin vihdoin ja viimein jonkinnäköisen portfoliokokonaisuuden. Eihän se niin vaikeaa voisi olla, eihän? Valitsee sieltä täältä eri kilpailuista niitä omia suosikkikuvia, käsittelee ja kokoaa ne yhteen. Niin helpon kuuloista.

No ensimmäiseen ongelmaan törmäsin valitessani ulkoasua tälle minigallerialle. Koska en ole katsonut kykeneväni vielä hankkimaan kunnollista omaa domainia, olen tähän asti (ja yhä edelleen) ilmais domainin alaisuudessa. No tännehän ei sitten saa ladattua minkäänlaisia java-tiedostoja, joita suurin osa noista siisteistä ja kivannäköisistä gallerioista vaatii. Ostettuun sivutilaan kyllä saisi. No ei mitään, tappelen parituntia koodien kanssa ja sain muokattua jotakin gallerian tapaista pystyyn.

Seuraavaksi ne itse kuvat. Arvatkaapas vain onko ulkoinen kovalevy jäänyt toiseen kaupunkiin. Kokoan jotakin mitä minulta koneelta sattuu löytymään, tuloksena täysi tyytymättömyys ja samalla kuitenkin hirmuinen valinnan vaikeus. On siellä muutama ihan kiva, mutta ei ihan sitä mitä haluan ja silti vaihtoehtoja on miljoona. On koulukuvia, estekuvia, pääkuvia, vähän erikoisempia kuvia, muistan kovalevyllä olevat muutamat rakennekuvat. Tässävaiheessa muistan vielä muutamat kisat, joissa onnistuin todella hyvin... vuodelta 2012... eli juuri siltä vuodelta, jolta onnistuin tuhoamaan lähes kaikki olemassa olevat kuvat. Jäi siis sekin korsi pois vaihtoehdoista.

Tästä vaiheesta päästyäni hieman eteenpäin saan jotakin kuvia lightroomiin auki ja käsittelyyn. Sain ne jopa tallennettuakin. Mutten kuitenkaan ole kokonaisuuteen tyytyväinen. Ajattelen mielessäni, että ei tämä kyllä osoita yhtään sitä mitä parhaimmillani osaan.

Mikä onkaan lopputuloksena? Portfoliosivut odottavat tekijäänsä, ja tekijä odottaa uuden kuvauskauden alkua saadakseen uutta materiaalia. Samaan aikaan hiljaisesti pikkuhiljaa myös vanhoja kuvia läpikäyden. Ehkä se vielä siitä, ehkä saan sen kokonaisuuden vielä luotua, mutta helppoa se ei sittenkään ollut.

Btw, joku varmasti jo huomasi blogin uuden ilmeen. Hyvin pelkistetyhän se on, enkä ole varma pysyykö tämä vai palataanko vanhemman malliseen takaisin. Yritän keksiä keinoa saada yhdistettyä blogi paremmin itse nettisivuihin, jotenka kokeiluja tulee. Kommentteja saa toki heitellä.

ja kyllä, tuo vesileima/logo tarvitsee vielä vähän hiontaa.. sekin hoidetaan pikapikaa.