sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Hööksin tuomiset

4

Vihdoin ja viimein sain kamerat ja nämä kaksi aivan ihanaa takkia samaan paikkaan. Kuten moni varmaan muistaa, käytiin bloggaajaporukalla pari viikkoa sitten Ylöjärven Hööksillä. Tältä reissulta saatiin mukaan yksi hööksin sponsoroima tuote (suur kiitos hööks!). Nyt minulla on vihdoin jotain jäkevää päällepantavaa kuvausreissuille. Ei enää tarvitse mennä kaikkialle siinä 6 vuotta vanhassa laskettelutakissa.

Itse valitsin tuotteeksi takin hööksin omien merkkien joukosta. Takki on malliltaan Pasadena CRW, väriksi valitsin mariinin, kokona on S. (normaalisti olen kooltani siitä s ja m välistä, mutta tässä takissa s on parempi kuin hyvä koko) Takki on malliltaa todella kiva, aika vartalon myötäinen, mutta silti antaa yllättävän paljon liikkumatilaa. Harvinainen tuulitakkimainen takki päälläni, sillä yleensä ne eivät millään sovi. Toisin kävi tämän kanssa. Kaiken lisäksi se on vettähylkivä ja tuulen pitävä, sekä hengittää todella hyvin. Aivan mahtava lisä siis keävt/syyskuvaus vaatetukseeni. Nythän olen käytännössä liikkunut kaikkein vanhimpien takkieni kanssa kuvaamassa, ihana saada laatua päälle myös heppailuun!

Valitettavasti tämä mun kuva ei oikein anna oikeutta takille, se itsuu huomattavasti paljon paremmin miltä tässä näyttää. Kuvat otettiin vähän hätäiseen, kameran iskin ensimmäiselle vastaan tulleelle tutulle kun kerran nyt sain takit ja kamerat samaan paikkaan. Yleensä minulle tulee takeissa kaikenmaailman "makkaroita", mutta ei tämän kanssa (vaikka nyt muulta ehkä näyttää). Ihan mahtavaa. Ja värikin oli aika nappi. Toisena värivaihtoehtona oli hauska vihreä väri, mutta koin tämän mariinin sopivan itselleni paremmin.

Toisena takkina kotiin lähti tämä Spooksin toppaliivi, its ostettuna tosin kyllä. Spooks on niitä muutamia merkkejä joitaa Hööks myy omien merkkiensä lisäksi. Tämä lähti mukaan kivan muotoilunsa ja lämpimyytensä ansioista. Omistan kyllä jonkun epämääräisen vanhan toppaliivin, joltain epämääräiseltä merkiltä, mutta se näyttää aivan valtavalta teltalta päälläni eikä oikein istu. Hieman varauksella lähdin tätä siis koittamaan. Päälleni saatuani totesin, että tämä lähtee mukaan, se istui kuin valettu ja tuo korkea kaulus on rakkaus, ei niska ja kaula pääse jäätymään millään! Lisäksi siinä oli muutama kiva kirjailtu yksityiskohta ja hyvät värit. 

Kotiin nämä tuotuani totesin kaiken lisäksi, että nämä kaksi takkia kun pistää päällekkäin niin johan tarkenee jo vähän kylmemmälläkin ilmalla. Huippukaksikko siis. Tulevaisuudessa minutkin näkee toivottavasti siis vähän inhimillisemmissä vaatteissa kuvausreissuilla. Jatkossa tiedän myös mistä lähden hakemaan uusia vaatteita kun etsin hevoskuvaukseen uusia vaatteita, hööksillä tuntuu hinta-laatu suhde olevan hyvin kohdillaan. En ymmärrä miten en ole hevostarvikeliikkeistä ennen tällaisia vaatteita lähtenyt hakemaan.




Onko muuten joku muu viimeaikoina hakenut Hööksiltä jotain uutta ja kivaa?
Itse meinaan seuraavaksi mennä Hööksiltä tutkimaan kenkiä/saappaita, nykyiset kenkäni kun monen vuoden käytön jälkeen jo aika paljon repsottavat ja nauravat reunoista...

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Ikinä en sais sanoo, että oon menossa + säläselityksiä

14


Jostain kumman syystä aina kun ilmoitan julkisesti olevani jonnekkin kameran kanssa lähdössä joudun reissun perumaan. Joku karmea karma tämän asian kanssa. Ja näinhän ei ole käynyt mitenkään vain satunnaisesti, vaan n. 90% kerroista kun jotakin ilmoitan jossain (facebookissa, blogissa, ht.netissä tms).

Kuten siis saatoitte varmasti jo arvata, en nyt sitten päässytkään lähtemään Ypäjällle. Ei auta nyt itku markkinoilla, tähdätään taas sitten seuraaviin karkeloihin entistäkin paremmalla sykkeellä. Syitä lähtemättömyydelle on monia, mutta ei kuitenkaan oletettu auton outo käyttäytyminen. Tällä kertaa kulkupeli olisi ollut kunnossa. Jos nyt kuitenkin tänään saisin sen verran kuvattua, että saisin mun parin viikon takaisista Hööksin tuomisista kuvat, niin voisin ne teille tässä pian esitellä! Ajattelin myös jälleen kerran kaivella vanhoja kuvia ja uusiokäsitellä niitä, prosessista sitten tottakai tännekkin vähän selostusta.

Toinen asia mitä olen mielessä pyöritellyt, olisi jonkun kuvaajan kanssa järjestellä jotain pieniä leikkihenkisiä valokuvauskisoja/haasteita (nyt saa vapaaehtoiset kuvaajat ilmoittautua, jos sellaisia löytyy!). Palkintoja ei sen enempää jaeltaisi, ellei nyt jostain ihmeen syystä jotakin jännää keksittäisi, mutta esiteltäisi kisaan osallistuneista kuvista aina meidän suosikit. Innostettaisiin ihmisiä kuvaamaan. Sellainen raakaidea siis, uskaltauduin sen tässä julkaisemaan vaikken pohdinnassa sen pidemmälle ole päässyt, nähtäväksi siis jää löytyykö aikaa toteuttaa joskus tämmösisiä pieniä hauskoja juttuja.

Sain myös vihdoin ja viimein ulkoistettua photoman logon luomisen. Itsellä inspiraatiot ihan lopussa, enkä ollut tuohon ensimmäiseen yritykseen loppujenlopuksi tyytyväinen. Oli siis aika ottaa joku avuksi. Ehkä nyt saan vihdoin sellaisen logosen joka itseäkin tulee miellyttämään. Tästä logosta sitten askarrellaan vesileimat sun muut kunhan se tulee valmiiksi. Hirmuinen jännitys päällä millainen siitä tulee!

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Lauantaina Ypäjälle Horze winter showhun?

2

Jollei vanhempien autolle nyt käy hassusti, niin tarkoituksena olisi lauantaina tulla osaksi päivää seuraamaan Horzw winter showta ypäjälle. Olen kuitenkin taas aivan hukassa, kisat järjestetään kahdessa eri maneesissa! Opistohallissa olisi se hyvä puoli, että katsomo kattaa koko toisen pitkän sivun ja mikäli sää on kirkas olisi valo suhteellisen ok. Haimihallissa taas olisi ne kivat kattoikkunat, jotka loisivat vielä enemmän valoa kirkkaana päivänä, mutta katsomo oli ainakin viimeksi vain yhdessä kohtaa. Faktana myös se, että joudun paikanpäältä varmaan siinä klo 17:00 aikaan lähtemään, jotta pääsen ajoissa kotia ja illasta ehtisin vielä jalkapotilasta kävelyttämään.

Toisaalta taas opistohallissa olisi enemmän lähtöjä, eli katsottavaa olisi enemmän ja luokat suht mielenkiintoisia (ainakin nuo viimeiset luokat... joiden aikana minun pitää lähteä.. höh). 

Tällähetkellä olisin siis kallistumassa päivään opistohallin puolella, jos joku on ehdottomasti sitä vastaan tai sen puolesta niin ilmoitelkaa ihmeessä kommenttikenttään.

ja toivokaamme auton nyt olevan ehjä...

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Kisakuvauskausi viimein korkattu 22.3 Ypäjällä hallikenttäkilpailuissa

4


Vihdoin ja viimein pääsin myös minä korkkaamaan tämän kauden kisakuvaukset, kun suunnistettiin Marin kanssa kohti Ypäjää. Hallikenttäkisoihin kävi siis matkamme, ja itseasiassa tämä oli ensimmäinen kerta kun maastoesteitä missään kisoissa pääsen kuvaamaan. Suunnitelmissamme oli olla paikanpäällä heti 8 aikaan, kuvata ensin koulukoe ja tämän jälkeen pienen tauon jälkeen suunnata kohti Haimihallia, jossa maastokoe pidettäisiin. Aamun aikainen lähtö kuitenkin hiukan painoi molempien silmiä ja olimme paikalla puolisen tuntia myöhemmin mitä alkujamme ajattelimme. Oli muuten hauska nähdä kuvaajakaveriani pitkästä aikaa, kesät kun kierretään melkein aina lähes samoissa kisoissa, mutta näin talvisin tulee nähtyä huomattavasti vähemmän.

Kuvaaminen lähti liikkeelle ihan kivasti, huolimatta "muutamista" mä en osaa- kommenteista. Tämä on alkukaudesta aika yleinen kommentti. Oikeastaan läpi koko kauden sitä tulee aika paljon hoettua. Toinen suosittu lausahdus suustamme taisi olla: "miten sä tommosen sait", sekä "mikä iso-arvo sulla nyt on, entä nyt, entä nyt" "entä noi muut asetukset". Kaikesta säätämisestä huolimatta kummankin kuvat taisivat onnistua aika kivasti, Ypäjältä kun löytyy sen verran mukavasti valaistut maneesit!



Ilman pientä lisäsäätöä ei päivä toki mennyt ohitse. Minun ainainen huoleni akkujen kestosta iski taas niskaan, samalla lailla kuin muistukortista loppuva tila (uudet akut ostoslistalla..). Onneksi yhdessä näistä kolmesta maneesista on pistorasiat, koulukokeen jälkeen suuntana oli siis virtalähde. Siitä sitten akku laturiin, katseltiin muutama viimeinen esteitä suorittava ratsukko ja sen jälkeen... kyllävain, Annika the true kuvaaja kaivoi laukkujensa kätköstä läppärin esiin, jotta sai muistikortinsa tyhjennettyä. Hieman se siinä nolotti repiä isoa läppäriä syliin keskellä maneesia, kun muutenkin oli jo akut laturissa ja tavarat leviänä. Marin pienellä tsempillä tästäkin kuitenkin selvittiin ja pääsin lähtemään maastokokeelle tyhjän muistikortin kanssa! Parempi tosin varmaan tottua tuohon läppärin mukana kantamiseen, se helpottaa kuvien jälkityöstöä todella paljon kun ne kuvat saa päivän aikana jo koneelle.

Kokemuksena reissu oli hieno, juurikin siitä syystä, etten ennen ollut maastoesteitä päässyt kuvaamaan oikein missään muodossa. Kerran taisin yhden yksittäisen ratsukon maastoestetreenejä kuvata viimevuonna, mutta siihen se oikeastaan sitten jäikin. Kiinnostusta on ollut, muttei tilaisuuksia. Saas nähdä tuleeko tänävuonna tilaisuuksia edes tätä enempää, kisaviikoille olisi periaatteessa voinut lähteä, mutta kesätöiden takia viikkoisin ei mihinkään keskellä päivää pääse irtoamaan. Mutta ei nyt huolehdita siitä, vaan kuvien pariin!

Itse kuvaamisesta sen verran, että perinteisten liike ja hyppykuvien lisäksi tuli nappailtua vähän lähikuvia, ja yhden/kaksi "kertovampaa" kuvaa. Vaikeaahan tuo maneesiolosuhteissa oli, mutta muutamat sain onnistumaan ihan kiitettävästi. Vieressä näistä yksi suosikkini, kaikessa omituisuudessaan. Ratsukko odottamassa lähtövuoroaan toisen suorituksen aikana.

Lisää kuvia kisoista näkee täältä: 22.3 Ypäjä, Hallikenttä
Löytyykö omia suosikkeja joko tästä blogitekstistä tai gallerian puolelta?

Ja Marin kuvat muuten bongaat täältä!

Vroom vroom! vauhtia nähtiin, onneksi vaarallisia tilanteita ei niinkään.

Päivän aikana otin myös todella monia laskeutumiskuvia, omaan silmään ne ovat maastoradoilta kivoja. Tämä nyt ei niistä ihan mikään ykkönen, mutta ok tämäkin.

Molempien suosikkieste! Siihen siivilöityi kattoikkunasta valo todella kivasti ja siitä tulikin valoisimmat kuvat


Esteelle menossa...




Pääkuvaa radalta. Vähän erilaista tosin

Tämä oli yksi ehdottomasti suosikkihevosistani! Mikä liike, wau.


Aina pitää muistaa kiittää!

Tässä alimmaisena myös yksi suosikkejani, siitä tuli aika hauska kokonaisuus väreineen päivineen.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Silver linings

8


Omasin taas kerran idean. Otetaan musta hevonen, pistetään se pimeään paikkaan ja valaistaan takaatapäin, jotta saadaan hevosen reunat valoisiksi. Jenni lupautui lainaaman Riksua malliksi, joten sovittiin kuvausaika erääksi perjantaiksi.

Fiksuna ihmisenä ajattelin, että nyt otetaan päivän hyötyliikunnat samalla kertaa ja varmistelin, että kotona on pyörä käytettävissä. Meiltä kun ei kuvauspaikalle ollut kovin pitkä matka, sen olisi pyörällä huitaissut 15 minuuttiin. Ajattelin kuitenkin lähteväni hyvissä ajoin, etten vain ole myöhässä. Lopputulos: ei se auttanut... Kun piti lähteä ja rupesin noutamaan pyörää varastosta oli siitä molemmat kumit puhki. No eihän sellaisella voi ajaa! Soittelin siinä sitten eteenpäin kyselläkseni pumppua, jolla voisin täytellä renkaat. Sain vastaikseksi että ota se toinen pyörä, meidän isän pyörä, kyllä sulla siihen jalat yltää. No, minäpä tätä pyörää sitten ulos raahaamaan ja matkaan. Samantien kuitenkin kävi ilmi, että tästäkin ilmat pihalla, muutama sata metriä pyöräilyä ja olin jo ihan naatti. Enkä edelleenkään ollut tietoinen pyörän pumpun sijainnista. Kun pyörä ei kulje mihinkään ja omat varpaat juuri ja juuri yltää polkimiin, kävi selväksi että tulen olemaan myöhässä. Paljon. Onneksi sain Jenspan kiinni, jotta sain ilmoitettua että tulen myöhässä, paljon. Lopulta olin paikalla noin puolituntia myöhemmin kun alunperin ajateltiin.

Paikalle päästyäni totesin, että kiva idea, mutta toteutus ontuu jälleen kerran. Koitettiin josko kahden puhelimen taskulampuilla saataisiin luotua sen verran takavaloa kuin kuva tarvitsisi. Ei onnistunut, mitään ei näkynyt koko kuvasta. Tuuri kävi kuitenkin, tallilla oli sellainen rakennustyömaillakin käytetty jalallinen lamppu. Tämä viriteltiin hevosen taakse ja uusi yritys käyntiin!  Tälläkertaa kuvaamisesta tulikin jo jotain, ei ihan sellaista kuin odotin, mutta sinnepäin jokatapauksessa. Lopuksi kuvasin vielä parivaljakon ratsastelua.

Täytyykin sanoa suuri kiitos Jennille, joka uskaltautui lähtemään mukaan vaikken yhtään tiennyt mitä olen tekemässä! Mutta näinhän sitä parhaiten oppii.






Löytyikö omaa suosikkia?

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Vapaana!

1


"Riehus nyt kunnolla ja pukittele ja kaikkea, kun yleensä aina niin teet" totesi omistaja, kun päästettiin heppa kentälle irti. No mitä se hepo päätti? Hänhän ravailee letkeästi kenttää ympäri ilman sen suurempia riehumisia! Mun kameralla tuntuu olevan silloin tällöin tuommoinen rauhoittava vaikutus näihin elukoihin. Ei me onneksi sentään silti ihan ilman spurtteja jääty. Muutama vähän vahdikkaampi hetki saatiin taltioitua.

Itse kuvaustilanne oli todella helppo. Valo tuli kivasta suunnasta, tausta oli suht ok aina välillä, hevonen helpon värinen kuvata. Pienen muutoksen normaaleihin asetuksiini kuitenkin tein. Yleensähän en kuvaa jatkuvan tarkennuksen kanssa, vaan tarkentelen aina itse tarkennusnapin kanssa (en nyt sentään ihan manuaalilla, ei siihen sorminäppäryys riitä millään nopeiden elukoiden kanssa!). Nyt kuitenkin otin käyttöön jatkuvan tarkennuksen, pitäen tarkennuspisteen edelleen keskimmäisessä pisteessä. Halusin koittaa tätä tilanteessa, jossa akun kulumisella ei ole väliä, sillä ajattelin tämän helpottavan tarkennuksen kanssa tehtyä duunia, ja jos paremmin hevosen mukana pysyisi. Normaalisti kisoissa en tätä voi käyttää, sillä muuten ei akut kestäisi kokonaista kilpailupäivää. Nyt tämä tapa kuitenkin tuntui toimivan, tarkennus pysyi aika nätisti kokoajan hevosen perässä. Todennäköisesti uudemmankin kerran tulen tätä koittamaan.



Täältä mä tuun! Tais jäädä korvatkin pois kun toinen olisi vierestä halunnut juoksennella.





perjantai 20. maaliskuuta 2015

Kuvia vanhemman ajan hengellä

14


Ajatus näihin kuviin lähti hevosen omistajalta. Hänellä oli omasta takaa kansallispuku, sekä toinen ihana ruskea hame, joiden kanssa halusi ottaa kuvia hevonen seuranaan. Oli omalla tavallaan jotenkin ihana saada selkeä tehtävä, joka ei ollut omasta päästä lähtöisin. Sain vain kuvata miten parhaaksi näin, muusta oltiin huolehdittu. Tietenkin tässä kohtaa iskee paineet, kykenenkö toteuttamaan jonkun muun visiota. Noita ajatuksia ja mietteitä siitä, miltä kuvan pitäisi näyttää, kun on vaikea siirtää päästä toiseen.

Käsittelystä sen verran, että näihin lähdin yhdistelemään seepiaa rakeisuudella, vähän mustavalkomaisuutta, sekä vanhahtavan kuvan sävyjä. Normaalejakin värejä toki löytyy alkuperäisten joukosta suurikin kasa, tähän blogin puolelle halusin valita pitkästä aikaa jotakin muuta kuin näitä tavallisen värisiä kuvia. Vaihtelu virkistää, vai miten se oli.

Höhö, näyttääpä tuo putki hupaisalta!
Paikalle saavuin aamulla kymmenen aikaan, siitä sitten siirryttiin pihalle ja kaiken järjen vastaisesti valitsin varjoalueen, jotta saisin hieman tasaisempia värejä. Auringonvalo kun alkoi tuossa vaiheessa olla jo aika kova mustalle hevoselle. Lisäksi varjoalueella oli kivaa nurmikkoa ja puskaa, jotka muodostivat kivan kuvausympäristön. Ystävällisesti tällä reissulla myös kuvaajaa salakuvattiin puhelimen voimin! Jälleen kerran minulla vanha takki ja pipo päässä, onneksi tähän on tulossa vähän muutosta ja pian toivottvasti minäkin voin kuvatessa näyttää vähän siistimmältä.

Kuten tällaisesta yhdestä salakuvastakin näkee, koitin piruuttani myös haastaa itseäni. Mitäs jos kuvaisin vähän vastavaloon tai sivuvaloon tarkoituksella. Tällälailla varjossa kun se ei olisi niin katastrofaalisen voimakas tai kontrastikas.



Muihinkin hommiin pääsin kuin vain hevosen kuvaamiseen. Jotain hyötyä sen tään omasta hevostaustasta kun uskaltaa heposta pitää tarpeellisen ajan, mikäli jotain säätötarvetta jossakin välissä erinäisiin asioihin tulee. Olisihan se nyt hankalaa jos kameran pitelijän käsiä ei yhtään voisi hyödyntää. Muutamassa tilanteessa onkin muuten ollut ihan superhyödyllistä, että itse voi myös touhuta sen elukan kanssa. Ne pari lisäkättä tulee tarpeeseen aina siinävaiheessa kun kuvataan jonkun kanssa kahdestaan. Mm. "Kohtaaminen"- kuvaa kuvatessa tilanne oli sellainen, että oltiin hevosen omistajan kanssa kahdestaan liikkeellä. (Tosin kuten varmasti huomaatte, aina ei ole ihan easy juttu pidellä sekä kameraa, että hevosta. Siinähän saa vahtia ettei ne kolhi toisiaan!)



Tähän lisätty myös hieman rakeisuutta

Olen nyt ihan tosissani ihastunut tähän Creme tone sävyyn, jonka saa helposti lightroomin presets asetuksista. Jotenkin se on jotakin muutakin kuin mustavalkoinen, mutta samalla ei kuitenkaan värillinen. Tykkään! Siinä on jotain jännää. Todennäköisesti vähän uutuudenviehätystäkin tuossa sävyssä, mutta onko se nyt toisaalta pahakaan asia. Tuleepahan taas koitettua jotakin uutta.

Tuon sävyn lisäksi käytin ihan tavallista mustavalkoa, sekä seepiaa, johon lisäsin rakeisuutta. Lisäksi yhden muokkasin myös vähän lämpimämmäksi, sekä sävytin hieman ja otin värejä pois, jolloin siitä tuli yllättävänkin hyvännäköinen.

Huomaatko eron tuohon creme tone sävyyn? Tämä siis normaali mustavalkoinen.


Mitäs piditte? 
Oliko joukossa suosikkeja ja haittasiko kun postauksessa ei ollut niin sanottuja normaalisävyisiä kuvia ollenkaan?

torstai 19. maaliskuuta 2015

Do you see all those little horses?

13


Valitettavasti tästä ei tule esiin välivaiheita. Tein tämän eräänä iltana pitkän pohdinnan jälkeen, enkä ottanut niitä ylös. Idea kuvan tekemiseen joka tapauksessa lähti tuosta taustakuvasta. Leikin eräänä iltana vesiväreillä, ja kuvasin kun värit pikkuhiljaa vajosivat ja hajosivat veteen. Kun sain kuvat koneelle näkyi hajoavien vesivärien päässä selkeitä kärkiä. Samalla idea syttyi päähän, hevosethan voisivat ikäänkuin vetää värejä perässään. Minulla ei kuitenkaan ollut alunperin sopivia hevosenkuvia, joten koitin kuvan värejä käyttäen levittää/piirtää siihen hevosennäköisiä olioita. Eihän se tietenkään onnistunut. Yllätys yllätys.

Tilaisuus toteuttaa tämä oikeasti kuitenkin ilmestyi nopeammin kuin ajattelin. Siiri kutsui minut kuvaamaan Beedaa, ja päästettiin se kentälle vapaaksi. Näistä kuvista löytyikin sitten sopivasti variaatiota tämän toteuttamiseen. Nyt siellä uiskenteleekin sitten monta "pikkubeedaa" omassa maagisessa maailmassaan.

Mitä pidätte? Onnistuinko sulauttamaan hevoset tarpeeksi sujuvasti kuvaan?
Samalla tämä oli blogin postaus nro. 200!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Suokin ja shettiksen pääkuvia

8


Kuten edeltävässäkin postauksessa, oli näissäkin kuvissa ongelmana hyvin kova keväinen auringonvalo, joka paistoi suoraan sivusuunnasta. Lisäksi epäilin mustan hevosen kuvaamista näin kirkkaalla säällä. Pohdin tuleeko karva kiiltämään ns. liikaa, niin että se melkein sattuu kuvissa silmiin. Pienillä säädöillä sain kuitenkin hillittyä tuota karvan hohtoa ja kuvista suht järkevän näköisiä.

Toiseksi ongelmaksi muodostuikin sitten ovenkarmeista tuleva varjo. Kun aurinko paistaa niin näkyy tällaisetkin selkeämmin, ja epämääräisiä varjoja tulee vähän vahingossakin jos hepo ei ihan haluaisi pysytellä paikoillaan joka hetkessä. Onneksi muutaman kuvan ajaksi saatiin tamma ohjattua sopivaan kohtaan, jolloin ei tuo seinän varjokaan langennut näkyvästi kuvaan. Tuossa yhdessä se nyt näkyy, mutta siinä hevosella niin kiva ilme, että oli pakko julkaista. Kokonaisuudessaan olen lopputulokseen aika tyytyväinen. Omaan silmään kuvat näyttävät suhteellisen tasapainoisilta, ja hevonen erottuu mustasta taustastaan yllättävänkin hyvin, vaikka on tuommoinen mustanharmaa itsekkin. Eikö muuten olekkin kaunis suokkitamma?



Tämän suokkitytön lisäksi kuvattiin hieman suloista shetlanninponia. Väriltään tämä kaveri oli edellistä huomattavasti helpompi, tosin mataluutensa takia meinasi taustalle jäädä hieman liikaa tavaraa näkyviin. Pienellä houkuttimella ja epämääräisellä liikehdinnällä saatiin molemmille ilmettä mukaan, joten eivät ainakaan jääneet nämä kaverit tylsistyneen näköisiksi. Jotenkin tämän pienemmän ponitamman kanssa myös nuo valotukset tuntuivat osuvan paremmin kohdilleen, eikä mm. ovenkarmi ongelmaa esiintynyt missään kuvissa. Kivoja kuvattavia nämä niin sanoutu pienet ja pippuriset siis, näitä lisää ehdottomasti minunkin linssini eteen!



tiistai 17. maaliskuuta 2015

Suitsikuvia & kaverikuvia

4


Monet seuraavista kuvapostauksista ovat itseasiassa samalla kertaa kuvattuja. Kuvien aiheet kuitenkin olivat hyvin erilaisia, joten nämä tulevat nyt eri postauksissa vähän aihepiirin mukaan. Osittain teen monta postausta myös siitä syystä, että materiaalia tuli aivan hirmuinen määrä. Sen verran paljastan tässä samalla tulevasta, että kahdetta sadatta postausta varten olen säästänyt seuravan kuvamanipulaation, sitä siis odotellessa. Nyt mennään postauksessa nro 198.

Ensimmäisenä esittelen teille muutamia yksityiskohtakuvia suitsista, jotka olivat tälle hevoselle uudet. Kuvat ovat menossa todennäköisesti myös omistajan blogiin käyttöön, eli enemmän nämä olivat tällaisia hyötykäyttökuvia. Oli kuitenkin hauska pitkästä aikaa koittaa kuvata yksityiskohtia. Omaa sydäntä lähellä tällaisissa ovat varsinkin otsapannat, sekä erilaiset soljet ja pinnat. Näitä kun on niin monia erilaisia ja moneen eri makuun.

Lisäksi otettiin pari kaverikuvaa ja pääkuvaa, jotta saadaan koko suitset näkyviin. Pelkistä yksityiskohdista kun ei välttämättä kokonaiskuvaa saa. 

Päivän vaikeutena oli ehdottomasti valo. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja oviaukko oli voimakkaasa sivuvalossa. Pienen pieni aurinkoa suodattava pilvi olisi ollut ehdottomasti tarpeen, mutta yllättävän hyvää jälkeä silti saatiin aikaiseksi.









Löytyikö näistä omaa suosikkia?