keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Mörrimöykyt metsässä

4

Pidemmän aikaa Ida on kysellyt josko tulisin Prinssiä taas kuvaamaan, on halunnut kuulemma jo pitkään vähän erilaisia kuvia tuon ponin kanssa. Viimein sitten löytyikin sopiva yhteinen aika, kaivoin viitat pussistaan (jälleen kerran, kauheasti kuvattavat tahtovat nyt käyttää niitä!) ja kipusin Idan kyytiin ja ajeltiin tallille, jossa löysin itsestäni taas "pikku ratsastuskoululaisen" vaihteen. Onhan tuollaista miniponia nyt vaan niin kiva harjata!

Jo puhelimessa sanoin Idalle, että mun aivot sitten tarttee vähän kesälomaa, eikä niistä lähde irti idean ideaa varmaan pariin viikkoon. Ainakaan tähän mennessä ei mitään suurta THE ideaa ollut tullut. Eipä kai Idallakaan sen kummempia ideoita ollut, kunhan mentäisiin metsään ja oltaisiin vähän kuin menninkäisiä. Tai jotain. Tosin tajuttiin kohta, ettei sinne metsään sitten oikein mentykkään, siellä oli nimittäin niin paljon hyttysiä. Hetkeksi kun pysähtyi oli niitä ympärillä jo toistakymmenä, ei kiitos puremia... Pari pikaista kuvaa ja paikan vaihtoa miettimään, jonka seurauksena päädyttiin hyvin tavallisiin peltokuviin. Tosin "kaapua" sentään vaihdettiin pitsiseen malliin.

Kotiin lähtiessä alunperin sitten luulinkin, ettei tämmöisen kuvausreissun tuloksena voi olla yhtään mitään järkevää. Onneksi olin kuitenkin ainakin hiukan väärässä.


Mun suosikki! Tosin se taitaa näkyä siinäkin, että tähän näin eniten vaivaa käsittelyvaiheessa.

Uskaltaisitko tämän kaksikon vaanittavaksi?



Ja tottakai loppuun poni söpistelee!
Myös Prinssi oli meidän kanssa samaa mieltä hyttysistä. Äkkiä pois kun niin pyörivät ympärillä ja nureksivat.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Retki Tampereelle

8



Kello alkaa olla puoli kymmenen aamulla ja starttailen autoa lähteäkseni kohti Tamperetta. Siiri on kutsunut minut, sekä rakkaan pikku kamerani, käymään ja tarkoitus olisi viettää kokonainen päivä tämän naisen ja Beedan seurassa. Luvassa olisi siis heppailua, kuvaamista, hyvää juttuseuraa, sekä illalla huippuhyvää ruokaa. Tosin ruokailua varten taisin olla hieman alilaittautunut, kun unohdin meikitkin ottaa mukaan. No ei sitä kaikkea voi muistaa. Pääasia, että kamerakamat olivat kaikki laukussa!

Itse reissusta taas, voisihan sitä ajatella parin tunnin matkan olevan liian pikä kahteen kertaan ajettavaksi päivän aikana, mutta radion soidessa ja vain ajellessa tuo aika kuluu yllättävän nopeasti. Varsinkin kun on viikonloppuisin tottunut matkaa maan bussilla 1,5h Raumalta Turkuun ja takaisin. Sitäpaitsi oli hauska seurailla kun sama auto ajeli n. 100 km nätisti takanani, kunnes tultiin Tampeteen isoille teille. Siinäkohtaa sitten tämä pikkuauto päätti pistää kaasun pohjaan ja tulla ohi, kunnes 20 km päästä kääntyi ihan muualle. Tampereelle pääsystä saankin sitten olla jo aika ylpeä, löysin jopa oikealle parkkipaikalle vaikka navigaattorikin meinasi jo pettää. Onneksi tuo laite löysi signaalinsa, sillä muuten saattaisin olla edelleen Tampereen keskustassa pyöimässä epätoivoisesti. Minä ja suuntavaistoni.

On se muuten hieno juttu, että aina kun sitä lähtee kuvaamaan vähän jotain tutumpaa ihmistä, niin minkäänlaista suunnitelmaa ei kuvien suhteen välttämättä ole olemassakaan. Sitä mennään periaatteella "otetaan nyt jotain aika perus kuvia, ja jos keksitään jotain erikoisempaa matkalla, niin otetaan sitten niitä". Tälläkin kertaa luvassa oli, kuten arvata saattaa, perus kaverikuvia mekon kera, mutta lisäksi pääsin kuvaamaan Beedan "plutaamista" eli uimisen ja kahlaamisen yhdistelmää. Näihin kuviin tosin tuli testailtua uusia lataamiani presetsejä, toki kaikista se normaalikin versio on olemassa. Ajattelin kuitenkin postaukseen laittaa näitä "käsitellympiä" versioita, saatte vähän jotain vaihtelua katsottaviin kuviin.

Reissun ensimmäinen kuva.. "Mä haluun... ton... ruohon..."







Toinen tykkää plutaa ♥




tiistai 9. kesäkuuta 2015

Turun linnalla 7.6

33



Ihmetystä, iloisia ilmeitä ja positiivisia fiiliksiä. Niitä onnistuttiin Essin kanssa aiheuttamaan kuvauksillamme Turun linnan puutarhassa sunnuntaina. Eli luitte oikein, Essi ratsasteli Harrin sunnuntaiaamuna klo 9 Turun linnan pihaan, jossa kameroineni odotin jo malttamattomana. Mulla oli taas loistavia visioita, mitä tietenkään en taaskaan saanut toteutettua visioiden mukaisesti (milloinkohan mä opin tekemään todenmukaisia visioita mun kuvista? Nyt ne on niin paljon enemmän vain "fiiliksiä"). Pitäisi varmaan koittaa ruveta piirtämään noita ideoita ylös tai jotenkin vastaavalla tavalla luoda niitä etukäteen.

Jokatapauksessa, paikanpäällä riisuttiin harrilta satula, kaivettiin rekvisiitta esiin ja Essille mekko päälle. Tässävaiheessa pari matkailijaa tuli aivan intoa piukassa paikalle: "can we take a picture?", ja tottahan toki essi antoi kuvan ottaa. Kysäisinkin sitten vielä heiltä, että haluavatko molemmat mennä kuvaan mukaan jos otan kuvan. Siinä sitten poseerasivat Essi ja Harri matkailijoiden kanssa. Kun he lähtivät paikalta, oli mukava kuulla kuinka juttelivat keskenään, kuinka mukavia oltiin oltu. Tuli oikein hyvä mieli.

Nämä matkailijat eivät kuitenkaan jääneet ainoiksi, ihan suomalaisetkin tulivat positiivisesti yllättyneinä ihmettelemään paikalle saapunutta valkeaa hevosta. Moni halusi kuvata, ja kun eräs bussilastillinen matkailijoita tuli paikalle taidettiin muutaman ihmisen videollekkin päästä. Ihan hauska, että valkoinen hevonen vie huomion matkaoppaan selityksistä!

Kuvatessa tuli jälleen kerran käytettyä pikkuputkea (sehän pääsee nyt ihan tosissaan heppahommiin!), ihan en ollut varma sen tarkennuksesta 2.8 aukolla, joten riskillä mentiin. Toki 4 aukkoakin käytin, se nyt on tuttu ja varma melkein kaikkien mun putkien kanssa. Kokonaisuudessaan kuvista tuli omaan silmään ihan kivojakin, melkein kaikista on olemassa parikin eri versiota, miten nyt fiiliksen mukaan tuli näitä muokkailtua. Seasta löytyy niin aidompaa väritystä, kuin epäaidompaakin kappaletta. Edelleen tosin olen yllättynyt tuon 40mm piirron laadusta, en tuohon hintaan millään olisi uskonut saavani noinkin hyvää! Tätä tosin taidan joka kerta toistaa.

Kuinka moni mahtoi muuten instagramista muutaman näistä bongata etukäteen?
Ja essin blogia kannattaa myös vahtia, sinne tulee varmasti hänen omia susosikkejaan näistä kuvista. Ja joskus tyhjän paikan tullen voisin itsekkin julkaista muutamia eri versioita.









Kun värit meni päin puita, pistettiin ne vielä enemmän päin puita ja tästä tuli kuulemma yksi Essin suosikeista!

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Finnderby 2015

17


Jälleen kerran ihanainen Siiri pisti taas hommat pyörimään, ja näin saatiin bloggaajatapaaminen aikaiseksi Finnderbyyn. Hetki piti miettiä aikataulutuksia, pääsisinkö lähtemään paikalle, mutta heti kun asiat selvisivät ei paluuta enää ollut. Siispä 6.6 lauantaina matkattiin Essin kanssa jälleen samassa kyydissä, ja jotta varmasti olisimme paikalla sovittuun aikaan lähdimme taas tapamme mukaan hyvissä ajoin liikkeelle. Koska säätiedotuksetkin olivat vähän sekalaisia oli auton kyydissä loppujenlopuksi yhteensä 3 normaalia takkia ja 3 sadetakkia (joita olisi myöhemmin päivällä muuten tarvittu, mutta jotka edelleen olivat siellä autossa...).

Keräännyimme kaikki ensin samaan paikkaan, jossa saatiin pääsyliput ja lähdettiin kilpailualueelle. Alkuun ei ollut mitään sen kummempaa ohjelmaa ja puolisen tuntia/ tunnin verran saatiin mennä omaan tahtiimme. Seuratiin sitten hetki ponien esteitä, sekä 5 vuotiaiden hevosten koululuokkaa. Expossa käytiin Essin kanssa myös pyörähtämässä, ja tottakai kaikkein tärkeimpänä bongattiin heti ensimmäisenä metrilakut.

Itse päivän ohjelma alkoi maastoradan seuraamisella. Kokoonnuimme ensin etukäteen sovittuun paikkaan, jossa tapasimme yhden ypäjän tallimestareista (hirmuisen mukava ihminen!). Hänen neuvojensa mukaan haimme itsellemme lähtölistat ja kartan maastoradasta, jonka jälkeen porukka jakaantui kahtia, osa meni vedelle ja osa päivärinteelle katsomaan ja kuvaamaan. Välillä vaihdettiinkin paikkoja, mutta itse pysyttelin veden lähistöllä, sillä sen kuvaaminen kiinnosti ehdottomasti eniten. Radat olivat aika haastavia, kaikki ratsukot eivät päässeet edes maaliin saakka. Radan haastavuuden sen saimme todeta myös itse kilpailujen jälkeen, kun Seppo Laine kierrätti meitä maastoradan ratkaisupaikkojen lävitse.

Porukka kuuntelemassa Sepon kertomuksia esteistä ja omasta taustastaan. Tiesittekö että hän on kiertänyt ympäri maailmaa tuomaroimassa kisoja? Samaisessa kuvassa myöhemmin mainittava "lepoeste".





Maastorataa kiertäessä Seppo esitteli meille yhden- ja kahden tähden tasoisten kisojen teknisiä eroja, sekä hieman erilaisia estetyyppejä. Eniten hilpeyttä taisivat kuitenkin herättää hänen "lepoesteiksi" kutsumansa esteet. Toki näiden tarkoituksena oli demonstroida radalla aina välillä olevia "helpompia" hyppyjä, sellaisia joille hevosen on helpompi tulla ja palautella mielialaansa itsevarmaksi haastavampien tehtävien jälkeen.



Menoa ja meininkiä maastoradalla..



Maastoradalta siirryimme katsomaan ratsukon verran Inter radalle, jonka jälkeen siirryimme katsomaan itse Finnderbyluokkaa. Derbyn aikana tosiaan alkoi sitten sataa, ja tottakai ne kaikki sadetakkimme olivat autossa. No ei mitään, pientä tihkua se siinä vain oli. Kuvailimme luokan ja jänskätimme voittajaa, ja uusinnan aikana siirryimme sitten sateelta pakoon ja syömään. Derbykentällä tunnelma oli kyllä aika hieno, yleisö kannusti ja hurrasi joka ratsukkoa! Tälläistä yleisöä kun saisi muihinkin kuin näihin harvoihin valittuihin kisoihin, niin olisi kisoissakin käyminen ihan huippua. Finnderby luokan voitti Mikael Wahlman.

Inter radalla Sophia Backlund ja Zerleone











Esteluokan jälkeen siirryimme hetkeksi sadetta pitämään expoalueelle. Nämä ovat jälleen niitä hetkiä kun toivoo, että jossainpäin olisi se oma elukka jolle ostella kaikkea kivaa. Myöhemmin tulee kuitenkin ajaetltua, että ihan hyvä ettei ole. Muuten sattaisi mukaan lähteä aina ihan liikaa kaikkea hyödyllistä ja turhaa. Kuluttaapahan ne vähäiset varantonsa mielummin valmennuksiin kuin tavaraan.

Päivän päätteeksi menimme käymään Suomen hevosurheilumuseon avajaisissa, sekä sään selkiintyessä pääsimme katsomaan tämän kesän maitovarsoja. Olivat ne sitten söpöjä tapauksia! Pitänee tosissaan harkita, josko ensivuonna lähtisin uudelleen, varsinkin noita koululuokkia katsomaan. Nyt kun kerran pääsi paikalle, taitaa mieli tehdä jatkossakin. Ja jos joku miettii, kannattaako lähteä katsomaan, niin sanon että kannattaa. Sen verran hieno kokemus tuo ainakin itselle oli.







Kiitos Ypäjän hevosopisto, sekä ihanat blogagaajat Essi, Susanna, Aino, Oona, Maisa, Jilla, Siiri, Mandi ja Kaktu.

Kuinka moni teistä kävi Finnderbyssä? Entä kuinka moni mahtaa suunnitella menoa ensivuonna mikäli kisat taas järjestetään?