torstai 23. heinäkuuta 2015

Uusia taitoja etsimässä, rippikuvia kesän varrelta.

20

En ole kovin kokenut kuvaaja ihmisten kanssa. Tai toisinsanoen olen tehnyt sitä ihan luvattoman vähän. Tänä kesänä kävi kutsu kuitenkin muutamia rippikuvia ottamaan. Toki infosin ennen tulemistani kokemattomuuteni ihmiskuvauksessa, mutta se ei ketään kuvattavista onneksi haitannut. Tuumasta toimeen siis ja olenkin tässä muutaman kuukauden aikana joutunut kehittämään itselleni vähän uudenlaisia taitoja, tai ainakin kovasti olen koittanut. Toki sen itse tiedostaa, että ne kuvat ovat aika klassisia, eivätkä sinänsä mitenkään "ihmeellisiä" ja silmiinpistäviä, mutta eipä tässä ammattilaisia ollakkaan joten eikai niiden tässävaiheessa vielä edes tarvitse olla? Nyt on kuitenkin tämäkin puoli hevoskuvauksesta saatu korkattua noin niinkuin virallisesti vieraammilla malleilla, ja ainakin itse olen kokemuksiin kovin tyytyväinen. Hevonen + ihminen yhdistelmä kun ei aina ole kovin helppo, varsinkaan jos molempien pitäisi näyttää hyvältä. (Ihan muuten sivumainintana, olenhan nyt sentään muutamia tuttuja kuvannut ennenkin, mutta ne ovat olleet läheisiä tuttuja tai ystäviä. Esimerkkeinä nämä postaukset: Yo kuvia 1, Yo kuvia 2, Vanhemman henkisiä kuvia, ylioppilaskuvausta).

Eräs huono puoli harrastelussa kuitenkin on verrattuna ammattilaisiin. Ei ole studiota. Eli aurinkoisena kirkkaana päivänä tulee ongelma, kun kuvattavat meinaavat siristellä jatkuvasti. Ei siinä sitten auttanut muu, kuin vain ruveta harjoittelemaan lisää vastavalokuvauksen hienoa taitoa. Kirkkaana päivänä kun ainoa mahdollisuus saada ihminen näyttämään normaalilta on kääntää selkä auringolle, ellei ole mitään käteviä kotiniksejä tai varjoa tarjolla. Sinänsä toisaalta eipä tuosta studiosta taitaisi pahemmin hevosten kanssa olla hyötyä, kun eihän noita nyt mihinkään pieneen studioon voi änkeä.

On myös jännä ollut huomata, kuinka paljon nuo eri kuvaustilanteet vaihtelevat keskenään, ja kuinka erilailla nuo hevoset käyttäytyvät kuin kuvattavatkaan olisivat ajatelleet. Yhdestä ajatellaan, että se seisoo nätisti ja kiltisti paikoillaan kun on muutenkin sellainen paikoillaan tönöttäjä. No, lisätäänpä päivänpaahde, kärpäset ja paarmat niin voitte kuvitella olisiko se kaveri halunnut olla paikoillaan. Toisilla aiheuttaa hektisyyttä ja hankaluuksia kaksi hevosta, ja niiden vaihtelu tai samaan kuvaan saamista. Yhtäällä taas jännitetään vesisadetta, toisaalla ei saada hevosta kiinnostumaan tilanteesta millään vaikka kuvaaja hyppisi kameran kanssa äxhyppyjä mielipuolisella tavalla. Sitten kun saadaan hetkeksi hevonen hyvin, onkin ihmisellä tukka suussa tai mekko nurinperin, kun ihminen näyttää hyvältä on hevonen sen näköinen että: "ei voisi vähempää kiinnostaa". Mutta nämä on näitä ja kuuluvat lajiin, kun sitten saadaan ne muutama kiva otos niin saa olla sitäkin tyytyväisempi!

Tässä lopuksi pari kuvaa noilta keikoilta, eivät välttämättä ole juuri ne kaikkein onnistuneimmat, mutta nämä ovat niitä jotka ovat jääneet omaan mieleen. Esimerkiksi muutama erittäin kiitoskorttikuvamainen kuva ei nyt tähän päässyt ollenkaan.







En nyt sitten tiedä mikä into näiden jälkeen iski, mutta haluaisin edelleen yhä enemmän saada ihmistä ja hevosta samaan kuvaan. Ehkä jopa ottaa muutamat kuvat ihan pelkän ihmisen kanssa. Tähän taidetaan kuitenkin tarvita tuota pikkuista kaukolaukaisijaani, josko sitä ensin harjoittelisi vähän itsensä kanssa. Samalla saisi itse kokemusta kameran edessä olemisesta.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Pikkukisat on mahtavia. KaKe 15.7

1


Mukava, mutta hyvinkin työntäyteinen päivä. En ole koskaan ennen ollut kuvaamassa ns. iltakisoja, eli arkena pidettäviä pikkukisoja. Tosin sanan pikkukisat saisi varmaan tällä kerralla laittaa lainaumerkkeihin, sillä 15.7 keskiviikkona pidetyissä kaken (kaarinan kenttäratsastajien) estekisoissa oli lähes 100 lähtöä. Aika hyvin noin keskellä viikkoa pidetyiksi kisoiksi.

Aluksi jouduin hetken harkitsemaan kisoihin lähtöä. Metsämäen kuvat olivat vielä käsittelemättä, samoin yhdet rippikuvat. Lisäksi joka-aamuinen klo 6 herätys hieman verottaa jaksamista iltaisin, mutta kun siellä kerran tuttuja meni ja muutama muukin uskaltautui minua paikalle pyytämään, niin kyllähän lopulta paikalle päädyin. Valmistauduin lähtöön tosin jo edeltävänä iltana, kamera lähti töhin mukaan ja vaihtovaatteet pakkasin autoon. Pääsisin siis suoraan töistä lähtemään paikalle, ensimmäiseen luokkaan en todennäköisesti ehtisi mutta seuraaviin sitten ainakin. Vaatteiden vaihto olikin sitten varsin mielenkiintoinen rumba, onneksi parkkialue oli vähän sivussa, niin riitti kun avasi auton etu ja takaoven, oli hiukan suojassa katseilta ja sai housut ja paidat vaihdettua rauhassa.

Olen varmasti ennenkin sitä sanonut, mutta pikkukisoissa fiilis on yleensä aiva ihana. Ei ole sen suurempaa kilpailuhenkisyyttä (negatiivissävytteistä), tuttuja hyppii joka kulman takaa vastaan ja ihmiset tuntuvat nauttivan olostaan. Syitä siinä miksi itsekkin noissa tykkään käydä. Lisäksi näkee vähän vaihtelevaa hevosmateriaalia, kun yleensä siellä korkeammalla tasolla kisaa sitten ne samat hevoset kuin kaikkialla muuallakin. Pienissä kisoissa näkee välillä ihan uusiakin poneja, sekä hevosia.

Toki täytyy myöntää, että söihän se vähän keskittymiskykyä kun päivän oli jo ollut töissä. Oli ihan erilaista kuvata ikäänkuin "väsyneenä", vaikkei sitä oikein edes ollut. Keskittyminen herpaantui hieman turhan usein ja ei aina ihan yksityiskohtiin jaksanut kiinnittää huomiota. Toisaalta taas oli rennompi kuvata, kun kuvien onnistumisesta ei itsekkään ottanut mitään paineita. Kunhan oli taas kuvailemassa ja viettämässä laatu-iltaa hevosia katsellen. Jännä kokemus kuitenkin, en ihan heti ala iltakisoissa jatkuvasti käymään (eikä niitä täälläpäin kyllä hirveästi olekkaan), mutta ehkä aina sillointällöin. Sopivan päivän ilmetessä ne valotkin kun on niin ihanat.

Melkeinpä oma suosikki päivältä. On vaihtelevaa ja mukavaa saada jotakin muutakin kuin pelkkiä hyppykuvia.

Ratahenkilökunta on muuten yllättävän usein kuvassa, vaikka miten koittaisi rajailla ja vaihtaa paikkaa. Toki tämänkin olisi voinut rajata pystyyn, mutta silloin taas hauska este ei olisi näkynyt.

Ilta-aurinko luo ihania värejä!

Alkukisat mentiin taas vähän haastavammassa valossa.


Ronikin oli kisoissa! Oli aivan ihana nähdä poni taas radalla pitkästä aikaa.




Nyt tuleekin kisakuvaamiseen sitten hetken taukoa. Erinäisitä syistä en tuossa 18-19.7 päässyt kuvaamaan minnekkään ja seuraavakin viikonloppu menee sukulaisen syntymäpäiviä viettäessä. Siihen päälle sitten 1.8 on taas ohjelmaa, mutta katsotaan josko tuona samana viikonloppuna sitten toisena päivänä pääsisi taas kisoihin. Suunnitelmissa olisi kuitenkin kuvata vähän taas muutakin, katsotaan mitä tässä nyt saadaan aikaiseksi. Aikas kiirettä kun on kuitenkin pitänyt!

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Kuvia kuvia kuvia, Metsämäen toinen päivä.

4

Koska Metsämäen sunnuntain kuvien julkaisu tulee venymään edelleen, saatte nyt blogissa pienen etukäteismaistiaisen tuon päivän kuvista. Päivästä en sen enempää kirjoittele, sillä se oli hyvin samankaltainen kuin lauantai. Näiden kuvien jälkeen olisikin sitten vuorossa Kake:n iltakisojen kuvat, ja sitten jos sää sallii ja jaksamista löytyy niin olisin ehkä lähdössä lauantaina (18.7) Saloon estekisoihin ja sunnuntaina Turkuun koulukisoihin. Katsotaan miten käy!












tiistai 14. heinäkuuta 2015

Metsämäki valloitettu jälleen! Päivä 1 ja pohdintaa ulkomaan mallista.

17


Huhhuh meneepä myöhäseen aina nämä kuvapostaukset! Noh, sen siitä kai saa kun buukkaa kalenterin ihan liian täyteen ja ei kotonakaan ehdi olemaan puoltatuntia kauempaa. Ehkä näin kuitenkin parempi, verraten siihen ettei kesällä olisi mitään tekemistä. Ainakin saa olla ulkona ja pysyy mieli virkeänä ja itse touhukkaana.

Jokatapauksessa 11-12.7 käväisin pitkästä, pitkästä aikaa valloittamassa Metsämäen keskusnurmea kameran kanssa. Viime kerrasta taitaakin olla jo melkein kaksi vuotta, joten nurmelle paluuta on odotettu innolla. Sääkin suosi, ainakin melkein. Tuuriksi voi jokatapauksessa kutsua tapahtumaa kun kaatosateet osuu juuri luokkaväleihin ja itse pääsee kameroineen juoksemaan suojaan, säilyttiin siis kuivana molemmat, sekä kuvaaja että kamera. Positiivista oli myös melkein kokoajan paikalla ollut ohut pilvikerros, teki se tuosta kuvaamisesta vain niin paljon helpompaa.

Siinä luokkien välissä tuli sitten juteltua jonkun järjestäjänkin kanssa. En muista kumpana päivänä tämä tapahtui, mutta hän kertoi ideasta, taino toimintatavasta, joka on jo ulkomailla käytössä kuvaamisen suhteen. Siellä kuvaajat kantavat koneet mukaansa ja luokkien päätyttyä/luokkien aikana ratsastajat pääsevät katsomaan kuvia ja hankkimaan niitä siitä samantien. Ilmeisesti kuvia myös tulostetaan paikanpäällä ja annetaan heti mukaan.

Aloimmekin siinä sitten kuvaajaystäväni kanssa miettimään, mahtaisiko tuollaisen konseptin toteuttaminen olla teknisesti edes mahdollista. Ideanahahn se on hieno, nopea ja palvelualtis, sekä kieltämättä kuvien saanti koneelle luokkien välissä helpottaisi kuvien siirtoprosessia. Kuitenkin, suuri osa suomessa kiertävistä hevoskuvaajista on harrastajia, en montaa tiedä joka tekisi tätä ammattinimikkeen alla. Harrastajana oleminen taas tarkoittaa usein sitä, ettei omista välttämättä kovin tehokasta tietokonetta (tai ainakana minä en, kuvien siirto kamerasta saattaa viedä parikin tuntia. Muistikortinlukija nopeuttaa prosessia hieman), puhumattakaan laadukkaasta valokuvatulostimesta, jotka nekin saattavat maksaa maltaita. Eli vaikka sähkön saanti paikalle onnistuisi, mahtaisiko keneltäkään löytyä tarvittavat välineet. Jotenkin sain siis sen käsityksen, että nämä ulkomailla kuvaavat (ja jotka tätä kuvien myyntiä suoraan kisapaikoilta tekevät) tekevät hommaa osana ammattiaan, jolloin luonnollisesti työmateriaalia saattaa olla inan verran enemmän.

Toinen pohdituttanut asia olisi sitten fakta siitä, pystyykö tuolalista pyörittämään aivan yksin? Periaatteessa ensimmäisen luokan kyllä, mutta tämän jälkeen jonkun pitäisi melkein olla koneella auttamassa, katsomassa ja ottamassa tilauksia vastaan, käsittelemässä ja tulostamassa kuvia. Tämä siis meinaa, että joku harrastajista ei saisi harrastaa, eli kuvata, vaan joutuisi tekemään jonkun muun taustatyöt. Ja tähän päälle vielä, haluaisiko kuvannut kuvaaja jonkun muun käsittelevän kuvansa? Monilla on kuitenkin se ihan oma tyyli ja tapa käsitellä kuvat.

Tässä toki nyt mietittiin asiaa aika negatiiviselta ja kriittiseltä kannalta. Miksei tuo voisi onnistua täälläkin, jos joku oikeasti haluaa tällaista pyörittää. Onnistuuhan se ulkomaillakin.


Loppuun vielä pari kuvaa lauantailta, sunnuntailta laitan kuvia vielä erikseen.












perjantai 10. heinäkuuta 2015

Ensimmäistä kertaa Lohjalla! 5.7

7


Sunnuntaina 5.7 lähdettiin kohti tuntematonta, taisiis minulle tuntematonta, kun suunnattiin auton nokka kohti Lohjaa ja Laakspohjaa. Paikan päällä olisi estekisat, paljon poneja ja luokkia 130cm saakka, eli reissu kuulosti aika lupaavalta. Mitään sen enempää paikasta en tiennyt, vaikka vähän etukäteen koitin kyselläkkin, joten pieni jännitys mielenperukoilla lähdettiin liikkeelle. Ainahan sitä uuteen paikkaan mennessä tulee mietittyä, että mites ne kuvat tuolla mahtaa onnistua.

Matka meni muuten aika rattoisasti, jos ei siis oteta huomioon kahta ohiajoa. Olivat ihan omaa syytämme, minun sekä kartturin, ei se matka ihan oikeasti niin vaikea ollut. Ensimmäisen kerran ajoimme ohi oikeasta liittymästä moottoritiellä, eli äkkiä seuraavalle rampille, täys käännös ja takaisin oikealle rampille ja oikeaan suuntaan. Seuraavan kerran ajoimmekin risteyksen ohi sitten 2 km myöhemmin, kun emme tajunneet, että risteys ei olisikaan normaali x tai t mallinen, vaan ramppimainen. No eikun taas vaihtoehtoista reittiä hakemaan. Onneksi kuitenkin päästiin perille, ja jopa 5 min ennen luokkien alkua (mitä siitä vaikka alkuperäisissä laskelmissa olisimme olleet perillä 20-30 min ennen, jotta olisimme hyvin ehtineet tutustua kisapaikkaan).

Paikkanahan tuo Laakspohjan derbykenttä ja kisa-alue oli tosi selkeä, simppeli ja kiva. Ainakin näin katsojan näkökulmasta. Kuvaamisen kannalta paikka taas oli sitten vähän haastava, tarjolla oli pääasiassa roimaa sivuvaloa, muutamalta esteeltä saattoi saada sopivasta kulmasta myötävaloisen kuvan. Vielä kun tähän lisätään pähkäily siitä, missä voi ja missä ei voi olla, päädyttiin osa kuvista ottamaan aika ronskiin sivuvaloon, eli juuri niissä olosuhteissa mitä itse inhoan eniten. Myöhemmin tosin tajuttiin luokan verran kuvata kentän toiselta laidalta, mikä helpotti hommaa hieman. Paras kuvausaika saapui kuitenkin iltapäivän ja pilvien myötä, tämän jälkeen pilvisellä säällä sain muutamia ihan kivojakin kuvia aikaiseksi!


Mitenniin tämä oli päiväni suosikkieste?




Kuten tästäkin näkyy (sekä ylemmästä kuvasta), valo-olosuhteet olivat haastavat.



Katsojalle tuo lohja oli kuitenkin niin kiva paikka, että eiköhän sinne uudestaankin tule lähdettyä!



keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

2-tason koulua Koskella

0

Pitkän ja hiljaisen kesäkuun jälkeen tuli vihdoin aika pakata kamera sekä eväät laukkuun ja lähteä kuvaamaan. Tällä kertaa suuntana oli Koski, sekä Merjan tallin 2-tason koulukisat. Luvassa oli helppo A, K.N special sekä muutama helppo B luokka. Koski oli itselle paikkana aivan uusi, tallin ohitse olin ainoastaan ajanut autolla Ypäjälle mennessä. Onkin ehkä vähän outoa, että Ypäjälle saakka on kisoihin jaksanut lähteä, mutta ei sitten tuohon lähemmäs kertaakaan. Hieman siinä koitinkin sitten etukäteen stalkata muiden kuvaajien gallerioita, josko saisi vähän jotain ideaa siitä mihin paikkaan on menossa. Yhden kuvaajan kuvista sitten kosken kentän löysinkin, ja ainakin kuvien perusteella paikka oli ihan lupaavan näköinen.

Paikanpäällä olin kerrankin aika sopivaan aikaan, ja vähän ehdin juttelemaankin muutamien ihmisten kanssa. Hirveän mukava vastaanotto siis katsojille! Kuvauspaikkalle ei sinänsä ollut kovin montaa vaihtoehtoa, joten siellä kököttelin kentän päädyssä tuomarintorneista takaviistossa. Yleensä en pidä koulukisojen kuvaamisesta kentän päädystä käsin, mutta kyllä sieltäkin nyt muutamia ihan kivoja kuvia sai sentään otettua. Omaksi suosikiksi valikoitui pitkä sivu, jossa oli ihania ruusupuskia taustalla. Toki näiden taustalla näkyi vielä trailereita, mutta jos ihan vähän vaan muokkaisin niitä kuvia... Jos vaikka ne trailerit sieltä pois... Olisi tämän jälkeen nimittäin yksi parhaista taustoista mitä minulla on ikinä kisakuvissa ollut! Auringon siirtyessä sitten joutui kuitenkin vaihtamaan paikkaa niin paljon, että ruusupuskat jäivät vain haaveeksi ja kisojen loppupään taustalla komeilee tavallinen metsikkö.

Loppuun pitää muuten heittää merkintä kisojen tasosta. Itseä hämmensi kovin huomio kyseisten kisojen K.N Specialin katsottavuudesta, todella paljon siitiä ratsastusta ja kivan näköisä hevosia! Olin oikein positiivisesti yllättynyt, luonnollisesti kun odotin tason olevan hieman matalampi ja luokan ehkä hieman tylsempi katsottava. Eihän nyt sentään missään vaativissa luokissa ratsastettu. HeA ja HeB luokat sitten tosin olivat aika odottamani laisia.

Mutta nyt sitten kuvien pariin, vihdoin ja viimein.


Päivä aloitettiin aika varjossa... Kuten näkyy








Tämäkin kaveri oli K.N Specialissa.