torstai 20. elokuuta 2015

tiistai 18. elokuuta 2015

Pari pääkuvaa

4

Muutaman postauksen verran olisi luvassa ennen/jälkeen kuvia, mutta tekstiä valitettavasti sitäkin vähemmän. Kiirettä pukkaa ja blogin ääreen ei meinaa ehtiä vaikka kuinka yrittää, kuvattu tosin on sitäkin enemmän ja mm. Instagramiin olenkin laitellut vähän enemmän reaaliajassa noita kuvia. Toivottavasti saan kaiken kuitenkin suht ok aikataululla käsiteltyä, luvassa olisi jälleen hieman rippikuvaa, sekä omaa pikku projektia Essin kanssa toteutettuna näiden pääkuvien lisäksi mitä nyt näytän. Kisakuvaus todennäköisesti taukoaa hetkeksi kulkemisen vaikeuden takia, tosin syyskuussa KAKE:n kisoihin olisi taas ihan pakko päästä tuttuja katsomaan.

Tuli vahingossa alivalotettua oikein kunnolla kun varjoon mentiin. Vähän se jälkikäsittelyssäkin kostautuu kohinana, mutta muuten ihan jees!



Valot on kaikki laitettu lightroomissa kuntoon, suitset sun muut poistettu elementissä.




keskiviikko 12. elokuuta 2015

No on se nyt kumma kun ei onnistu, vaikka syynkin tietää

0


Näin kauniisti sanottuna tiesin jo etukäteen kaivavani verta nenästäni, kun suunnittelin lähtöä Koivumäkeen koulukisoihin. Ei kisoissa itsessään sinänsä mitään, hienot kisat, mukava kisapaikka ja mielenkiintoisia luokkiakin olisi ollut. Kuitenkin taas kerran kaikki kaatuu valotukseen ja sen vaikeuteen. Etukäteen psyykkasin itseäni ihan hirmuisesti, kerrankin tarjolla olisi vaativia ja psg luokkia, tosin vasta illalla. Mitä siitä, vaikka kuviin olisikin tarjolla pelkkää vastavaloa.

Lauantain päätin olla paikalla lähes aamusta saakka, ja pääsinkin paikalle 8:20, siinä sitten kuvailin päivän, mutta jaksaminen loppui ennen viimeistä luokka, joka olisi ollut Vaativa A. Tämän kuitenkin kestin, olinhan saanut sentään kuvata Vaativa B luokan. Lisäksi sääherra suosi ja toi pientä pilvenpoikasta pitkin kisapäivää, joten pelätty keskipäivän kova vastavalo ei saanut pilattua kaikkia kuvia. Kotiin pääsin kuitenkin vasta klo 21:00 jälkeen, vaikka viimeinen luokka jäikin kuvaamatta.

Sunnuntai onkin nyt sitten se päviä, joka jäi ja ei jäänyt harmittamaan. Sunnuntaina kaksi viimeistä luokkaa olisivat olleet Vaativa B ja PSG, ja nämä olisin todella halunnut nähdä. En kuitenkaan ajatellut järkevästi, tai ajattelin mutta jätin omat ajatukseni huomioimatta, ja halusin välttämättä mennä katsomaan jo aikaisempia luokkia (joista toinen oli ponien luokka, siinä suurin syy) vaikka tiesin itseni väsyneeksi. Lopputuloksena se, että kestävyys loppui kesken kahden ensimmäisen luokan aikana. Kuuma päivä ja vähäiset yöunet veivät veronsa ja motivaatio katosi suoraan kovaan vastavaloon/sivuvaloon ja niiden tuomiin ongelmiin. Se keskipäivän vastavalo kun ei ole niin kaunis kuin aamun/illan pehmeämmän valon vastavalot. Ainakin näin oman kokemukseni mukaan.



Jos olisin ollut fiksu, en olisi lähtenyt aamun luokkiin. Tällöin olisin saanut katsoa ne luokat, jotka minua oikeasti kiinnostivat eniten. Eikai tästä sitten auta kuin ottaa opiksi, ja seuraavalla kerralla mennä katsomaan ne oikeasti mielenkiintoiset luokat, mihin ikinä sitten onkaan menossa. On kuitenkin todella kätevää olla jäkiviisas, se kun ei auta yhtään mitään.

Seuraavaksi olisikin tarjolla vähän harvinaisempaa materiaalia. Koitin jonkinnäköistä videoselitystä koota noista päivistä (taino lauantaista suuremmaksi osaksi). Olkaahan kiltit aika armollisia, ainoa videointiväline minkä omistan on puhelin, joten sen kanssa on menty. Lisäksi en ole ikinä videoinut itseäni, joten koko kokemus oli aika kummallinen. Mietinnän alla on myös muita videopätkiä, esim tulevasta torstaisesta kuvausyritelmästä, mikäli mielenkiintoa löytyy ja näitä onnistun tekemään, niin ehkä pikkuvideoita voisi joskus julkaistakkin. Tosin tulevaisuudessa niihin saadaan toivottavasti muutakin kuin vain omaa höpinää.

Päivän kuvista tulee oma postauksensa erikseen, kunhan vain pääsen kunnolla kuviin käsiksi!


maanantai 3. elokuuta 2015

Onneksi ihmiset ovat pääasiassa ihania

2

Tässä viimekuukausien aikana on ollut pakko todeta, että onneksi suuri osa ihmisistä on oikeasti aivan ihania ja ymmärtäväisiä. Varsinkin nyt, kun aika ei meinaa antaa periksi. Harrastaa haluaa (kuvata sekä ratsastaa) ja ihmisiäkin pitäisi ehtiä nähdä, mutta kaikkeen ei riitä aikaa saman päivän, joskus edes saman viikona aikana, kunnolla. Jouduinkin tässä muutama päivä takaperin laittamaan kaikkiin kesken oleviin kuvakyselyihin tekstin, jossa kerroin kuvien käsittelyn vievän nyt tavallista kauemmin, mutta koitan silti mahdollisuuksieni rajoissa olla nopea. En siis päässyt olemaan kotona kuin puolestatunnista tuntiin päivässä, joka luonnollisesti hankaloitti kuvien lähettämistä.
 
Monasti kuulee kuvaajien valittavan siitä, kuinka tuntuu, että ihmiset haluavat kaikki kuvat heti nyt tässä, eikä kelpaa jos ne saadaan joskus myöhemmin. Toki tämän tyyppisen toimintamallin ymmärtää nykypäivän some myrskyssä. On facebookkia, instagramia, blogia... ja kaikkia pitäisi päästää päivittämään lähes reali ajassa, tai ainakin ne mahdollistavat asioiden jaon ystäville, tutuille ja tuntemattomille tässä hetkessä. Jos sitä oikein ajattelee, niin mitä hyötyä on realiajassa päivittyvistä sovelluksista, jos niitä ei pysty hyödyntämään?
 
Tämä onkin se ikuinen valituksen ja pohdinnan aihe. Mikä on liian myöhään? Milloin pitäisi olla valmista? Ja jos totta puhutaan, niin onhan se joskus stressaavaa. Sitä tietää että kiinnostuneita on, vaikka vain näkemään ne kuvat, mutta toisaalta työmäärä on niin valtava että ei millään ehdi jos haluaa jotakin muutakin tehdä, vaikka kuinka yrität olla nopea. Useinhan on se tilanne, että viikonlopusta on kuvattuna kaksi kisapäivää, mikä meinaa pahimmassa tapauksessa 3000-4000 kuvaa (suurimmillaan siis, normaalimpi määrä on isoista kisoista se 2000 koko viikonlopusta). Siihen päälle mahdolliset kuvaamiset viikolla. Tiedossa seuraavana viikonloppuna toinen samanlainen satsi, ja samalla kuitenkin käy normaalisti töissä, ratsastamassa, perhettä pitäisi nähdä, samoin ystäviä. Ja kuitenkin tiedät mielesi perukoilla, että tuo kuvamäärä vastaa 1-2 työpäivää. Tämä varmasti kuulostaa aivan siltä kuin en enää nauttisi kuvaamisesta, kuvien käsittelystä ja tekemisestä. Ei se näinkään ole, ei ollenkaan, joskus vain tuntuu tarvitsevan ylimääräisen boostin (tai muutaman tunnin lisää päivään), että saisi nuo ajoissa ulos nykypäivän some-tarpeeseen. Joskus tuleekin mietittyä, voiko harrastus kasvaa itselle liian suureksi. Muutama ajatus siitäkin olisi kaiketi tulossa.

Menin varmasti jo vähän ohi oman aiheeni, mutta tekstin lopullisena tarkoituksena on kiittää ihmisiä, niitä jokaista joiden mielestä on joskus iha ok odottaa hetki. Jokaista sellaista, joka on joskus minulle tai jollekkin muulle sanonut, että ei haittaa vaikka menee hetken kauemmin. Kun ei tässä kuitenkaan ammattilaisia olla tai elinkeinoa harjoittamassa.