tiistai 24. marraskuuta 2015

Välillä on vaikea päättää mitä haluaa

14

Aika ajoin tulee mietittyä tätä harrastuskuvaamista. Mielessä pyörii säännöllisin väliajoin kysymykset siitä, mitä haluan kuvata, millä lailla haluan kuvata, kuinka paljon haluaa kuvata, mihin en ole tyytyväinen ja milloin olen tyytyväinen. Viimeaikoina nämä sanat ovat jälleen pyörineet mielessä paljon. On oikeastaan kovin vaikea pukea kirjoitukseksi tai edes sanoiksi ajatuksia.

Sinänsä jos yksinkertaisesti ajatellaan niin vastaus siihen, mitä haluan kuvata, on helppo. Hevosia ainakin pääasiassa. Se nyt ei ole mikään yllätys itsessään. Enemmän mielessä on kuitenkin pyörinyt tuo ajatus siitä, miten haluan kuvata. Haluanko edelleen jatkaa vain klassisten kisakuvien ottamista, vai haluanko tehdä jotakin muuta. Tällä hetkellä tuo niin sanottu "muu kuvaaminen" kiinnostaa todella paljon, se tuo vaihtelua ja joskus jonkinnäköisiä wow-efektejä, se vaatii opettelua ja uuden sisäistämistä. Täällä blogissakin tämä uuden hakeminen on muutamaan otteeseen näkynyt kuvaprojektien muodossa, ja ne tuntuvatkin tuovan hommaan uutta mielekkyyttä. Tässä on kuitenkin kääntöpuolensa, kun on itselle muutaman kerran saanut fiiliksen siitä että "wow, miten mä tämmöisen osasinkaan ottaa, tää on ihan huima!), niin kerta kerran jälkeen se fiilis on yhä vaikeampi saada ulos, kokee kokoajan enemmän pettymyksiä kun kuva ei ollutkaan niin huima mitä mielessään ajatteli. Kuvan saaja voi olla aivan pähkinöinä kuvasta, aivan innosta soikeana, mutta itse saattaa silti takaraivossaan ajatella: "en ole ihan tyytyväinen, onhan se kiva, mutta mahtaisinko joskus saada lisättyä siihen jotakin".

Faktahan on että hyviä ja huiman hyviä kuvia on maailmassa paljon, samoin on lahjakkaita ja äärettömään hyviä kuvaajia. Luonnollisesti itseä kiinnostaa nämä kuvat ja niitä haluaa katsoa, joskus inspiroituakin niistä, mutta itsestäni tunnistan erään huonon piirteen muiden hyviä kuvia ihaillessani. Rupean paineistamaan itseäni, osittain positiivisessa mielessä, osittain negatiivisessa. Osittain rupean kokoajan enemmän ja enemmän hakemaan itselle sitä "wow-efektiä" omista kuvista, sitä onnistumisen tunnetta ja mietin myös miten voisin itse omilla resursseillani toteuttaa jotakin samantapaista. Toisaalta taas voisi jopa sanoa, että hieman turhaudun. Tulee todettua itselle, että turha yrittää, et sinä ikinä tuommoisia saa aikaiseksi pitäydy nyt ihan vaan peruskuvissa, kun et valokuvaamisesta ihan oikeasti mitään tiedä. Ja tämä on se oma ongelmani, se pieni perfektionisti sisälläni nostaa päätään ja haluaisi saada kuvat täydellisiksi niin omasta kuin muidenkin mielestä, ja aiheuttaa yhä useammin ongelmia motivaation kannalta. Onneksi halu kuvata on kuitenkin niin suuri, että se tuo mahdollisesti välillä häilyvää motivaatiota aina takaisin.


Loppujenlopuksi kaikki taitaa kuitenkin olla kiinni siitä, että uskaltaa koittaa ja uskaltaa epäonnistua. Kukaan ei ole seppä syntyessään, toisilla on enemmän silmää kuin toisilla, toisilla enemmän teknistä tietoa kuin toisilla mutta asioita voi opetella ja harjoitella. Aina ei voi onnistua täydellisesti, mutta yrittää voi. Joskus kun on mahdollisuus voisin osallistua oikean valokuvaajan kurssille. Ei sinänsä, ei noilta kursseilta valmiita valokuvaajia ulos tule, mutta ne saattavat avata uusia toimintamalleja tai uusia näkemyksiä, ehkä vähän lisää itsevarmuuttakin. Oppimisen tie on loputon, on jotenkin lohduttavaa ajatella aina voivansa oppia uutta, ikinä ei ole valmis.


torstai 19. marraskuuta 2015

Silmästä silmään

3

Kun ei ole uusia kuvia (kiitos ajanpuutteen ja erittäin pimeän marraskuun) on välillä kiva kaivella vanhoja kuvia. Asiaa ei toki yhtään auta sekään, että hiireni sanoi sopimuksen irti. Se kyllä liikkuu muttei klikkaa ollenkaan. Itse en henkilökhtaisesti pidä ollenkaan koneiden kosketushiiristä, en oikein kykene tekemään niiden kanssa mitään, eli en oikein pääse kunnolla käsittelemään edes vanjoha kuvia.

Eräässä vaiheessa kuitenkin kiinnitin paljon huomiota hevosten silmäkuviin, niitä näytti tulevan jokaisesta tuutista. Aloinkin pohtia löytyyköhän samaisia kuvia omista arkistoista. Pienen kaivelun jälkeen löysinkin muutaman, ja nyt tekeekin sitten mieli ottaa jotain kunnollisia silmäkuvia macrotyylillä.. Nämä kaikki kun on otettu puolihuolimattomasti kesken tilanteiden. Noh odotellaan joululomaa, josko sitä sitten uusia kuvia olisi tarjolla. Koitin valita kuvia, jotka eivät olisi toistuneet täällä blogissa jo miljoona kertaa, osa tosin on näkynyt hieman siellä sun täällä.

Tämä on haettu vanhoista postauksista, siksi tuo leima. En vain voinut jättää tuota silmää unholaan, muistan sen edelleen vaikka kuvan otosta on jo aikaa.

Tässä hieman sama juttu kuin ylemmässä, erikoiset silmät kiehtovat ainakin minua.


Uskokaa tai älkää, tässä oli alkperäisesti kisatilanne taustalla. Eikä ole edes taustaa vaihdeltu!





Tulipas monta oikein klassista "ei niin läheltä" otettua silmäkuvaa. Mahtaisiko ensi vuoden yksi tavoitteista ottaa oikein suunniteltu kunnollinen silmäkuva?

perjantai 13. marraskuuta 2015

Koiralapsi!

5

Siskoni hankki tuossa viikko takaperin koiranpennun, ja täytyykin myöntää sen olevan aika suloinen tapaus. Vaikka tuo söpö onkin, en itse koira ole oikeastaan ikinä halunnut, mutta puoleksi vuodeksi piilottamani kissakuumehan tuosta nousi taas esiin. Noh ei tässä auta kuin odotella oman elämäntilanteen tasoittumista! Sillä aikaa pitänee pallutella vain muiden lemmikkejä.

Näitä kuvia ei siis ole oikein ottamalla otettu, kunhan nopeasti räpsäistiin pari kun tulivat pihassa käymään.





keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Jämäkuvia, kivoja kuvia

3

Aina välillä tulee kuvailujen yhteydessä kuvattua vähän "mitä sattuu". Paikan päällä saattaa nähdä jotain kivaa ja päättää napata kuvan siitä. Näin kävi viime kerran synttärikuvauksissakin. Sillä aikaa, kun kuvan hevosta laitettiin kuntoon, oli minulla hetki aikaa testata tarkennusta ja asetuksia samalla näpäten pari kivaa kuvaa. Ei ne "jämäkuvat" olekkaan aina ihan turhia. Varsinkin tuo vanha rengas oli omaan silmään todella symppis!


Tässä taustan talo hieman häiritsee, muute aika hauska!




maanantai 9. marraskuuta 2015

Synttäripäivä!

19

Synttärikuvia. Miten toteuttaa harmaassa märässä kelissä hevosen synttärikuvia? Vaikea kysymys, johon lopulta löytyi yksinkertainen vastaus: ilmapallot. Kyllähän jokaisen synttäreillä on lapsena pitänyt olla ilmapalloja! Siispä omistajan kanssa lähdimme ilmapallo-ostoksille ja yhdessä puhkuimme ja puhalsimme noin kolmisenkymmentä ilmapalloa. Oli siinä muuten keuhkoilla hommaa, ja osa ajasta meni nauramiseksi kun posket pullollaan noita palloja yritettiin saada täyteen.

Toki tämä keli ei ollut suunniteltu. Alunperin meidän piti päästä kuvaamaan nätissä säässä vähän kaikenlaisa kuvia, ei vain ja ainoastaan näitä. Suomen syyssää ei kuitenkaan ollut puolellamme ja jo aamusta tihutti (toki viikolla olimme forecaa tuijottaneet kokoajan toivoen sään muuttuvan) ja kahden aikoihin luvattiin rankkasadetta. Hieman kiireellä askartelimmekin sitten ilmapallot puuhun, hevonen kuntoon ja paikalle.

Vaikka kuvat on tarkoittettu synttärikuviksi, niin pitänee myöntää näiden soveltuvan vappuunkin. Harmi vain että valosta kyllä näkee päivän olevan harmaan syksyinen sadepäivä.

1

2

3

4

5

6

7

8

Löytyykö kuvista suosikkeja? Itse koen numerot 1,3 ja 4 kivoina, tämä tosin siksi että olen niiden tyyppisiä kuvia koettanut ennenkin epäonnistuen surkeasti. 4 Ja 1 taustat tosin voisivat olla kivempia ja paremmin haettuja, puuta vain on harmillisesti hankkala liikuttaa.

Onnea BEEDA!

torstai 5. marraskuuta 2015

Ulkoasullisia uudistuksia & rip 50D

3

Ja jälleen ulkoasua vaihtamassa, milloinkohan sitä mahtaa olla tyytyväinen?
Ulkoasun ideahan on vanha, monissa blogeissa ennenkin nähty. Itse en ole tätä ennen käyttänyt, mutta hokasinkin vasta nyt sen sopivan valokuvausbanneriin paremmin kuin hyvin, saa monta kuvaa siististi samaan kasaan! Vihreä sävy on vähän testisävy, en taas halunnut käyttää harmaata ja punaisen sekä sinisen sävyt eivät oikein itseä miellytä.


Samalla ilmoitan suru-uutisen. 
Pääkäytössä ollut vanha kunnon 50D otti ja hajosi, levätköön hän nyt rauhassa. Korjauttamisessa ei tällä hetkellä ole järkeä, mutta onneksi se palveli aikansa paremmin kuin hyvin.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Metsän reunalla

8

Olisi hienoa olla hyvä kirjoittaja, olisi hienoa osata suoltaa selkeää ja analysoivaa tekstiä. Koska olen kuitenkin huomannut, että itse kirjoittaminen ei ole se oma vahvuusalue, saatte jälleen hyvin tekstittömän postauksen. Osasyynä vähäsanaisuuteen vaikuttaa toki kiireiset päivät, tenttisuma on mukavimmillaan ja tekemistä löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Toivon kuitenkin, että postausten kuvien fiilis välittyisi sinne toisellekkin puolelle, se rauhallinen ja mukava. Omaan silmään ainakin näiden kahden eliön välillä näkyy yhteys, hienovarainen, sellainen kuin voi kahden eri lajin edustajan välillä olla. Oli ilo päästä kuvaamaan uudella suunnalla uudenlaista paria. Vaikka toki teknisesti nämä eivät ole yhtä hyviä, kuin jotkin aikaisemmat kuvat. Treeniä treeniä lisää vain...

Pian olisi tarkoitus alkaa miettiä ensivuotta, uusia tuuliakin olisi puhaltelemassa. Ei mitään hirmuisen kummoista, mutta pieniä muutoksia. Samoin mietin, josko tuossa joulukuussa pääsisin vihdoin ja viimein oikeasti kuvaamaan aktiivisesti loman aikana. Tästä ilmoittelen toki myöhemmin lisää, mutta etsinnässä voisi jossakin vaiheessa olla kuvattavaa lähes kaikkeen mahdolliseen, irtojuoksutuksesta poseerailuun. Toki joulukiireet pukkaavat kaikilla päälle, mutta saas nähdä miten aikaa löytyy.

Kuvista puolet on edelleen käsittelemättä, mutta ajattelin nämä kuusi jakaa jo käsittelyjen välistä.