lauantai 27. helmikuuta 2016

torstai 25. helmikuuta 2016

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Kysy kuvaajalta // Jalustin.net

0


Jalustin.net:n väki kysyi minulta tuossa vuoden vaihteessa voisinko kirjoitella pienen postaussarjan toimituksen blogiin. Niin syntyivät yhteisen aihemietinnän jälkeen jälleen yhdet versiot valotuksestavalostamaneesikuvauksesta ja liikekuvauksesta. Vielä viimeisenä päätimme julkasita kysymyspostauksen, jossa on mahdollista kysellä kaikkea liittyen valokuvaukseen ja kuvanmuokkaukseen. Aikaa kysyä kysymyksensä on 3.3 asti, jonka jälkeen pyrin vastaamaan kaikkiin osaamiseni puitteissa mahdollisimman hyvin. Menkää siis ihmeessä kyselemään, mikäli jotain on mielenpäällä! Artikkeliin pääset TÄSTÄ.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Little Royal

10


Aada kutsui minut kuvaamaan ja visiitille Champpia katsomaan. Ajankohdaksi sovittiin helmikuun alku, paikalla piti olla kymmenen aikaan aamulla. Sääukko tosin ei ollut kuvaamispuuhista kannssamme samaa mieltä, saimme loistavasti ne -30 asteen pakkaset osaksemme. Kuvaamaan päätettiin silti lähteä, nyt kun minulla kerrankin oli mahdollisuus liikkua pidemmän matkan päähän. Kuvia kertyi perinteisestä irtojuoksutuksesta, hetken pellolla hömpöttelystä, sekä Aadan toiveesta koetin kehitellä Champille jotakin teemakuvauksen tapaista.

Aikani mietin mitä edes jotenkin fiksua keksisin Champin päänmenoksi. Lopulta aikani sen kuvia tuijoteltuani sain idean. Jos koettaisimme saada siihen jotain pientä kunninkaallista fiilistä, onhan se eläimenä sen verran hienon näköinen ja värinen. Ryhdikkäänä pidin sitä jopa näyttävänä kaverina. Siinä kohtaa iski ajatus viitasta ja "kruunusta". Viittana käytettiin minulta jo löytyvää pitsistä viittakyhäelmää, mutta tuo Champin "kaulakoru" piti askarella, noita tuon tapaisiahan käytetään paljon arabeilla. Loppujenlopuksi tuo kyhäelmä syntyi n. puolessatoista päivästä. Kultainen nauha löytyi Jättirätistä ja kellotupsut askartelin itse (niitä taisi olla 22-25 kappaletta). Nyt jälkeenpäin ajatellen olisin varmaan nostanut tuota askarteluani hieman ylöspäin, jotta se olisi enemmän kaulan ympärillä eikä niinkään lapojen päällä, mutta tekemällä oppii ja huomaa! Onhan se vähän itsetehdyn näköinen, mutta pienellä budjetilla skarrellessa (ja ilman kokemusta), niin onkos tuo ihmekkään.

Mikä näin jälkikäteen harmittaa on se, etten heti alkuun luottanut omaan ideaani vaan päätin aluksi jättää viitan pois. Puolessa välissä sitten totesin, että kyllä se viitta nyt otetaan mukaan, jolloin kuviin tuli omasta mielestäni lisää ilmettä. Olisikin alunperin pitänyt jo ottaa muutama kuva enemmän viitan kera. Mutta kuten aikaisemminkin jo sainoin, tekiessä oppii. Teemoja kun en ole loppujenlopuksi vielä monia kuvannut, niin välillä noita omia ideoita tulee epäiltyä turhanki paljon.









maanantai 22. helmikuuta 2016

Kukkaispoika

6


Anniina julkaisikin omia suosikkeja Albertin kukkaispoika kuvista jo tammikuussa. Koska itse tulen armottomasti perässä näiden kuvajulkaisujen saralla, saatte nämä albertin kuvat nähtäväksenne omankin blogini puolella vasta nyt.

Pötkylän tapaan, myös Albert sai harjaansa kukkaisa. En voinut vastustaa kiusausta käyttää näitä myös tällä mustalla pojalla, varsinkaan kun Anniina ihastui kukkaisajatuksesta. Albertin mustassa karvassa ja jouhissa on se hyvä puoli, että kaikki vaalea ja pienikin esine oikein pomppaa esiin ja musta tuntuikin oikein koroastavan kukkasia. Pelkkien valkoisten kukkien lisäksi Albertin miehisyys sai kärsiä kahdesta pinkistä kukasta, omistajansa kun tuntuu tuosta pinkistä pitävän.





Pääkuvat olivat tällä kertaa se helppo juttu. Anniina oli ladannut muutaman minuutin pituisen pätkän hevosen hirnuntaa puhelimeen, ja tämä ääni todella herätti albertin. Ongelmia tuotti irtojuoksutus, sillä Alberttia ei millään kiinnostanut juosta kahta askelta enempää. Ei vaikka ponikaveri sitä yritti yllyttää. Muutaman kerran Anniina vei Albertin laitumen toiseen päähän, josta poika sitten pinkaisi juoksuun kunnes pääsi takaisin siihen päätyyn, jossa se halusi seisoskella. Ponin innoittamana onneksi nähtiin myös muutama ravi askel. Tosin kokoajan siinä piti kuvatessa olla skarppina ja valmiina painamaan laukaisinta, jos en olisi ollut nuo ravi askeleet olisi jäänyt kuvaamatta.











lauantai 20. helmikuuta 2016

Kirsikkana kakun päällä: Prinssi ja prinsessa

26

Viimeinen postaus Petran hevosia käsitellen, ja ajattelinkin jättää sekä minun että Petran suosikkikuvat viimeiseksi, kirsikkana kakun päälle. Kun juttelimme matkaamisestani Petran luokse kuvaamaan syttyi päässäni aivan hullu idea, taino ajattelin josko vihdoin ja viimein uskaltaisin ottaa käyttöön idean ja ehdotuksen kuvista, joista olin unelmoinut jo pidemmän aikaa.

Minulla oli vanhempieni luona kaapissa roikkumassa aivan ihana mekko. Kerran käytetty ja kaappiin uutta käyttökertaa odottamaan jätetty. Yksi syy, miksen tuota ikinä myynyt, oli se että jonain päivänä halusin kuvata jotakuta tuo mekko päällä hevosten kanssa. Siispä tuumasta toimeen ja ehdotusta Petralle menemään mekkokuvan kera. Arvioin, että mekko voisi istua Petran päälle kuin nakutettu, ei me loppujenlopuksi niin erikokoisia olla ja mekossa oli sitäpaitsi nyörit takana, jotka antoivat sille lisää kiristysvaraa. Onnekseni Petra innostui asiasta enemmän kuin osasin odottaa, ja heti vastauksena sainkin että hänne Uffensahan voisi sopia näihin kuviin kuin nenä päähän.

Mekkokuvauksille sovittiin ajaksi Lauantai aamu, tosin herätessämme vilkaisimme pakkasmittaria ja kysyin Petralta vielä kerran, että oletko aivan varma tarkenemisestasi. Petra vastasi tarkenevansa, joten eikun mekko kainaloon ja talliin laittamaan Uffea kuvausvalmiiksi. Kuvaustilanteessa sitten hieman ylivaroin ja otin kuvia enemmän kuin laki sallii, tällaista tilaisuutta kun ei usein tule. Tuloksena tilanne, että suosikkien valitseminen oli hankalampaa kuin pitkään aikaan. Tähänkin postaukseen lopulta valitsin kuvat hyvin summanmutikassa. Joten vaikka kuvat ovatkin tyyliltään kaikki hyvin samanlaisia, oli ihana vihdoin ottaa kunnollisia mekkokuvia!