perjantai 31. maaliskuuta 2017

Kun mä maneesissa käväisin

2



4.3 Käväistiin Ypäjä Winter Showssa. Pääsin tuttuni kyydissä ja jätimme ihan ensimmäiset luokat välistä, saavuimme l10 luokan alkuun. Ruokaa oli mukana enemmän kuin laki sallii (jälleen kerran, lähdettiinkö pikniklle vai hevoskisoihin? Sitä ei tarina kerro...), maneesissa oli suhteellisen lämmin ja hieman hämärä. Ei sillä, Ypäjän maneesit on yhtiä valoisimmista missä olen ikinä kuvannut. Oma kuvausruoste kuitenkin näkyi tekemisessä. En uskaltanut laittaa niitä asetuksia, joita tiesin tarvitsevani, joten alkukisat olivat melkoista taistelua kuvien onnistumisen puolesta.

Radat olivat suht ok, ei mitkään mahtavat kuvaamista ajatellen, mutta eivät toivottomatkaan. Mukana kotiin muutamia suht kivoja otoksia, monia ei niin kivoja, mutta kelpuutettavia. Käsittelystä sen verran, että näiden tekeminenhän on edelleen kesken. Kisakuvat tulevana vuonna käsittelen varmaan omaa tahtiani ja välistä aina niitä mitä kysytään. Tätä kirjoittaessani istuin lapissa, tein muutaman kuvan, ja ajattelin tännekkin päivittää kun saatiin netti tietokoneeseen kiinni. Sinänsä vähän arvelluttaa noita julkaista, kun näyttönä on ollut vain ja ainoastaan tämä surkea läppärini näyttö (joka muuten näyttää välillä kaiken valkoisen harmaana... melkein ehjä peli..), joten antakaa armoa pienissä värivirheissä. Unelmoin suuresti uudesta koneesta, joka muuten tulee olemaan pöytäköne aivan varmasti, sekä kuvankäsittelyyn soveltuvasta näytöstä. Ehkä sitten kesällä.. Tai kesän jälkeen.







keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Talvinen yritys

4


Tämä keikka menee siihen kategoriaan, jota vaidaan kutsua "vedetään varasuunnitelma hatusta"- kategoriaksi. Elimme vielä helmikuuta, otimme kuvattavan kanssa riskin, toivoimme lumen kestävän maassa ja puissa kolmannenkin päivän. Niin hyppäsin eräänä aamuna bussiin ja ajelin kuvauspaikkakunnalle 1,5h, mistä omistaja minut noukki mukaan. Harmiksemme tosin lumesta oli jäljellä enää ainoastaan loskaa. Pienen palaverin jälkeen saimme aikaiseksi jonkinlaisen sotasuunnitelman ja lähdimme liikkeelle kohti vanhaa ladon seinää. Kakkos suunnitelmana toimivat vanhat kunnon studiokuvat ovensuussa ja pikku irtojuoksutus maneesissa. Onneksi sovittiin, että tulen keväämmällä uudelleen, voidaan koittaa parantaa tämän surkean kelin seurauksena tulleita ruutuja.

Oli muuten aivan hurmaava tämä kuvaamani pikkumies! Söpö katse ja kovin ihanan oloinen muutenkin. Omistajansa oli kouluttanut tätä varsin hyvin, kuvaajalle sopimattomaksi, ihmiselle eritttäin kivaksi. Tämä kaveri nimittäin ei ikinä kääntynyt ihmisestä poispäin, vaan aina palasi muutaman sekunnin jälkeen omistajansa eteen. Oli siinäkin meillä brobleema, kaveri oli liian hyvin sisäistänyt käsitteen "ihmiselle ei takamusta käännetä". Noh, eikun luovat keinot käyttöön ja saatiinhan siitä lopulta muutama oikein nätti ruutu!








perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kun yhdestä tuli kolme / Osa3

6



Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä kuvattiin tämä ihanainen Haflinger herra. Enpä olisi uskonut ilman sanomista että kyseessä oli noin 21 vuotias hepo, oli käytökseltään ja olemukseltaan niin pirteä poika!

Ihan ei helpolla toki mennyt enää tämä viimeinen sessio, hämärä alkoi jo laskeutua. Monessa kohtaa huomasinkin asetusten olevan jatkuvasti pielessä. Joko tuli liian tummaa kuvaa tai suljinajat olivat aivan liian hitaita ja koko eläin sotkeutui liike-epäterävyyteen. Alappa siinä sitten vielä jotain asetuksia säädellä uusiksi, kun kohteesi on sitä mieltä että nyt ollaan valmiita! Joukossa oli kuitenkin jotain siedettäviäkin otoksia, ja muutamia hupsujakin ilmeitä. Tästä kaverista ei otettukkaan kuin pää ja vartalokuvia.








torstai 23. maaliskuuta 2017

Kun yhestä tuli kolme / Osa2

6


Tästä kaverista en varmaan sen enempiä kirjoittele, saatte nautiskella pelkästään kuvista ilman kökköä kirjoittamistani. Ainoa minkä voisin mainita, oli se, että tätä hevosta kuvatessani luulin kuvaavani aivan toista eläintä. Olin samaiselle perheelle kuvannut ennenkin ihan saman näköistä hevosta, ja näiden yhdennäköisyys oli niin valtava etten siinä vauhdissa huomannut mitään eroa. Melkein nolottaa myöntää! Toki asian tekee ymmärrettävämmäksi se, että nuo kaksi hepoa olivat jotenkin ilmeisesti sukua keskenään. Edelleen olen koko asiasta vähän hämilläni!








keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kun yhdestä tuli kolme / Osa1

4


Talviset kuvailut eivät onnekseni jääneet vain tuohon yhteen kertaan. Sain saman päivän aikana, kuin edellisenkin talvikuvausparin, kiinni toisenkin kuvattavan. Tämä kuvattava oli sellainen, joka oli viime heinäkuussa ollut minuun yhteydessä, mutta kuvausviikko oli jo täynnä kun hän samaiselta viikolta paikkaa kyseli. Jotenkin tämä kuitenkin jäi mieleeni. Plussana oli vielä suhteellisen läheinen sijainti, joten päätin kokeilla kepillä jäätä ja tulos oli kuin olikin positiivinen. Kuvauspäivä sovittiin arki-iltapäiväksi ja eikun matkaan.

Kuinka sitten yhden hevosen sijasta pian kuvasinkin kolmea? Talli sinänsä oli tuttu, olin siellä muutamia hevosia aikaisemminkin kuvannut. Sattuikin niin, että samaan aikaan siihen sitten osuikin muutamia tutumpia henkilöitä. He huomasivat kantavani kameraa mukanani ja pian alkoi sadella kysymyksiä: "ehtisitkö kuvaamaan tämän meidänkin hevosen samalla?". No, siinä sitten tehtiin aikataulujen pikalaskelmat ja suunnitelmat, miten saataisiin kuvattua kolmisen hevosta tehokkaasti suht lyhyessä ajassa. Valoa kun ei helmikuun iltapäivissä ollut vielä kehumiseen saakka. Porukan ensimmäisenä kuvattiinkin ihana Knabstrup tamma! Muiden kuvat laitan omiin postauksiinsa.







maanantai 20. maaliskuuta 2017

Valehtelinpas heti alkuunsa

4


Eipäs muuten "talven riemua" postauksen kuvaukset olleetkaan ensimmäisiä tänä vuonna. Valehtelin siis jo heti palailuni alkuun. Mutta minkäs sille mahtaa, kun ei vaan muistanut tällaista pientä tapahtumaa, kuin shetlanninponien rotunäyttelyt.

Minähän en ole ikinä ollut mikään suuri rotunäyttelyihminen, tai näyttelyiden kuvaaja. Nyt kuitenkin ystäväiseni oli matkalla paikan päälle ja kysyi tulenko kuvausseuraksi. Tartuin tilaisuuteen ja päätin ottaa homman opin kannalta. Vietettiinkin mukava päivä paikalla katsellen söpöjä poneja. Ja voi että tuntuu vaikealta kysellä ponien omistajilta/esittäjiltä, että saisikohan tuosta ottaa muutaman kuvasen?  Kaipa se tuntuu oudolta, kun sellaista ei ole ikinä tehnyt.

Täytyy kuitenkin myöntää, että saatiin päivän aikana otettua muutamia todella kivoja kuvia. Tosin ruutuja itsessään tuli lauottua hieman liikaa. Vai miltä kuulostaa noin 1000 ruutua, joista 100 pääsee käsittelyyn ja 50 julkiseksi saakka... Hupsista kun vähän tuli innostuttua. Okei, suurin syy kuvien määrään oli se, että kun ei ollut ihan varma mitä tekee, sitä rupesi varmistelemaan. Loppujenlopuksi valitset niistä 20 samanlaisesta pääkuvasta sitten sen 1 minkä käsittelet ja julkaistet. Mutta ei muuten jääneet nämä näyttelyt viimeisikseni, lisää tiedossa sitten myöhemmin.




Yhdessä luokassa oli ystävänpäivä teema, Katsokaa nyt tuota asua! Ihana!