sunnuntaina, huhtikuuta 01, 2018

25.3 Ypäjä CDI


Ypäjän kisojen toinen kuvauspäivä sujui jo hieman paremmin kuin ensimmäinen. Toki maneesi on edelleen maneesi, mutta ajoitukset osuivat hieman paremmin kohdilleen, tarkennukset tosin edelleen yhtä arpomista kuin lauantainakin. Kiva kuitekin ottaa taas pitkän ajan jälkeen kunnon tuntumaa kuvaamisen. Koko viikonlopun aikana kuvia kertyi kokoon vähän päälle 4000 kipaletta (aivan järkyttävä määrä!!), toki suurin osa lensi suoraan roskakoriin. Normaalista poiketen päätin näistä kuvista nyt suoraan käsitellä kaikki onnistuneet esille, ja onnistuinkin saamaan kuvat valmiiksi viikon sisään tapahtumasta. Jatkossa tulen laittamaan esille aina yhden kuvan per ratsukko ja lisään näytille muut kuvat pyynnöstä. Koitin tätä systeemiä jo yhtien kisojen verran, ja se tuntui yllättävän toimivalta. Todellisuus näkyy kai parin kuukauden päästä.

Voin muuten myös kertoa, että kun kerran vuodessa pääsee kuvaamaan interiä, Gp:tä tai muuta hieman vaativampaa luokkaa, niin niiden erikoisliikkeiden kuvaaminen ei olekkaan ihan vasemmalla kädellä tehty homma! Varsinkin passage ja piaffe ovat sellaisia askellajeja, mitä en saa ikinä onnitumaan kunnolla. Piruetit nyt vielä menevät, kunhan hevonen istuu kunnolla takaosansa päälle. Vaihdot taas sopivasta kulmasta näyttävät ihan ok:lta, mutta niistäkin kuvista puolet ovat roskiskamaa. En sitten tiedä auttaisiko ulkona kuvaaminen asiaa, kun ei tarvitsisi arvailla tarkennuksen paikkaa ynnä muita mukavia "pikkuasioita".

Tuli muuten tämän viikonlopun aikana tosissaan testattua myös kameran ns. hiljaista moodia. Rungossani on mahdollisuus vaimentaa sulkimen ääni lähes kuulumattomiin, tosin kuvan otto hidastuu aivan auttamattomasti tämän myötä. Kuva siis pitää ottaa normaalia aijemmin, jotta se osuu liikkeessä oikeaan kohtaan ja kuvausnopeus itsessään on hitaampi. Eräs kilpailija tuli pyytämään, josko voisimme olla varovaisia kuvaamisen kanssa hänen hevosensa kohdalla, sillä se helposti reagoi kameran ääneen. Kuvaaminen itsessään oli hänelle muuten ok, ja ilman muuta myös olimme varovaisia. Sen lisäksi, että vaihdoimme (en siis kuvannut yksinäni siinä paikoillani) hiljaiselle kuvaustilalle, kuvasimme vain kun hevonen oli kaukana katsomosta. Emme me tahallamme halua kenenkään suoritusta pilata. Muutenkin ainakin omaan kuvausfilosofiaani kuuluu se, että ratsukkoa ei saa häiritä. Mikäli radalla on jännittyvä nuori, joku kun pelkää katsomoa tai selkeästi kuvaajaa kyttäävä hevonen, ei sitä hevosta kuvata sen ollessa lähellä kameraa. Turhaa siinä on epämääräisillä kuvausäänillä mennä toista säikyttelemään. Tämän lisäksi joku hevonen voi kokea objektiivin uhkaavana, ei sekään nimittäin ihan mikään pikkuinen laitos mustalla aukolllaan ole. Olen aina tyytyväinen, jos ratsastaja huikkaa minulle tälläisitä hevosista (mikäli vain pystyy), osaa sitten olla ekstra varovainen niiden kanssa. Toki sitä itsekkin koittaa tilannetta lukea. Muutaman kerran estekisoissa ratsastajat ovat myös käyneet ennen rataa näyttämässä minut hevoselle (mikäli on ollut mahdollista ja olen seissyt hieman katsomosta sivussa), samalla on vaihdettu muutama sananen ja hepo on saanut haistaa minun olevan vain ihminen. Eipä ole sen jälkeen tarvinnut kyttäillä, vaan nätisti menty ohi. Harvoin onneksi nuo hevoset varsinaisesti tuntuvat pelkäävän kuvaajaa.

Mutta takaisin asiaan, tässä muutama kuva vielä Ypäjältä. Seuraavana kisakuvauksessa onkin vuorossa Ypäjä Easter Show. Estekisoja siis!

Kaikki viikonlopun kuvat löytää täältä.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti